tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kesäisiä klassikkoja lapsille

Kuva: Mikko Kuhna/Flickr
Monet bloggaajat ovat keränneet kesäkirjalistoja, joista voi poimia erityisesti suvitunnelmiin sopivia lukuvinkkejä. Käykää kurkkaamassa vaikka Jennin ihana lista, ja osallistukaa kesäkirjakeskusteluun myös Café Voltairessa! Itse esittelin jokin aika sitten majakkakirjoja, jotka liitän kesään merellisen aiheensa vuoksi.

Pienten lasten äitinä kesääni kuuluu myös ääneen lukeminen alle kouluikäisille. Iltasatu on perheesseämme pääosin miehen heiniä (tällä hetkellä luennassa on Uspensin Fedja-setä ja täti Tamara), kun taas minä luen lapsille enemmän kiireettöminä päivinä kotona. Kesällä on kiva lukea lapsillekin välillä ulkona (varjossa!) ja kesäisiä tarinoita. Esittelen tässä muutaman kesäisen lastenkirjasuosikkini. Kesäisinä pidän kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat ainakin pääosin kesään, mielellään vielä saaristoon, maaseudulle, metsään tai puutarhoihin ja pihoihin. Tämä lista painottuu klassikoihin ja ehkä myös vähän enemmän tytöille suunnattuihin kirjoihin, koska lukijakunta on perheessämme vielä varsin tyttövoittoista.
Onnelin ja Annelin kootut kertomukset sisältää teokset Onnelin ja Annelin talo, Onnelin ja Annelin talvi, Onneli, Anneli ja orpolapset sekä Onneli, Anneli ja nukutuskello. Maija Karman kuvittamat Marjatta Kurenniemen tarinat ovat minulle tuttuja jo lapsuudesta, ja kohtaus, jossa Onneli ja Anneli ensi kertaa tutustuvat omaan taloonsa ja löytävät sieltä kaikenlaista ihanaa leikkihuoneineen ja leluineen, lumoaa vieläkin. Meillä on juuri tämä Kootut kertomukset lastenkirjahyllyssä, mutta nyt aloitin lukemisen kirjasta Onneli, Anneli ja orpolapset, koska kaksi aiempaa kirjaa olemme lukeneet jokin aika sitten. Kuten Onnelin ja Annelin talo, myös Orpolapset alkaa kesäisissä tunnelmissa. Tarinassa on sopivasti jännitystä, mutta onnellinen loppu ja turvallinen perustunnelma. Toivoisin vielä löytäväni jostain Onnelin ja Annelin pienen ystävän, Putti Vaaksanheimon seikkailuihin keskittyvät kirjat Putti ja pilvilaivat sekä Putti Puuhkajasaarella, joista ei ole otettu uusintapainoksia aikoihin. Kurenniemeltä löytyy runsaasti ihanaa luettavaa lapsille, mutta vasta äskettäin kuulin Kurenniemen ainoasta nuortenkirjasta nimeltä Kesälintu, josta Katja kirjoittaa täällä.
Hieman Kurennniemen saturomaaneja realistisempi, mutta silti idyllinen ja turvallinen lastenkirja on Astrid Lindgrenin Meidän Marikki, joka sisältää kirjat Marikki sekä Marikki ja kesäkummun Tuikku. Tämä Ilon Wiklandin mustavalkokuvittama kirja on säilynyt omasta lapsuudestani, mutta sivuja on irtoillut siihen malliin, että aion ostaa uuden lukukappaleen tyttäriäni varten. Jo Marikin kotitalon nimi Kesäkumpu liittää Marikki-kirjat kesään, ja kirjat kuvaavat ihanan arkisia tapahtumia, turvallista perhe-elämää ja Marikin ja pikkusisko-Liisan (Tuikun) hauskoja kommelluksia. Marikki-kirjoista ovat kirjoittanut ainakin Jenni. Lindgenin ja kuvittaja Ilon Wiklandin kädestä on lähtöisin myös useita  kuvakirjoja, joista kesäisiin tunnelmiin kuljettaa ainakin Osaa Lottakin ajaa, josta on kirjoittanut hiljattain Reeta Karoliina.
Astrid Lindgrenin tuotannosta kesään kuuluvat ilman muuta myös Saariston lapset ja Ronja ryövärintytär, joista ensinmainittu on aurikoinen perhekuvaus Laivuri-koirineen ja ketunpoikasineen, jälkimmäinen tummasävyisempi kertomus ystävyydestä, rakkaudesta metsään ja luontoon sekä pelon voittamisesta. Ronja kokee voimakkaasti kaikki vuodenajat, mutta hurmaantuu erityisesti keväästä. Kuten Meidän Marikki, myös Ronja ryövärintytär on säilynyt omasta lapsuudestani - muutamat sivut ovat irronneet siitäkin.

