maanantai 16. joulukuuta 2013

Sirke Happonen: Muumiopas


Sirke Happonen: Muumiopas
SKS 2013, 248 sivua.

Sisäisen muumin löytäminen voi viedä aikaa. Pyri rehellisyyteen. Nauti kukista, puista ja merestä, jos myrskyää, lähde heti ulos. Tule kotiin haltioituneena löytämistäsi aarteista: puunoksat, pullot ja muovipussit – ties mitä tuuli ja meri tuovat. Kokeile myös juhlien järjestämistä, vaikka et tuntisi itseäsi muumiksi. Kutsu ensimmäisinä ne, jotka sinusta ovat yhtään muumimielisiä. Luokaa oma, vahva juhlaperinne ja avatkaa se sitten kaikelle kansalle, myös niille työkeskeisille ja itsensäsurkuttelijoille.

Muumiopas on Tove Janssonin muumituotannon henkilögalleriaa esittelevä hakuteos, josta voi tarkistaa vaikkapa, että kuka se Ruttuvaari oikein olikaan tai kenelle keskeiselle hahmolle Muumipapan nuoruudenystävä Juksu olikaan sukua. Olen lukenut kaikki Tove Janssonin ole muumikirjat, mutta en ole juurikaan lukenut muumisarjakuvia, joten Muumioppaassa esitellään lukuisia minulle täysin tuntemattomia hahmoja. Monet näistä vähemmän tunnetuista hahmoista on esitelty varsin lyhyesti, mutta keskeiset hahmot ovat saaneet pidemmät artikkelit, joita höystävät hauskat "Meidän maailmamme vilijonkat" ja "Muuntaudu Mymmeliksi" -aiheiset, muumitietoutta soveltavat tekstit. Nämä pidemmät tekstit tekevät Muumioppaasta paljon enemmän kuin pelkän muumitietokirjan ja hakuteoksen, se on kerronnaltaan ja visuaalisuudeltaan nautittava lukuelämys.


Happonen julkaisi muutama vuosi sitten väitöskirjansa Vilijonkka ikkunassa – Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike, joten hänen muumitietoutensa on vankka. "Muumifaktat" ovat tietysti peräisin Toven tuotannosta, mutta hahmojen luonteiden kuvaaminen vaatii myös hienovaraista tulkintaa, jossa Happonen on mielestäni onnistunut hyvin. Muumiopasta sävyttää muumihenkinen lämpö ja huumori.

Happonen tuo kirjassa esille myös sen, miten jotkin muumihahmot muuttuivat sekä ulkoisilta että luonteenpiirteiltään vuosien kuluessa: Toven tyyli piirtää esimerkiksi muumeja muuttui pyöremmäksi, ja Nuuskamuikkusen luonne muuttui Muumipeikko ja pyrstötähden ensimmäisen ja myöhempien versioiden välillä. Alkuperäinen Muikkunen oli seurallinen veijari, myöhempi vähän juronlainen, viisas erakkoluonne. Mutta jos haluat tietää, kuka Toven ystävistä oli esikuvana Nuuskamuikkuselle, niin kurkkaa vaikkapa Boel Westinin (Sanat, kuvat elämä) tai Tuula Karjalaisen (Tee työtä ja rakasta) Tove Jansson -elämäkertoihin – Muumioppaan näkökulma on rajattu muumiteosten maailmaan ja hyvä niin.


Älä hämmenny, kun huomaat olevasi epävarma, ehkä yksinäinenkin. Se kuuluu Homssun elämään. Kummastelusta kumpuaa luovuutesi, kykysi nähdä toisin. Samoin tylsyydestä. Kun mitään ei tapahdu, alkaa tapahtua. Mutta sinun kuvasi ja tarinasi ovat sinun. Jos joku kaipaa elämänkatsomuksellisia ohjeita ja opetustarinoita, menkön nuuskamuikkusten luo. (Katkelma ohjeesta "Muuntaudu Homssuksi")

Toven juhlavuoden logo: Wsoy.
Otan tämän postauksen myötä varaslähdön Tove Janssonin satavuotisjuhliavuoteen 2014 ja osallistun Les!Lue! -blogin ideoimaan Tove Jansson 100 vuotta -haasteeseen.

Muumioppaasta on löytyy juttua myös blogeista Villasukka kirjahyllyssä, Koko lailla kirjallisestiJokken kirjanurkkaPinon päällimmäinen ja Hemulin kirjahylly

4 kommenttia:

  1. Suosittelen Happosen väikkäriin tutustumista, on myös hieno teos, kuten tämäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, tuo väikkäri on ollut lukulistalla ilmestymisestään alkaen – jospa pian alkavana Tove Janssonin juhlavuonna ehtisin sen pariin!

      Poista
  2. Minullakin heräsi kirjan myötä kova kiinnostus muumisarjakuvia kohtaan, jospa otan ne ensi vuoden lukujärjestykseen Toven Janssonin juhlavuoden kunniaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, kyllä minunkin pitää ensi vuonna lukea joku muumisarjakuvanide, mutta en usko että rakastun niihin kuten muumiromaaneihin tai kuvakirjoihin... Mutta varmasti monipuolistavat Tove-kuvaa nuo sarjakuvat (joista olen toki nähnyt strippejä siellä sun täällä).

      Poista