keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Hannu Mäkelä: Muistan. Elämän oppivuodet



Hannu Mäkelä: Muistan. Elämän oppivuodet
Tammi 2014, 354 sivua.

Minä lähtisin kirjoittamaan, ottaisin koneen, tekisin kolmannen romaanin, saisin siitä taas rahaa, pääsisin jälleen yhden askeleen eteenpäin. Olen kahdella romaanillani pyrkinyt Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi ja minut on jopa otettu; sen kunniaksi olen käynyt kahdessa kokouksessa, jopa äänestänyt liitolle uutta puheenjohtajaa ja hallitusta. Minä olen kirjailija, yritän vakuuttaa itselleni, mutta tajuan selvääkin selvemmin, etten vielä ole mitään, pelkkä lapsekas varjo kokouksessa olevien oikeiden kirjailijoiden joukossa.

Hannu Mäkelän muistelmat ovat edenneet kolmanteen osaansa; Lapsuuden ja Nuoruuden jälkeen koittavat Elämän oppivuodet. Tämä uusin, Mäkelän ylioppilastutkinnon jälkeisistä vuosista 1960-luvun alkupuolella kertova kirja oli minulle ehkä tähänastisen Muistan-sarjan antoisin lukukokemus, sillä rakastan lukea kirjailijaelämästä ja (lähi)historian suomalaisista kirjailijapiireistä. Elämän oppivuosien sivuilla vilahtavat muun muassa Tuomas Anhava, joka ateljeekriitikoi Mäkelän ensimmäiset romaanit ja suostutteli julkaisemaan ne Otavalla, runoilija Lassi Nummi, joka Kirjailijaliiton kokouksessa "yrittää sovitella eri näkemyksiä erinomaisin sanankääntein ja päästä silti omaan päämääräänsä tällä väsytystaktiikalla" sekä Paavo Haavikko, joka pestaa Mäkelän kustantamoon töihin.

Mäkelä käy läpi samankaltaisia initiaatioriittejä aikuisuuteen kuin nuoret miehet tänäkin päivänä: hän ilmoittautuu varusmiespalvelukseen eli "sotaväkeen", hapuilee seurustelusuhteissa, matkustelee ulkomailla ("Pariisi, taiteen ja vapauden pääkaupunki"), aloittelee opettajanuraa iltaoppikoulun leivissä ja pyrkii määrätietoisesti mutta sisimmässään epäröiden kohti unelmaansa. Kuusikymmentäluvulla moni asia oli kuitenkin toisin kuin nykyään, ja Mäkelän tapa muistella ja kertoa on niin autenttinen, että on kuin näkisi silmiensä edessä vuosikymmentten  takaisen Helsingin ja sen kirjallisen maailman ennen suuria myllerryksiä, joiden jäljiltä niiin kustanntamojen, , kirjailijoiden kuin lukemisenkin asema kuulttuurissa  on  muuttunut. Myös Mäkelän ensiaskeleet työ- ja kirjailijanelämään vaikuttavat vaikuttavat nykyisiä kuvioita helpommilta ja suoraviivaisilta. Ei feelancer-kausia, ei pätkätöitä, ei pienipalkkaista opiskelijaharjoittelua - Mäkelä lukee ja arvioi pinkan kustantamoon tarjottuja käsikirjoituksia ja työpaikka on hänen.

Ajankuvan lisäksi toinen viehättävä piirre Mäkelän kerronnassa on retrospektiivisyys. Mäkelä on läsnä sekä muistoissaan että kerronnan hetkessä, "muistelee tulevaa" ja suhtautuu isällisen lempeästi nuoreen, innokkaaseen ja kokemattomaan itseensä. Vaikka Mäkelä muistelee pääasiassa elämänsä "suuria linjoja" merkittävine etappeineen ja kohtaamisineen, on tarinointi arkista ja erilaisten mielenliikahdusten kuvaaminen tuo sympaattista lämpöä Hannu Mäkelä -nimiseen nuoreen päähenkilöön.

