maanantai 17. helmikuuta 2014

Mary Oliver: Joutsen



Mary Oliver: Joutsen. Runoja ja proosarunoja
Swan: Poems and Prose Poems,
suom. Pertti Nieminen ja Tuulia Toivanen.
Basam Books 2013, 88 sivua.

 Runoilija uneksii vuoristosta

Joskus minä väsyn päiviin, kaikkiin niiden oikkuihin ja puuskiin. 
Minä tahdon kiivetä jotakin vanha, harmaata vuorta 
                                                         hitaasti, käyttää
siihen loppuelämäni, levätä usein, nukkua
mäntyjen alla tai niiden yläpuolella, paljailla kallioilla. 
Tahdon nähdä, kuinka monta tähteä on vielä taivaalla
jonka me olemme nyt sammuttaneet vuosiksi, 
                                                         vähintään vuosisadaksi.
Tahdon katsoa taakseni kaikkeen, antaa anteeksi kaiken, 
tyynesti, tiedänhän kaiken sen, mitä tarvitsee tietää.
Kaikki tuo kiire! Ei maailma sellainen ole!
Miten hiljaiset ovat puut, niiden runous on vain niissä itsessään.
Tahdon ottaa hitaita askelia ja ajatella
                                              tarkoituksenmukaisia ajatuksia. 
Kymmenessä tuhannessa vuodessa, kenties, pala vuorta luhistuu.


Pulitzer-palkittu Mary Oliver (s. 1935) oli minulle tuntematon runoilija, ennen kuin luin hänen runoistaan parista kirjablogista. Oliverin runoista poimituissa sitaateissa minua viehätti kerronnallisuus, luonnon kunnioitus ja elämänviisaus. Kotimaassaan Oliver on rakastettu runoilija ja esseisti, ja hänen viimeisin kokoelmansa ilmestyy suomeksi Pertti Niemisen ja Tuulia Toivasen kääntämänä.

Teoksessa on suomentajien esipuhe, jossa kerrotaan Mary Oliverin elämästä, tuotannon teemoista ja valaistaan myös joitakin runojen kääntämisessä vastaan tulevia haasteita: kun Oliver kirjoittaa runossaan ("Kuljen kesannon ohi") rikkaporkkanasta, joka on englanniksi "Queen Anne's lace" eli "Kuningatar Annen pitsi" ja sommittelee runonsa typografisesti pitsimäiseen muotoon, ei suomennoksessa ole mahdollista tavoittaa kaikkia nyansseja. Onneksi näitä merkityksiä on kuitenkin avattu esipuheessa, samoin kuin Oliverin tuotannon kantavia teemoja – luontoa, uskoa ja mielikuvitusta.

Oliverin runoissa pienet tavanomaiset yksityiskohdat saavat uusia merkityksiä, arjessa on taikaa ja  joki sisältää keskeneräisen tarinan, kettu tuntee kaipuun jonka nimeä emme tiedä, kolibrilla on pesäpaikka kirjahyllyn nurkkauksessa, rikkaporkkana hankaa valkeita kasvojaan auringon rievulla ja kirjoituskone on humisemassa, valmiina lähtöön. Runot ovat usein pieniä tarinoita tai tuokiokuvia. Yksi suosikkirunoistani on "Joka puolella taloa, varhain aamulla", jossa runoilija katsoo koiranpennun onnellisia silmiä ja pelargonin lehtiä, syö aamiaista ja avaa uuden paketin lumivalkoista kirjoituspaperia, valmiina työhön.

Suosittelen Mary Oliverin runoja myös "runokammoisille", sillä nämä runot ovat syvällisiä olematta vaikeatajuisia ja monimerkityksellisiä olematta monimutkaisia. Oliverin tavasta kirjoittaa vanhenemisestaan ja luontosuhteestaan tulee mieleen rakastettu suomalaisrunoilija Eeva Kilpi.

Mary Oliverin runoihin on ihastuttu myös Peilikirjoitusta ja Pinon päällimmäinen -blogeissa.

Haasteet: Runohaaste 2014

1 kommentti:

  1. Mary Oliver on minulle aivan vieras runoilija, mutta nyt kyllä kiinnostuin kovasti. Ihana tuo runonäyte, juuri sellaista runoutta josta kovasti pidän. Kiitos teoksen esittelystä, tämän vinkin laitan visusti mieleeni! <3

    VastaaPoista