Mila Teräs: Telma ja taikojen talvi

Mila Teräs: Telma ja taikojen talvi.
Kuvitus Karoliina Pertamo.
Otava 2014, 127 sivua.

Mila Teräksen kirjoittamat ja Karoliina Pertamon kuvittamat Telma-kirjat ovat vieneet sydämeni, ja myös esikoulu- ja kouluikäiset tyttäreni tykkäävät sarjan kirjoista ja lukevat niitä taitojensa mukaan itsekin. Sarjan avausosassa Telma ja tarinoiden talo (2010) tutustutaan alakouluikäiseen Telmaan ja hänen suomalais-espanjalaiseen perheeseensä sekä kotikerrostaloon, jonka ikkunat tuikkivat pimeässä kuin lyhdyt ja vilkuttavat monilla tarinoillaan. Telma ja salaisuuksien saari (2011) -kirjassa ratkaistaan Tyrskyluodon arvoitusta ja kirjassa Telma ja kuiskausten koulu (2014) Telma ja hänen koulukaverinsa järjestävät kirpputorin, jossa myytävät tavarat eivät olekaan aivan tavanomaisia.

Telma-kirjoissa tuttuus ja turvallisuus yhdistyvät kiehtovalla tavalla sadun taikaan ja salaperäisyyteen. Telmalla on "salaisuuskorva", joka on tavallista korvaa herkempi kuulemaan kaikenlaista. Telma ystävineen selvittää usein jonkin erikoiselta vaikuttavan tapauksen, ja lähiympäristön aikuiset eivät ole välttämättä ihan tavanomaisia ihmisiä, vaan naapurustossa vaikuttaa esimerkiksi taikuri.

Vaikka Telman maailmassa on aimo annos taikapölyä, on hän pohjimmiltaan aivan tavallinen tyttö, joka elää arkea tavallisine iloineen ja suruineen. Samalla kun Telma selvittää arvoitusta, hän ratkaisee myös omaa kehitystehtäväänsä, joka Taikojen talvi -kirjassa on ramppikuumeen selättäminen.

Kirjailija Mila Teräksellä ja kuvittaja Karoliina Pertamolla on takanaan yhteistyötä monen lastenkirjan verran. Terästä ja Pertamoa tuntuu yhdistävän jokin tapa katsoa maailmaa - lapsen tasolta, sadun läpi, elämän väreistä nauttien. Teräs kirjoittaa herkkää tekstiä ja Pertamo piirtää pehmeää viivaa. Telma-kirjojen kuvitus on mustavalkoista, mutta kannet hehkuvat upeissa väreissä!

Mila Teräs & Karoliina Pertamo: Olga Orava ja metsän salaisuus

Mila Teräs (teksti) ja Karoliina Pertamo (kuvitus): Olga Orava ja metsän salaisuus
Lasten Keskus 2014.

–Mikä kumma saa metsän soimaan noin kauniisti? Olga Orava ihmetteli.
–Kaikki laulavat metsän salaisuudesta, äitiorava sanoi.
–Mikä on metsän salaisuus? Olga kysyi.
–Se sinun täytyy itse löytää, äiti sanoi.

Mila Teräksen ja Karoliina Pertamon yhteistyöstä syntyy kaunista jälkeä; molempien kynänjäljessä – Teräksen tekstissä ja Pertamon piirroksissa – on pehmeyttä, salaperäisyyttä ja lämpöä. Muun muassa ihanat Telma-lastenromaanit ovat tämän kaksikon yhteistyön tulosta, joskaan sen mustavalkokuvituksessa Pertamon tyyli ei pääse täysin oikeuksiinsa. Olga Oravan salaisuus sen sijaan on upea kuvakirja, jonka sivuilla metsän värit hehkuvat lämpiminä.

Pieni Olga Orava lähtee kulkemaan ympäri kotimetsäänsä pyrkien selvittämään sen kätkemän salaisuuden. Eri eläimiltä ja olennoilta Olga saa erilaisia vastauksia siihen, mikä tuo salaisuus voisi olla. Mielipiteensä kertovat niin poikasiaan hautova Sini Tiainen sekä aikaa vaaliva Arvo Kääpä sekä moni muu. Kaikilta Olga ei saa suoraa vastausta vaan joutuu pohtimaan ihan itse, mikä tuo vaikkapa muutahaisten elämään merkityksen.

Metsällä on yhtä monta salaisuutta, yhtä monta tärkeintä asiaa kuin sillä on asukkaitakin. Jälleen kerran käy niin, että matka, seikkailu, on tärkeämpi kuin sen päämäärä. Olga Orava ja metsän salaisuus jättää lukijoilleenkin hieman jännittyneen ja uteliaan, mutta onnellisen olon.

Unet ja unelmat, ne ovat metsän salaisuus, Toukka perhonen uskoi lujasti.

Muissa blogeissa sanottua: Värikäs päivä, Kirjakaapin kummitus, Sininen keskitie

Annika Sandelin ja Karoliina Pertamo: Baudeliero ja Mette-rotta

Annika Sandelin (teksti) ja Karoliina Pertamo (kuvat): Baudeliero ja 
Mette-rotta
Vauvarunoja ja villejä riimejä. 
Råttan Bettan och Masken Baudelaire, suom. Henriikka Tavi.
Teos&Schildts&Söderströms 2014, sivua.

