perjantai 13. tammikuuta 2012

L. M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny


L. M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny
Kilmeny of the Orchard. 
Suomennos ja jälkisanat Sisko Ylimartimo.
Minerva 2012. 191 sivua.

Melodia oli pakeneva ja lumoava ja kummallisesti se sopi aikaan ja paikkaan: siinä oli metsätuulen huokailua, ruohikon aavemaista kuiskailua kasteen laskeutuessa, valkonarsissien valkoisia ajatuksia, omenankukkien riemua; hedelmätarhan menneinä päivinään kokeman vanhan naurun ja laulun ja kyynelten ja ilon ja huokausten sielu; ja tämän ohella melodiassa oli säälittävä, valittava avunhuuto ikään kuin vangittu olisi kaivannut vapautta ja mahdollisuutta ilmaista itseään. 


Aluksi Eric kuunteli kuin lumottuna, ääneti ja liikahtamatta, ihmettelyyn vajonneena. Sitten hyvin luonnollinen uteliaisuus voitti hänet. Kuka kumma osaisi Lindsayssa soittaa viulua tuolla tavoin? Ja kuka kumma soittaisi siten täällä, kaikista maailman paikoista juuri tässä autiossa vanhassa hedelmätarhassa?


Olen viettänyt nostalgisia hetkiä luonnonkauniilla Prinssi Edwardin saarella, jossa ikisuosikkini L. M. Montgomeryn sankarittaret Anna, Emilia, Sara ja Jane ystävineen ovat nauttineet suolaisista merituulista, punaisista maanteistä ja Saaren tunnelmasta. Tuore Montgomery-suomennos Hedelmätarhan Kilmeny, joka julkaistiin alkukielellä jo yli sata vuotta sitten, sijoittuu tuttuihin maisemiin, mutta on romanttisena ja melodramaattisena kertomuksena kovin erilainen teos kuin vaikkapa huumorin ja lempeän terävän ihmiskuvauksen sävyttämät Anna-kirjat. Kilmenyssa on silti paljon tuttua Montgomeryn lukijalle: esimerkiksi Anna- ja Runotyttö-kirjojen sivuhenkilöiden tarinoissa ja episodeissa on samaa kohtalonomaisuutta, itsepäisiä ja omintakeisia persoonallisuuksia ja kaikessa dramaattisuudessaan hieman koomisia juonenkäänteitä.

Hedelmätarhan Kilmenyn sankari, 24-vuotias Eric Marshall on taattuun viihderomaanityyliin jokseenkin täydellinen: "Hän ei ollut pelkästään älykäs ja hyvännäköinen vaan hänellä oli määrittelemätöntä viehätysvoimaa, joka ei riipu lainkaan fyysisestä komeudesta tai henkisistä kyvyistä". Rikkaan liikemiehen juuri gollegesta valmistunut poika matkustaa Prinssi Edwardin saarelle toimiakseen ystävänsä sijaisena Lindsay-nimisen paikkakunnan kyläkoulussa, ja kohtaa vanhassa hedelmätarhassa (mikä voisi olla montgomerylaisempi miljöö!) tarinan sankarittaren, jonka kauneus saisi Lumikinkin piirteet himmenemään:

Tytön kasvot olivat soikeat, kameemaiset ja ne ilmaisivat ehdotonta, viatonta puhtautta, samanlaista kuin enkeleillä ja madonnilla vanhoissa maalauksissa, puhtautta, jota maallinen ei tahrannut. Hän oli paljain päin ja hänen tuuheat, pikimustat hiuksensa olivat keskeltä jakauksella ja valuivat kahtena raskaana ja kiiltävänä palmikkona hänen olkapäilleen. Hänen silmissään oli sellaista sineä, jota Eric ei ollut nähnyt aiemmin: viileän valon sävyä, joka värittää merta hienon auringonlaskun aikaan; ne olivat yhtä loistavat kuin tähdet Lindsayn sataman ylla iltaruskon jälkeen. Onnettomuudeksi tämä Ericin hengen salpaava ilmestys on syntymästään asti ollut mykkä, vastoinkäymisten kierouttaman, varhain menetetyn äidin lievästi neurotisoima ja jäyhien, iäkkäiden sukulaisten eristyksissä kasvattama. Kaikesta tästä neito on kuitenkin selvinnyt hämmästyttävän vähin vaurioin, ja alkusäikähdyksen jälkeen hän tutustuu mielellään Ericiin ja juttelee sujuvasti mukanaan kulkevan pienen liitutaulun avulla.

