Näytetään tekstit, joissa on tunniste Airola Sari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Airola Sari. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sanna Isto, Eppu Nuotio & Sari Airola: Typy ja topakka tonttu



Sanna Isto & Eppu Nuotio (teksti)
ja Sari Airola (kuvitus): Typy ja topakka tonttu
Bazar 2015.

Typy nyökkää. Paperiset lumihiutaleet ovat kauniita. Sitäpaitsi tätikin käski askarrella. Mutta ensiksi pitäisi saada jostakin valkoista paperia.
Typy on aikeissa käydä kysymässä Bertta-tädiltä, mutta tonttu tönäisee pinon laskuja pöydältä lattialle. Uusi suunnitelma on jo saanut tontun lämpimäksi ja tarmoa täyteen. 
"Näissä on kaikenmaailman numeroita", tonttu selittää innoissaan. "Mutta vain toisella puolen."

Typy ja topakka tonttu on kolmen ennalta tutun ja taitavan lastenkirjantekijän yhteistyön tulos: Sanna Isto on tuttu ihanista Tinka ja Taika -kirjoistaan (sarjan kolmannen osan arvio tulossa pian!), monessa ihanassa lastenkirjassa on Sari Airolan kuvitus (blogissa olen esitellyt niistä ainakin kirjan Metsän outo vieras) ja Eppu Nuotio on pitkän linjan kirja- ja kulttuurialan tekijä, jonka laajasta tuotannosta olen tainnut blogissani esitellä vain yhdessä Aino Louhen kanssa julkaistun Tämä vai tuo -kuvakirjan. Viimeksi mainittu on Bazarin kustantama, kuten Typy ja topakka tonttukin – olen iloinen siitä, että aiemmin käännösdekkareihin ja lukuromaaneihin profiloitunut kustantamo on alkanut julkaista myös kotimaista lastenkirjallisuutta. Suomessa on paljon taitavia lastenkirjailijoita ja -kuvittajia, ja monet perinteiset, isot kustantamot ovat supistaneet lastenkirjatarjontaansa.

Typy ja topakka tonttu sisältää joitakin klassisen joulutarinan aineksia, kuten jouluun nuivasti suhtautuvan kärttyilijän (Typyn Bertta-täti, eräänlainen Kurenniemen Onnelin ja Annelin talon Rosina Rusinan hengenheimolainen), eloon heräävän koristetontun ja idyllisen loppukohtauksen. Typy ja tonttu sähläävät kuitenkin aivan omiaan, ja heidän seikkailunsa nivoutuvat hauskasti arkeen sekä lasten ja aikuisten näkökulman eroavaisuuksiin: laskut leikataan lumitähdiksi ikkunaan, pakastimesta otetaan huurretta lumettoman talven lohduksi ja tontun temppuilut aamiaispöydässä aikaansaavat "vesivahingon". Omassa kodissa tapahtuneen vesivahingon vuoksi Typy on alunperin joutunutkin ankaran Bertta-tädin vieraaksi.

Sari Airolan kuvitus hehkuu punaisen, keltaisen, violetin ja valkoisen sävyissä. Typy on suloinen ja suurisilmäinen, mutta hauskinta oli katsoa kuvista topakan tontun touhuja, vesilätäkössä sätkiviä kinttuja ja "hiihtämistä" värikynäsauvoilla. Kiitokset myös tekstin asettelusta: tummia kirjaimia ei tarvitse tihrustaa tumman kuvan päältä, vaan tekstille on jätetty tilaa valkoisella pohjalla.

Typyn tonttuystävä on totisesti topakka, kuten kirjan nimi lupaa. Siinä vaiheessa, kun tonttu tohkeissaan paketoi Bertta-tädin tuikitarpeellisia silmälaseja ja virkkuukoukkua tädille joululahjaksi, tuli jo nuoremman polven lukijalta kommenttia, että "tuollaista tonttua en ole ennen nähnytkään missään kirjassa, koko ajan tekee jotakin hullua!" Jaa-a, kuinkakohan viattomasti tonttu nappasi äkeän tädin tavarat piiloon joulua odottamaan? Ainakin Bertta todella ilahtui sitten viimein, kun sai aarteensa takaisin aattona!

Ehkäpä Typy-kirjalle tulee jatkoa ja saamme vielä joskus tietää, miksi Bertta-täti inhosi niin kovasti joulua?

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Ulla Lehtonen & Sari Airola:: Metsän outo vieras



Ulla Lehtonen (teksti) ja Sari Airola (kuvitus): Metsän outo vieras
Lasten Keskus 2014.

Minun nimeni on Saara-siili
nenäni on musta niin kuin hiili, 
piikeissäni näet vahvan terän, 
niiltä suojaudun, teen tiukan kerän. 

Lämminhenkinen kuvakirja Metsän outo vieras on omistettu "kaikille pienille siileille ja itsensä joskus siiliksi tunteville". Kirjassa siili on se, joka tulee mualta, on vielä uusia ja tuntematon ja joutuu vieraiden silmien tarkkailun ja epäluulon alle. Siili on se, joka lähtee kauas pois kotoa pitääkseen huolta lapsestaan, kun olo kotiseudulla käy liian vaikeaksi. Siili on se, joka on vähän erilainen kuin muut ja herättää siksi kummastusta. Siili on se, joka on vähän ujo ja herkkä, mutta rohkaistuu avaamaan suunsa, kun tilanne sitä vaatii.

Metsän outo vieras yllätti minut kahdella (kivalla) tavalla: tarina on kerrottu soljuvassa runomuodossa ja kirjan lopussa on pieni tietopaketti siilistä sekä lista siilistä kertovista tietokirjoista. Lehtonen on onnistunut loppusointuihin perustuvassa riimittelyssään hyvin, ja osin juuri runomuoto tekee pitkähköstä kuvakirjasta miellyttävän lukea perheen pienimmillekin.

Olen aiemminkin tykännyt Sari Airolan herkistä ja taidokkaista kuvituksista (esimerkiksi kirjassa Surusaappaat), ja Metsän oudon vieraan kuvitus on kerrassaan hellyyttävä. Airola on erityisen taitava kuvittamaan tunnetiloja; metsän eläinten silmät ilmaisevat uteliaisuutta, epäluuloa, hämmennystä, surua, mietteliäisyyttä, iloa ja kiintymystä. Kuvituksessa on vaihtelevuutta ja eloa, kauneutta ja lämpöä. Metsän outo vieras tassutteli sydämeeni, kerta kaikkiaan.

Muissa blogeissa sanottua: Sininenkeskitie, Värikäspäivä