 |
| Kansi: Leena Kilpi. Takanannen kuva: Tapio Vanhatalo. |
Kansanvalistusseura 2013, 168 sivua.
Hirvittää ajatellakin, mitä mitä minulle olisi elämässäni tapahtunut, jos en olisi kohdannut Mörsärin Hiljaa. Taide yksinkertaisesti pelasti elämäni. Yksi runo, yksi lehti, yksi teksti, yksi hetki, yksi kohtaaminen voi olla käännekohta elämässä.
Tämän vuoden alkupuolella Sinisen linnan kirjastossa vietettiin Kirjoittajan helmikuuta, jonka aikana luin ja arvioin useita kirjoitusoppaita, vanhoja ja uusia. Huhtikuussa luin Pirjo Rautiaisen Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi -teoksen, joka on kirjailijahaastatteluihin perustuva tutkimus ja vähän opaskin kirjailijan alkutaipaleen karikoihin. Kirjailijan ja pitkän linjan luovan kirjoittamisen opettajan Taija Tuomisen Minusta tulee kirjailija julkaistiin Helsingin kirjamessuilla viime viikonloppuna ja päätyi oitis lukulistalleni.
Minusta tulee kirjailija -teoksen ote on varsin henkilökohtainen. Tuomisen tarinoivasta, anekdootein, muistoin ja vahvoin mielipitein väritetystä tyylistä tulee mieleen Natalie Goldberg, jonka Luihin ja ytimiin luin viime talvena. Tällaiset kertovat oppaat ovat miellyttäviä ja kiinnostavia lukea, ne luovat kokonaiskuvaa ja inspiroivat. Tuomisen kirja piirtää elämänmakuisen kuvan kirjoittavan ihmisen työstä, johon kuuluu paitsi oman tekstin työstämistä myös muiden tekstejä, opettamista, luovuutta ruokkivia matkoja, kirjalöytöjä, yllättäviä kohtaamisia, läpi vuosien kantavia ystävyyssuhteita, kustantamon hylsyjä ja arkoja toiveita.
Kuten teoksen nimikin vihjaa, Minusta tulee kirjailija ei ole niinkään kirjoitusopas vaan kirjoittaja- tai kirjailijaopas, joka vertautuu mielessäni paitsi edellä mainittuun Rautiasen kirjaan myös viime vuonna ilmestyneeseen Hännisen veljesten Haluatko todella kirjailijaksi? -teokseen. Siinä missä Hännisten kirja kuvaa ennen kaikkea kustannusmaailman käytäntöjä ja kirjailijan suhdetta kustantamokuvioihin, Tuomisen kirjan keskiössä on kirjoittavien ihmisten yhteisöt ja toisaalta jokaisen kirjoittajan yksilöllinen polku kirjailijaksi ja kirjailijana. Jokainen kypsyy omaan tahtiinsa, jokaisen tulee kuunnelma omaa ääntään – mutta ystäviltä, kollegoilta ja kirjoittamisen opettajilta (tai arvostelupalvelusta, Kirjailijaliitosta) kannattaa kysyä neuvoa ja apua.
Tuominen on haastatellut kirjaansa lukuisia kirjailijoita, opettajia ja kustantamojen työntekijöitä. Esimerkiksi Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannuspäällikkö Saara Tiuraniemi valottaa kustantajaa kiinnostavan käsikirjoituksen ja kustantamo-kirjailijasuhteen ominaisuuksia monelta kannalta ja antaa hyviä neuvoja kirjan julkaisusta haaveilevalle. Tuomisen kirjassa näkyy ajankohtaisuus; osa kirjailijasitaateista viittaavat teoksiin, jotka eivät ole vielä edes ilmestyneet, mutta joista löytyy tietoa pikku hiljaa julki putkahtelevista kustantamojen kevätkatalogeista. Kirjaan on haastateltu muun muassa Terhi Rannelaa, joka on itsekin julkaissut kirjoitusoppaan, Kirjoita nuorille., ja lukuisia muitakin kirjailijoita, joilla oma luova työ ja kirjoittamisen opetus vuorottelevat ja tukevat toisiaan. Kuten Niina Repo kirjassa toteaa: "Kirjoittajakoulutus on antanut minulle ammatin. Ja se antaa ammatin monelle muulle. On helpotus, että saan elää kirjoittamisen kanssa."
Kirjasta on sanonut muutaman sanan myös kirjoittajablogia pitävä Rooibos.