Varsin kesäisiä ovat myös Vaahteranmäen Eemelin seikkailut, jonka toilauksille on naurettu meilläkin. Eemeli-kirjojakin löytyy useita, myös kuvakirjoina, sekä kokoelma Eemelin kootut metkut. Eemelistä tulee minulle mieleen Aleksis Kiven Seitsemän veljestä: sekä Eemeli että Jukolan veljekset toilailevat nuoruudessaan, mutta kasvavat lopulta kunnon kansalaisiksi! Toki Eemeli on kiltti ja hyväsydäminen jo lapsena: "ei metkuja keksitä", ne vain tapahtuvat, Eemeli selittää pikkusiskolleen Iidallekin.
Kurenniemen ja Lindgrenin rinnalle nousee vielä yksi lastenkirjailijaklassikko, Tove Jansson. Janssonin muumiromaaneista kesäisiä ovat ainakin Taikurin hattu ja Vaarallinen juhannus, myös Muumipappa ja meri assosioituu minulla merellisen aiheensa takia kesään, vaikka itse tarinassa on enemmän syksyisen melankolisia sävyjä. Vaarallinen juhannus -kirjassa viitataan Shakespearen kesäiseen näytelmään Kesäyön unelma, ja muumit pääsevät itsekin esiintymään teatterilaivan näyttämölle.
Edellä esiteltyjen kolmen kirjailijan kirjoja on perheessämme luettu paljonkin, siispä haastan itseni lukemaan tänä kesänä lapsille myös muita (mielellään kotimaisia) lastenkirjahelmiä. Kesään ja merellisiin tunnelmiin sopisi ainakin Elina Karjalaisen rakastettu Uppo-Nalle, jota minulle luettiin lapsena ja johon voisi nyt omien lasten kanssa palata.

Vanhemmista lastenkirjaklassikoista haluan nostaa esille Anni Swanin Sadut, Aili Somersalon saturomaanit Päivikin satu ja Mestaritontun seikkailut sekäTopeliuksen Valtterin seikkailut ja Vattumadon. Topeliuksen Valtterissa on samaa poikamaista toilailuhenkeä kuin Lindgrenin Eemelissä, vaikka Valtteri seikkaili kaarnalaiva Lukentuksensa kanssa jo 1800-luvulla. Aili Somersalon Mestaritontun seikkailujen jännittävän tunnelman muistan vieläkin lapsuudestani: pelastuukohan prinsessa, joka kehrää kultalankaa velhojen vankina? Anni Swanin saduissa puolestaan on ihanaa runollisuutta, metsän ja kukkien taikaa.
Mitkä kesäiset kirjat kuuluivat teidän lapsuuteenne tai mitä aiotte lukea lapsillenne tänä kesänä?

6 kommenttia:

  1. Lapsia minulla ei ole (en voisi kuvitellakaan vielä tämän ikäisenä :D), mutta jos olisi (eli kuvitellaan sittenkin!), niin kaikki mainitsemasi kirjat varmasti haluaisin lukea lapsilleni, sillä olen hyvin monia niistä lukenut pienenä itsekin.