Mitä tikkuaskissa onkaan, kato!
Se on pienen pieni kastemato!
Se on hitsin viksu, melkein kiero, 
tottelee nimeä Baudeliero.
Sanon: Baudeliero - ota paikka,
sehän pysyy siinä, katsos vaikka!"

Annika Sandelinin Baudeliero ja Mette-rotta on alaotsikkonsa mukaisesti suunnattu ennen kaikkea perheen pienimmille, mutta isompienkin lasten ja aikuisten suupielet nousevat hymyyn nokkelia riimejä lukiessa. Hetkittäin tulee mieleen Kirsi Kunnas tiitiäisineen ja jaakko vaakko vesirottineen. Palkittu runoilija Henriikka Tavi on riimitellyt runot onnistuneesti suomeksi. Kirjan suomenkielinen nimi, jossa "Masken Baudelairesta" on tullut "Baudeliero" on kerrassaan mainio.

Kokoelman punaisena lankana kulkee se, kuinka vauva tai pieni lapsi kokee maailman: se on uusi ja ihmeitä täynnä, luutuneet tulkinnat joutavat romukoppaan. Vauvalle vaunuretki kaupunkiin on suuri seikkailu, varjo herättää ihmetystä ja kerrostalon naapurien äänet kertovat monta tarinaa. Samalla myös lapsi itse on ihailevan ihmetyksen ja rakkauden kohteena: "Kun silmäsi avaat, / katsot nauraen minua, väsymys katoaa / valonvälke ympäröi sinua."

Karoliina Pertamo on yksi suosikeistani nykykuvittajien joukosta. Pertamon kuvissa on iloa, pehmeyttä ja lempeyttä, mutta usein myös ilmeikkyyttä ja liikettä. Baude-lieron ja Mette-rotan kuvitus rakentuu sinisen ja oranssin ympärille: lämpimät värit ovat tietenkin Baude-lieron, kun taas siniset sävyt kuuluvat Mette-rotan maailmaan. Värimaailma täydentyy violetilla, vihreällä ja ruskealla. Kirjan värimaailmassa ja tyylissä on paljon samaa kuin äskettäin lukemassani, niin ikään Pertamon kuvittamassa Lautasellinen iloa -keittokirjassa, josta tykkäsin kovasti. Perspektiivit ja kuvakulmat yllättävät. Kuvat luovat uusia merkityksiä tekstin rinnalle ja ottavat hienosti aukeamat haltuun.

Nyt kaupunkiin mennään, sut peitellään
vaunujen turvaan, vain silmäsi nään.
Oi näetkö pilvet, autot ja talot
ja liehuvat liput ja vilkkuvat valot?

Muissa blogeissa sanottua: Värikäs päivä

Pirjo Suvilehto & Karoliina Pertamo: Otso ja soiton salaisuus

Pirjo Suvilehto (teksti) ja Karoliina Pertamo (kuvat): Otso ja soiton salaisuus
Mäntykustannus 2011.

"Meistä jokainen on joskus yksin, sinäkin. Mutta se mikä on meille arvokasta, kulkee aina mukanamme. Sillä tavoin me emme koskaan ole yksin. Ja kuninkuus, se on karhu sisällä. Sitä älä unohda koskaan", sanoi äitikarhu.

Otso-karhua harmittaa, sillä häntä ei taaskaan ole kutsuttu syntymäpäiville. Mäyrän juhliin ovat tervetulleita kaikki - paitsi karhu, sillä se on aina pahalla tuulella. Muut eläimet säikkyvät Otson karjahtelua ja rymistelevää menoa, jossa koivu taimetkin saavat kyytiä. Otsolla on turvallinen olo emonsa kainalossa, mutta toisten eläinten kanssa oleminen ei suju. Yllättäen karhun sisäinen kiukku kuitenkin sulaa, kun se kuulee Miko-pojan soittavan metsässä viulullaan.

Otso jäi kuuntelemaan Mikon soittoa. Se hivuttautui lähemmäksi, jotta kuulisi tarkasti myös korkeat lintuäänet. Sävelet leijuivat Otson sisälle. Otsolle tuli kevyt olo. Aivan kuin tassut olisivat irronneet maasta.

Otso ja soiton salaisuus on monivivahteinen satu musiikin voimasta, naurun mahdista, yksinäisyydestä, ennakkoluuloista ja ystävyydestä. Suomalaisen metsän eläimet ja kasvit heräävät eloon Karoliina Pertamon ilmeikkäässä kuvituksessa. Tarina on herkkä mutta ei siirappinen, ja juonessa on vähän jännittäviäkin käänteitä. Pirjo Suvilehdon teksti on kaunista, paikoin runollista: "Soiton myötä viulusta irtosi tuoksua, joka sekoittui havupuiden pihkaan." Tekstiä on kuvakirjaksi sopivasti, vain muutamalla aukeamalla sitä on niin paljon, että perheen pienimpien keskittyminen saattaa herpaantua. Värikäs kuvitus sen sijaan miellyttää monenikäisten silmiä.

Tässä on kirja rauhallisiin hetkiin, kun on aikaa puhua tunteista ja miettiä, miltä tuntuu jäädä syrjään porukasta. Kirja kertoo myös musiikin yhteydestä tunteisiin: miten helposti sävelet voivat saada nauramaan tai itkemään, riehaantumaan tai rauhoittumaan.