Truman Capote: Kesän taittuessa
Summer Crossing, suom. Kaijamari Sivill.
Tammi 2007, Keltainen kirjasto 378. Sivuja 128.
Clyde tarttui häntä kädestä ja veti hänet mukaansa, he juoksivat kunnes pääsivät sivukadulle, josta puut tekivät vaimean ja viihtyisän. Kun he nojautuivat huohottaen toisiinsa, Clyde painoi hänen käteensä orvokkikimpun, ja hän tiesi, aivan kuin olisi nähnyt sen tapahtuneen, että kimppu oli varastettu. Orvokinlehtien suonissa virtasi varjon ja sammalten kesä, ja hän rusensi viileät lehdet poskeaan vasten.
Kotiin päästyään hän soitti Applelle, ettei tulisikaan East Hamptoniin. Sen sijaan hän lähti Clyden kanssa autolla New Jerseyn Red Bankiin ja heidät vihittiin siellä kahdelta aamuyöllä.
Voi Gradya Clydea! Kaksi nuorta, 17-vuotias rikkaan perheen tytär Grady ja pysäköintialueella työskentelevä Clyde tapaavat ja ihastuvat, menevät salaa naimisiinkin, mutta eivät tunne toisiaan: toistensa unelmia, särkyneitä haaveita, menetyksiä ja murheita. Grady ei pahastunut Clyden puheista herkästi, sillä Clyden kiukunpuuskat vain saivat heidän suhteensa tuntumaan läheisemmältä. Clyde puolestaan säilyttää jatkuvan etäisyyden, ei kerro edes äskettäin kuolleesta siskostaan tai tunnusta rakkauttaan, sillä he kaksi tulevat niin eri maailmoista, että lopulta Grady nostaisi kytkintä.
Pidin Aamiaisesta Tiffanylla, mutta Kesän taittuessa teki minusta Capote-fanin. Kuten Aamiaisen Holly, myös Kesän Grady ja Clyde ovat hieman eksyksissä, mutta lukijana pysyin tapahtumista paremmin kartalla. Molempia nuoria on helppo ymmärtää. Aluksi Clyde näyttäytyy lukijalle ärsyttävänä jolppina, mutta kun Clyden taustoja ja näkökulmaa valotetaan enemmän, käyvät hänenkin toilailunsa ymmärrettäviksi. Grady ja Clyden suhde on kuin kissa ja hiiri -leikkiä, jossa kumpikaan ei voi voittaa, sillä parisuhteessa - avioliitosta puhumattakaan - on oltava samalla puolella.
Mieleeni tulee erään toisen New York -romaanin nuoripari, Eilis ja Tony, mutta myös Richard Yatesin kyyninen avioliittoromaani Revolutionary Road. Tunnelma on alusta asti pahaenteinen, tukahduttava kuin New Yorkia kurittava helleaalto: -- helle painoi tukahduttavana kuin murhaajan käsi uhrin suuta, kaupunki reuhtoi ja rimpuili. Gradykin oivaltaa, ettei suhteella Clydeen ole tulevaisuutta, mutta suorastaan siksi hän oli päättänyt rakastaa Clydea.
Kaiken kaikkiaan Kesän taittuessa on ihmiskuvaukseltaan niin viiltävän oivaltava ja kieleltään niin monisävyisen kaunis, että on vaikea uskoa sitä Capoten parikymppisenä kirjoittamaksi "julkaisemattomaksi esikoisteokseksi". Toisaalta Capoten elämänkulusta saa sen käsityksen, että hän on varmaankin juuri nuorena ollut terävimmillään.
Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Unni ja Penjami.