    Minulla oli tuo samainen Onneli ja Anneli -kokoelma kuin sinullakin ja rakastin sitä kirjaa! Viime kerralla äitini luona käydessäni yritin etsiä sitä, mutta en löytänyt. Äitinikään ei tiennyt sen kohtalosta ja se on hyvinkin voinut päätyä roskikseen tai kirpparille. Tosi harmi, koska olisin halunnut lukea sen näin vanhempanakin! Peppi Pitkätossun tarinan sen sijaan pelastin omaan kotiini.

    Peppi Pitkätossun sekä Eemelin lisäksi en hirveämmin innostunut muista Lindgrenin kirjoista. Tai olisin voinut innostua, mutta en vain lukenut niitä jostain syystä. Siksi esimerkiksi Ronja Ryövärintytär on minulta kokonaan lukematta! Täytyy korjata lukemattomuus vielä tämän kesän aikana :--)

    Tykkäsin myös kamalasti Uppo-Nallesta! Luin myös paljon hevoskirjoja, vaikken ole koskaan edes hevosen selässä ollut. Ai niin, Pekka Töpöhäntä oli myös ihana ja minusta myös kesäinen, sillä muistan lukeneeni niitä erityisesti kesäisin. Niitäkin täytyisi lukea taas uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Laura, minä muistankin tuon sinun Onneli ja Anneli -kirjasi surullisen kohtalon :(. Olen iloinen, että minun Marikkini ja Ronjani ovat säästyneet, mutta kuten kirjoitin, ei niitä oikein enää lukea voi, ainakaan lasten kanssa, kun sidokset irtoilevat.

    Lue ehdottomasti Ronja nyt kesällä! Se on ehkä suosikki-Lindgrenini, mutta niin ovat myös Marikki- ja Lotta, Janne ja Minnamanna -kirjat. Peppi, Eemeli ja Ronja ovat kyllä saaneet enemmän näkyvyyttä kuin Lotat, Marikit ja Saariston lapset. Sitten on vielä vähän surullisemmat ja pelottavammat Mio, poikani Mio ja Veljeni Leijonamieli, jotka eivät tunnu niin kesäisiltä.

    Pekka Töpöhäntä tuli mieleeni vielä postauksen loppuvaiheessa, mutta päätin että sitä en enää jaksa kirjoittaa mukaan - kiva kun mainitsit sen kommentissa!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihania kirjoja olet koonnut tuohon! Marikki ja Saariston lapset olivat minulle hyvin rakkaita lapsuudessa. Harmi, että meillä poika ei innostunut Marikista (toisalta ihan ymmärrettävästi ;) kun sitä hänelle yritin joskus lukea.

    Luulen, että tänä kesänä luemme yhdessä ainakin Ronjan, sillä se on tulossa tänne kesäteatteriin. Myös Saariston lapsia olisi kiva taas lukea.

    Onnelin ja Annelin muistan myös omasta lapsuudestani ihastuttavana kirjana. Muistan vieläpä aivan tarkalleen sen mummolan pihamaan kohdan, jossa olen saanut kuunnella Onnelin ja Annelin tarinaa serkkujeni äidin lukemana. Siinä muistossa tuoksuu kesäinen nurmikko ja apilat. Ei ole parempaa paikkaa lukea kuin ulkona kesällä auringon paistaessa!

    VastaaPoista
  4. Ihania kesälukumuistoja, Jonna! Minäkin liitän jotkut kirjat hyvin vahvasti johonkin kesäiseen paikkaan ja tunnelmaan, esim. Montgomeryn Runotytöt setäni ja kummitätini kodin pihakeinuun.

    Minuakin alkoi houkutella tuon Ronjan lukeminen lapsille, mutta saattavat kokea vielä liian pelottavina kakkiaiset ym. Ja pitäisi tosiaan ensin hankkia kirjasta (tai lainata kirjastosta) uusi, lukukelpoinen kappale.

