Pauliina Lerche (teksti) ja Meri Mort (kuvat): Mimmit ja ketunpoikanen
Lasten Keskus 2013.
Kalevalan päivänä, suomalaisen kulttuurin päivänä, meillä on luettu lasten kanssa suomalaisista kansansaduista ja -perinteestä ammentavaa Mimmit ja ketunpoikanen -kirjaa. Lapset pääsivät viime syksyn kirjamessuilla kuuntelemaan Mimmit-musiikkiyhtyettä, ja värikylläinen Mimmit-kirja otettiin ilolla vastaan.
Mimmit asuvat Vaskimetsässä ja iloitsevat tarinan alkaessa uudesta keväästä: auringossa sulavista jääpuikoista, kukista ja nurkkaan lentävistä lapasista. Kulkiessaan metsässä Mimmit kohtaavat pienen ketun, joka on satuttanut tassunsa ihmisten jättämiin roskiin. Mimmit sitovat ketunpojan haavan ja pyytävät sitä jäämään luokseen asumaan. Vanha puu antaa Mimmeille tilaisuuden olla hetken itsekin ketunhahmossa, ja tästä alkaa varsinainen seikkailu. Mimmit kohtaavat ketunhahmossa maahisia, joista tulivat mieleen Ronja röyvärintyttären kakkiaiset - varsinkin kun maahisetkin puhuvat itämurteista vaikutteita saanutta omaa kieltään.
Tietokonepohjaisessa kuvituksessa leskenlehdet ja kielot ovat tyyliteltyjä, Mimmien mekot moderni tulkinta kansanpuvuista ja väritys pikemminkin neonhehkuinen kuin luonnonläheinen. Maahiset tuovat hiukan rosoa kiiltokuvamaisen kaniiseen maailmaan, mutta pian kirmataan taas raikkaan vihreällä niittyillä - evääksi kerätään tietysti ketunleipiä!
Minä luin viime vuoden puolella myös yhden Mimmi-kirjan, Mimmit ja pakkasherra tai jotain. Jäi kiireiden vuoksi bloggaamatta... itselläni vähän tökki tietokonesimulaation ja kalevalan "avoliitto" mutta nyt olen kai jo tottumassa sillä näitä kuvia katsellessa ei enää tuntunut niin tökkivältä.
VastaaPoistaElma Ilona, minäkin makustelin tuota ajatusta Kalevalan ja tällaisen kuvitustekniikan liitosta, mutta oikeastaan tuo Kalevala ei juuri näkynyt tässä kirjassa, joten en osaa oikein sanoa... Ilmeisesti Pakkasherraja kylmänhuokuja -kirjassa on enemmän viitteitä Kalevalaan?, sitä en ole vielä lukenut.
Poista