Kirjan romanttiseen maailmaan oli ihana uppoutua. Nykylukija ei kuitenkaan osaa ajatella Kilmenya "psykologisena kertomuksena", jollaiseksi Montgomery sen tarkoitti, sillä nykyinen tietämys esimerkiksi kielen ja lapsen psyyken kehityksestä saa tarinan näyttäytymään naivina ja epäuskottavana. Kilmeny-suomennos on Montgomery-fanin aarre, kustantajan ja suomentajan kulttuuriteko ja viaton aikuisten satu, mutta ei mikään henkilökuvauksen taidonnäyte. Henkilöhahmot ovat ohuita ja heitä määrittelevät ennen kaikkea heidän ulkoiset ominaisuutensa ja verenperintönsä - esimerkiksi tarinan konnan luonteen katsotaan johtuvan hänen italialaisista vanhemmistaan!

Eräästä juonenkäänteestä tulee mieleen Charlotte Brönten Kotiopettajattaren romaani, ja Kilmenyn jälkisanoissa suomentaja Sisko Ylimartimo kertookin Montgomeryn ihailleen suuresti Brönten kirjailijasisaruksia ja kenties tavoitelleen kertomukseensa samanlaista kohtalonomaista tunnelmaa kuin Emily Brönten Humisevassa harjussa. Myöhemmästä kirjallisuudesta minulle tuli mieleen Maria Gripen Varjo-sarjan goottilaisen romaanin piirteitä kantavat osat ...ja metsän valkeat varjot ja Varjojen lapset, joissa myöskin kuvataan psyykkisistä syistä mykkää nuorta tyttöä ja hänen äkillistä, sokkiin perustuvaa paranemistaan.

Kieli on montgomerylaisen kaunista, etenkin luontokuvauksissa, mutta ajoittain kummallisen kömpelöä - Eric esimerkiksi sanoo jonkin asian olevan "älyttömän järjetöntä". Ylimartimo on onnistunut suomennostyössään erinomaisesti, kuten hänen aiempien Montgomery-suomennostensa (mm. Pat- ja Sara-kirjat) perusteella saattoi odottaakin.

Hedelmätarhan Kilmenyn tarina julkaistiin alunperin jatkokertomuksena Housekeeper-perhelehdessä vuosina 1908-9 nimellä Una of the Garden. Kustantajan toivomuksesta kaksi menestynyttä nuortenromaania vastustamattomasta Vihervaaran Annasta julkaissut kirjailija laajensi ja muokkasi kertomuksesta lyhyen romaanin, joka julkaistiin 1910.

Kirja on luettu osana Tuntemattomat tyttökirjat -haastetta. (Vaikka kirja on saanut aikuisten kirjastoluokituksen, se sopii aikuisten Montgomery-fanien lisäksi erinomaisesti myös tyttökirjojen parissa viihtyville nuorille.) Alkukielisestä teoksesta on kirjoittanut Salla.

24 kommenttia:

  1. Minä olen haaveillut jo kauan lukevani näitä Montgomeryn uusia suomennettuja kirjoja. Kaikki, joiden esittelyihin olen blogeissa törmännyt, kuulostavat niin ihanilta... Jospa tänä vuonna saisin luettua edes yhden :)

    Kiitos arviostasi!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että kirjoitit tästä. Itse tulen varmaankin hankkimaan kirjan kesälukemisekseni ja silloin aion nauttia tästä ilman mitään kiireitä. :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että näitä Montgomeryn kirjoja putkahtelee tasaiseen tahtiin lisää ja lisää. Luin pikkutyttönä ainoastaan Runotytöt, nyt aikuisena olen kahlannut läpi Annoja (muutama vielä jäljellä) ja sitten aion tutustua pikkuhiljaa näihin muihin. Nyt pystyn kuitenkin jo sanomaan, että Montgomery on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani ja voi olla, ettei joukkoon mahtuisikaan muita tyttökirjailijoita, vaikka yrittäisin.

    VastaaPoista
  4. Tämän kirjan yritän hankkia heti, kun vain rahatilanne antaa myöten, samoin kuin Sara Stanleyt. Kuulostaa ihanalta ja mielenkiintoiselta kirjalta... Miksi muuten kirjaa lukiessa pitäisi ajatella nykyaikaa, silloinhan pujahtaa aivan omaan maailmaansa ja aikakauteen

    VastaaPoista
  5. Maija, suosittelen! Kilmeny on todella nopealukuinen (sivumäärä ei anna oikeaa käsitystä, sillä tässä on isohko fontti, välilehti jokaisen luvun vaihtuessa jne). Sara- ja Pat-kirjat ovat kuitenkin enemmän sitä tuttua Montgomerya.