15 kommenttia:

  1. Minäkään en ole lukenut Mäkelän muistelmasarjan aiempia osia, mutta tämä kiinnostaisi. Pitääkin laittaa varaukseen kirjastossa.

    Olen lukemassa parhaillani Anita Konkan muistelmateosta "Unennäkijän muistelmat", jossa on myös kiintoisaa kirjailijaelämää ja kuvaa lähivuosikymmenien Suomesta. Susoittelen, luulen, että pitäisit siitä.

    VastaaPoista
  2. Jaana, olenkin ajatellut, että pitäisi lukea tuo Unennäkijän muistelmat! Katsoin HS-TV:stä Anita Konkan ja Anja Snellmannin keskustelun kirjan tiimoilta, se kosketti ja vahvisti kiinnostusta kirjan lukemiseen.

    VastaaPoista
  3. Mitä olet mieltä, kannattaisiko lukea ensin Lapsuus ja Nuoruus? Pyörittelin tätä muutama päivä sitten ja ajattelin että vaikuttaa kiinnostavalta. On vaan niin paljon muutakin luettavaa, mietin josko voisi jättää aiemmat osat väliin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henna, minusta näitä ei ole pakko lukea järjestyksessä / kaikkia, ei ainakaan tule sellainen olo että tipahtaisi kärryiltä :)

      Poista
  4. Voi, tähän kirjaan täytyy ehdottomasti tutustua! Kiitokset hienosta arviostasi! <3

    VastaaPoista
  5. Hei linnanneito, kamarissani on jotakin sinulle <3 (Ja olen samaa mieltä kuin Kaisa Reetta tuossa edellä... Tämä on taas yksi kirja siihen loputtomaan lukupinooni, joka sinunkin ansiostasi niin keikkuu...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, tulen kurkkaamaan – ja pahoittelut, että huomaan vasta nyt, blogi on taas saanut pärjätä ihan itsekseen yli viikon :) Ja kiva kun sinäkin kiinnostuit Mäkelän muisteloista!

      Poista
  6. Ihailen Hannu Mäkelää suuresti, vaikka olenkin lukenut häneltä vasta lastenkirjallisuutta ja runoja. Kuuntelin häntä syksyn 2013 kirjamessuilla, ja hän oli niin viisas ja ihana, että aivan liikutuin. Tämän muistelmasarjan haluaisin ilman muuta lukea. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, sama juttu – Mäkelällä on huiman monipuolinen ja laaja tuotanto. Itse olen lukenut ennen muuta Mäkelän elämäkerta- ja muistelmateoksia sekä tietysti lastenkirjoja, runoihin pitää ehdottomasti tutustua! <3

      Poista
  7. Ehdit jo lukea tämän! Olen lukenut ne aiemmat, ja ajattelin säästää tämän ensi vuoden muistelmahaasteeseen. Ja nyt päästään asiaan, eli kirjailijapiireihin. Plus vanhaan Helsinkiin. On niin lukulistalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, muistinkin että olet blogannut aiemmista osista ja googlailin, oletko jo tästäkin kirjoittanut. Hyvä idea säästää tätä muistelmahaasteeseen, olin jo unohtanut koko haasteen mutta nyt aloin ihan odottaa, tämä on niin mun kirjallisuudenlaji!

      Poista
    2. Nyt kyselen täältä sivusta, että mikä ihmeen muistelmahaaste?? T. Epätietoinen mutta kiinnostunut Tampereelta :D

      Poista
    3. Sara, eikös joku bloggaaja vihjaillut muistelma/elämäkertahaasteesta, jonka ajatteli käynnistää ensi vuonna? Muistelen (!) että se oli Reeta.

      Poista
  8. Hannu Mäkelän kirja on realistinen kuvaus nuoren kirjailijanalun elämännälästä ,itsensä löytämisestä,estojen voittamisesta,elämisestä.Ihastuttavasti kirjoitettu ajankuva.Sonja

    VastaaPoista