Täällä Suomessa me voimme vain haaveilla sellaisista kirjakaupoista, joissa voi vajota nojatuoliin tai sohvaan juomaan teetä ja selailemaan kirjoja tai lehtiä kaikessa rauhassa, ilman ostovelvoitetta. Täällä "kirjakauppa" tarkoittaa yleensä liikettä, jossa myydään lähinnä askartelutarvikkeita ja kaikenlaista rihkamaa. Koristeena on muutama hyllyllinen kalliita uutuuskirjoja ja bestseller-pokkareita.
Parhaassa tapauksessa tällaisistakin kaupoista löytyy hyviä kirjoja kohtuuhintaan. Olen kirjaston suurkuluttaja, mutta ostan kirjoja myös omaksi. Suosikkikirjailijoiden uutuudet tai uudet suomennokset haluan tuoreeltaan saada omaan hyllyyn ja luettavaksi. Suosin verkkokirjakauppoja, koska ne ovat huomattavasti edullisempia kuin kaupat ja koska kirjakauppaan pitää näiltä kulmilta varta vasten lähteä autolla tai bussilla. Täsmäostot verkkokaupasta eivät kuitenkaan korvaa kirjakaupassa haahuilua, jossa saattaa tulla vastaan löytöjä.
Kävin eräänä päivänä pikkukaupungin Suomalaisessa kirjakaupassa, joka oli kivan kokoinen ja viihtyisästi sisustetuu. Krääsät eivät hyökänneet silmille heti ovensuussa; sen sijaan jumiuduin heti ensimmäisen kirjapöydän ääreen, johon oli koottu tarjouksessa olevia Keltaisen kirjaston kirjoja. Jenni hehkutti jokin aika sitten löytäneensä Kerstin Ekmanin Sudentalja-trilogian Kampin Suomalaisesta kympillä per kirja, ja samaan hintaan niitä myytiin myös tässä Suomalaisessa. Minäkin harkitsin sarjan ostamista, selailin sitä ja Jayne Anne Phillipsin Äidin aikaa, jonka kuitenkin päätin lainata kirjastosta. Amos Ozin Tarinan rakkaudesta ja pimeydestä halusin omaan hyllyyni, mutta selailin ja harkitsin muitakin Keltaisia kaupan ostoskori käsivarrellani.
Havahduin kirjahaaveistani, kun myyjä tuli iloisesti kysymään, etsinkö jotain erityistä. Hämmentyneenä sanoin etsiväni postikorttia, jota alunperin olin tullut kaupasta hakemaankin. Nappasin Ozin ostoskoriini ja seurasin myyjää toiselle puolelle kauppaa. Keltaisen kirjaston pöydän ääreen en enää palannut.
Tämänkaltainen "palvelu" ärsyttää minua. Jos luen kirjojen takakansi- ja lievetekstejä, näytänkö siltä, että etsin jotain erityistä? Olisi pitänyt vastata, että "etsin elämän tarkoitusta laadukkaan käännöskirjallisuuden sarjasta. Pohdin tässä juuri, onko elämä tarina rakkaudesta ja pimeydestä, vai olisiko Doris Lessingillä vastaukset? Vai pitäisikö elämään syöksyä Michael Fraynin mukaan Päistikkaa?" Ilman myyjän kysymystä olisin saattanut sortua ostamaan Keltaista kirjastoa enemmänkin. Olisi pitänyt ihan periaatteesta jättää Ozinkin kirja ostamatta. Tuollainen palvelu ei edistä myyntiä. Yksittäistä myyjää en syytä, olen varma, että heitä on ohjeistettu toimimaan noin. Eihän myyjän sovi seisoskella tyhjän panttina kaupassa - saati sitten asiakkaan. Mutta jotain tilannetajua voisi odottaa myyjältäkin. Kaupassa kiertelevä asiakas ehkä etsii jotain erityistä, mutta ei sellainen, joka lukee kirjojen lievetekstejä. Kortit olisin kyllä löytänyt itsekin.
Löysin kaunokirjallisuuden hyllystä vielä kauniin kirjan John Keatsin 99 viimeisen kirjeen kokoelman Yönkirkas tähti. Ärsyynnyin lisää, kun yli kolmenkymmenen euron ostokseni eivät riittäneet myyjälle vaan hän lateli nauhalta selvästi velvollisuudekseen määrätyn litanian kassalla olevista tyrkytystuotteista, Puutarha-lehdestä ja yrttiruukusta. Viimeksi kun kävin Suomalaisessa kirjakaupassa, olisi pitänyt ostaa keittokirja. Kuinkakohan usein asiakas päätyy kassalla ostamaan tuon "kuukauden tyrkyn"? "Niin tässäkö on siis kaikki mitä ostat tällä kertaa?" myyjä vielä varmisti, kun en myöntänyt tarvitsevani viiden euron ruukkua, jossa on "kaikki valmiina" oreganon kasvatukseen.
Anteeksi vuodatus :). Millaisessa kirjakaupassa sinä haluaisit käydä, ehkä jopa viipyä?