    Katja, tämä on täydellinen kevät- tai kesäkirja, sillä kirjan tapahtuma-aika alkaa toukokuusta ja luontokuvauksissa on omenankukkia, narsisseja jne <3

    Sonja, on ollut kiva seurata blogistasi, kun olet lukenut Annoja ensi kertaa aikuisiällä ja ihastunut. Montgomery onkin sellainen "tyttökirjailija", jonka teokset kestävät lukemisen aikuisiälläkin.

    Kiva kuulla, Aino! Sikäli tuo vertaukseni nykyaikaan on ontuva, että uskon, että jo 1910-luvulla ymmärrettiin, että lähes parikymppinen ei opi tuosta noin vain täydellisesti puhumaan, jos ei ole aiemmin sanonut sanaakaan. Toisaalta itse olisin saattanut ottaa tarinan ihan täydestä esim. kymmenvuotiaana. Romanttisen romaanin ei tarvitse tietenkään olla "realistinen", mutta en pysty lukemaan ja kokemaan Kilmenya psykologisena kuvauksena vaan puhtaasti satuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on Kilmeny luettu. Mielenkiintoinen teos.
      Tuosta puhumaan oppimisesta sen verran, että itsekin mietin tuota asiaa, kuitenkin, kyllähän Kilmenylle oli kaiken aikaa puhuttu, eikä hänen älyssään ollut mitään vikaa. Toisaalta lapsikaan ei opi suoraan selkeää puhetta, vaan lepertelee, Kilmenyltä se on jäänyt väliin. :) Joten, myönnetään, realistisuus on siinä ja siinä...

      Poista
  6. Tämä vaikutti kyllä mielenkiintoiselta teokselta :)

    VastaaPoista
  7. Kiva että kiinnostuit, Jokke! Olen mielenkiinnolla seurannut Alcott-postauksiasi.

    VastaaPoista
  8. Olen lukenut Montgomeryni lapsena moneen kertaan ja jotenkin tuntuu, että nämä nyt suomennetut kirjat voisivat viedä jotain pois silloisesta lumouksesta. En tiedä, ehkä olen aivan väärässä, nämähän ovat aivan eri kirjoja.

    VastaaPoista
  9. Margit, vaikea sanoa, kun eri ihmiset kokevat lapsuudenhaaveesi suosikkien uudelleenlukemisen/ suosikin uusien teosten tai suomennosten lukemisen niin eri tavalla. Olen tykännyt lukea myös Annoja ja Runotyttöjä aikuisenakin, tosin viime kerrasta on jo vuosia. Nämä uudet suomennokset ovat toki ihan eri teoksia, ja ainakin itse annan Kilmeny-teoksen muutamat puutteet anteeksi kun tiedän, että kyseessä oli kirjailijalle vain välityö, alunperin jatkokertomuksena julkaistun tarinan laajennus kustantajan toiveesta.

    Kannustan ainakin kokeilemaan näitä uusia suomennoksia, itselleni Kilmenyn lukemisessa oli jotain samaa viehätystä kuin lapsuuden Montgomery-tunnelmissa.

    VastaaPoista
  10. Maria, palaan tähän myöhemmin, sillä olen tätä juuri lukemassa.

    Lumen valoa!

    VastaaPoista
  11. Kiva Leena - odotan mielenkiinnolla, mitä pidät ja mitä kirjoitat tästä, onhan tämä aikalailla erilainen kuin Montgomeryn muut teokset, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy.

    Lumen valoa sinullekin, Leena!

    VastaaPoista
  12. Minä vähän takerrun tähän kirjoittamaasi:

    "Kieli on montgomerylaisen kaunista, etenkin luontokuvauksissa, mutta ajoittain kummallisen kömpelöä - Eric esimerkiksi sanoo jonkin asian olevan "älyttömän järjetöntä". Ylimartimo on onnistunut suomennostyössään erinomaisesti, kuten hänen aiempien Montgomery-suomennostensa (mm. Pat- ja Sara-kirjat) perusteella saattoi odottaakin."

    Oletko varma ettei ole nimenomaan kääntäjän älyttömyydestä kyse? Voitko vinkata millä sivulla tuo on, haluaisin tarkastaa alkuperäisestä. (Joka muuten löytyy Project Gutenbergin sivuilta muistaakseni.)