    VastaaPoista
  5. Marikki, Ronja, Saariston lapset ja Lindgrenit ylipäätään (vain Katto-Kassisesta en pidä), Onneli ja Anneli, Muumit ja Uppikset ovat kaikki rakkaita minulle jo omasta lapsuudestani, sitten aikuisuudesta ennen lapsia ja nyt vielä uudelleen lasten myötä. Tässä kirjoituksessasi on niin paljon tuttuja kirjoja.

    Olen aina ollut Marikki-fani. Eka-tokaluokkalaisena lainasin Marikin kirjastosta moneen kertaan ja opiskeluaikana ostin kirjan itselleni kirja-alesta. Ja nyt tänän keväänä luin Marikin ääneen esikoiselleni, joka nautti kirjasta ja leikkii nyt Marikkia (pikkuveli saa olla Liisa). Olen tästä kovin iloinen. Lindgrenin kuvakirjoista meillä on luettu juuri tuota Osaa Lottakin ajaa-kirjaa, mutta meillä on myös kuvaversio Melukylän lapsista sekä muutamista Lindgrenin saduista (Kultasiskostani, Metsässä ei ole ryöväreistä sekä Mikosta ja Minnasta). Yritin lukea esikoiselleni Saariston lapsia, mutta se aukeni hänelle liian hitaasti ja päätimme jättää kirjan odottamaan parempaa aikaa. Ronjan lukemista olen miettinyt. Mitä mieltä olet, uskaltaisiko sen lukea 5,5-vuotiaalle vai olisiko parempi odottaa? Ronja on paikoin aika pelottava.

    Onneli ja Anneli on meillä kolme kirjaa sisältävävä koottuna niteenä ja nuo kirjat luin esikoiselleni talviaikaan. Tarinat veivät kyllä mukanaan. Kurenniemi on niin taitava ja lapsen maailmaa kunnioittava. Toivottavasti löydät Kesälinnun!

    Itse aion nyt kesän aikana lukea muutaman tyttö- tai nuortenkirjan ihan itselleni ja lapsilleni luen varmasti sekaisin oman lapsuuteni suosikkeja sekä uusia kirjoja sekaisin.

    Topeliuksen saduille en ole koskaan erityisemmin lämmennyt, joskin näytelmäkokoelma Adalmiinan Helmi on minulle rakas, koska se oli mummoni ja minun "yhteinen" kirja. Anni Swanin satuja luin, mutta hänen nuortenkirjansa ovat läheisempiä. :)

    VastaaPoista
  6. Katja, kuinka saatiin unohtaa tästä postauksesta Melukylän lapset?!? No, olihan tässä jo näitä kesäisiä Lindgrenejä... :) Olen tuota Ronjaa itsekin pohdiskellut: luulen, että se ei olisi liian pelottava 5,5-vuotiaalle, riippuu tietysti hirveän paljon lapsesta ja kaikki ajattaret sun muut pitää sitten käsitellä (että ovat vain satua jne.). Tavallaan haluaisin jo lukea Ronjaa meidän kohta kuusivuotiaalle, mutta käytännössä nelivuotiaskin tulisi siihen kuuntelemaan, joten ehkä jätän myöhempään, kun noita aurinkoisempiakin Lindgreneitä on meillä vielä lukematta (&Uppis ym.)

    Tilasin Kesälinnun antikvariaatin verkkokaupasta, tilausvahvistus tuli mutta ei vielä postikuluja/laskua, ovatkohan lomilla vai etsivätkö kirjaa kuumeisesti pölyisistä hyllyistään :)? Odotan kirjaa malttamattomasti, vaikka minulla on kasa kirjoja TBR-pinossa haluaisin lukea juuri Kesälintua, juuri nyt, tässä oman vanhan talon vanhassa puutarhassa!

    VastaaPoista