    VastaaPoista
  13. Minä kiinnostuin. Tätä olisi kiva silmäillä kirjakaupassa ja ehkäpä kesällä lukea. Kiitos!

    VastaaPoista
  14. Salla, olet ihan oikeassa: olisi pitänyt tutkia alkuteosta ennen hutkimista. Löysin tuon mainitsemani kohdan, se on suomennoksen s. 161 eli hyvin loppupuolella kirjaa. Kohta kuuluu näin: "Kaikki tämä kuulostaa minusta älyttömän järjettömältä" ja alkuteoksessa "All this sounds like great nonsense to me".

    Nyt en enää uskalla veikata, johtuivatko ne muut havaitsemani pienet kömpelyydet, joita en sen tarkemmin muista, alkuteoksesta vai suomennoksesta, mutta joka tapauksessa Ylimartimon suomennos on minusta kokonaisuudessaan ansiokas.

    VastaaPoista
  15. Johanna, kiva kuulla! Tämä on täydellistä kesälukemista.

    VastaaPoista
  16. Minulla on vielä niin paljon muitakin tuntemattomampia Montgomeryjä lukematta, etten taida ihan ensimmäiseksi tähän tarttua. Mutta todella mielenkiintoista oli kuitenkin lukea ajatuksiasi.

    Brönte-yhteyksistä tuli mieleen, että ainakin Runotytöissä mainitaan muistaakseni Brönten sisarukset, kun Emilia pohdiskelee herra Carpenterin kanssa, pitäisikö hänen lähteä New Yorkiin vai jäädä Uuteen kuuhun. Emilia toteaa ettei hän ole nero kuten Charlotte Brönte eikä siksi voi kirjoittaa missä tahansa.

    Sinänsä on helppo kuvitella, että Bröntet ovat vedonneet Montgomeryyn. Samoja elementtejä löytyy: dramatiikkaa, yliluonnollisia ilmiöitä, luonnonvoimia...

    VastaaPoista
  17. Liisa, kannattaa tosiaan lukea Patit ym. ensin, jos ne ovat vielä lukematta.

    Luonnehdit hyvin Montgomeryn ja Brontejen yhtäläisyyksiä. Nyt kun mainitsit, muistan minäkin tuon kohdan, jossa hra Carpenter vetosi syrjäiseen Haworthin pappilaan, jotta Emilia jäisi Uuteen kuuhun.

    VastaaPoista
  18. Hei Maria en uskaltanut arviotasi vielä lukea, kun luen tämän pian itse! Palaan myöhemmin tänne!

    VastaaPoista
  19. Maria, oivaltava arvostelu ja niin monitahoinen: Minun piti myös mainita tuo ennakkoluulo italialaisia kohtaan, että sieltä sitä huonoa verta tulisi..., mutta se unohtui kun putosin tragedian odotukseen.

    Linkitin muuten Kilmenyn Tyttökirjahaasteeseesi eli osallistun tällä, mutta lisää on tulossa.

    Ja sitten alamme odottaa, mitä Sara Kilmenysta toteaa...

    VastaaPoista
  20. Kiitos Leena, ja kiitos myös haasteeseen osallistumisesta! Tosiaan kiva kuulla, mitä Sara tästä sanoo :).

    VastaaPoista
  21. Kiitos tästä! Minulla on Kilmeny alkukielellä, mutta se on jäänyt lukematta.

    On jotenkin surullista, miten hyvänkin suomentajan tai kirjoittajan kielitaju ei aina kanna. Minua puistattaa, jos tällaisissa vanhoissa tai menneisyyteen sijoitetuissa uusissa kirjoissa käytetään modernia kieltä. Itse välttäisin ehdottomasti ainakin sanoja "ihan" ja "mekko", kun on olemassa sellaiset traditionaalisemmat synonyymit kuten aivan/melko sekä leninki. Ja tuo "älytön" on kyllä kaiken huippu - ihan älytöntä! :)

    VastaaPoista
  22. Kaisa, onkin jännä, että monia klassikoita suomennetaan uudestaan - toki se on aiheellista, jos suomennos on puutteellinen tai lyhennetty - jotta teos tavoittaisi paremmin nykylukijat. Eihän alkuteostenkaan kieliasua uudisteta, ja aikalaiskäännös varmaankin tavoittaa paremmin teoksen aikakauden tunnelman.

    VastaaPoista