perjantai 28. syyskuuta 2012

L. M. Montgomery: Perinnönjakajat


L. M. Montgomery: Perinnönjakajat
Alkuteos A Tangled Web (1931).
Suomennos ja jälkisanat Sisko Ylimartimo.
Minerva 2012, 361 sivua. 

Donna meni kotiin mieli korkealla, mitä kesti kello kolmeen yöllä. Sitten sillä hetkellä kaikkialla vallitsevat kauhukuvat ja epäilykset hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Mitä - oi mitä Hukkunut John sanoisi? Tietenkään isä ei voisi tehdä mitään. Donnan täytyi vain kävellä ulos ovesta ja lähteä Peterin kanssa. Mutta hän inhosi ajatusta karmaamisesta. Niin ei yksinkertaisesti tehty Darkien ja Penhallowien parissa. Ja jos hän karkaisi mennäkseen naimisiin, hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia kannuun. Kannu ei tietystikään ollut mitään verrattuna Peteriin. Mutta jospa hän voisi saada sekä Peterin että kannunkin!

Tyttökirjoistaan tunnettu L. M. Montgomery kirjoitti myös kaksi aikuisten romaania, romanttisen Sinisen linnan ja särmikkäämmän sukukomedian Perinnönjakajat, joka ilmestyi alunperin 1931 ja joka on nyt ensi kertaa suomennettu. Romaani sijoittuu pienelle merenrantapaikkakunnalle Prinssi Edwardin saarella, lähelle Sumersiden kaupunkia. Kirjassa seurataan yhden suvun jäsenten edesottamuksia vuoden aikana; vuoden, jonka kuluessa erään kaikkien himoitseman esineen omistajan on määrä selvitä. 

Romaanin alkuasetelma on herkullinen: Darkit ja Penhallow't, kaksi toisiinsa kietoutunutta sukua, ovat kokoontuneet Becky-tädin kuolinvuoteen äärelle kuulemaan, kuka heistä saisi tädin jälkeen omakseen vanhan ja (tunne)arvokkaan perintökannun. Lähes kaikki inhoavat Becky-tätiä, eikä ihme, sillä tädillä on terävä katse ja vielä terävämpi kieli (montgomerylaiseen tapaan tässä äreässä vanhassa naisessa on kuitenkin myös salattua lämpöä). Asetelma tuo mieleen Agatha Christien suljetun piirin dekkarit, kun henkilöistä paljastetaan heidän salaisia tunteitaan: intohimoa, vihaa, katumusta, katkeruutta ja ahneutta. Christien romaaneista muistuttaa myös se, että henkilöt ovat karikatyyrimaisia ja heidän tunteensa melko yksioikoisia. Kuitenkin heihin kiintyy kuten ainakin Montgomeryn luomiin hahmoihin, iloitsee ja pelkää heidän kanssaan, nauraa heille ja samalla itselleen.

Nautin Perinnönjakajien lukemisesta enemmän kuin muutamista viime vuosina suomennetuista Montgomeryn tuntemattomammista tyttöromaaneista (esim. Marigoldin lumottu maailma) tai myöhäistuotannon sieluttomista Anna-kirjoista (Anna opettajana ja Annan perhe), mutta ei Montgomery tässä kirjassa ihan parhaimmillaan ole, kuten takakansi hehkuttaa. Kyllä ensimmäiset Anna-kirjat ja Runotyttö-trilogia kokonaisuudessaan ovat Montgomeryn kestävimmät teokset, sillä niiden henkilökuvauksessa on syvyyttä ja kerronta jonkinasteisesta episodimaisuudestaan huolimatta ehyttä. Perinnönjakajat viihdyttää, mutta luonnekuvaus on enemmän nokkelaa kuin syvällistä ja tarinoissa toistuvat Montgomeryn kirjoista tutut kliseet: vuosia jatkuneet (usein avioparin väliset) itsepäiset riidat, orvot jotka kaipaavat äitihahmoa ja vanhatpiiat jotka kaipaavat kasvattilasta, piintyneet vanhatpojat ja tyrannimaiset vanhemmat, jotka eivät päästä lapsiaan itsenäistymään. Montgomerynsa lukenut arvaa heti kättelyssä, miten useimmat kuviot tulevat päättymään, mutta se ei toki vie lukemisen nautintoa. Kirjan vahvuus on hersyvässä huumorissa ja säkenöivässä dialogissa.


Sisko Ylimartimon suomennos on sujuva ja vivahteikas, mutta ei virheetön. Paikoin jokin lause on niin kömpelö tai asiayhteyteen sopimaton, että on pakko käydä kurkkaamassa alkuteosta Project Gutenbergista. Esimerkiksi käännöksen sivulla 53 sanotaan (lyhennys ja kursiivi minun) "Peter [-- --] oli syntynyt lumimyrskyssä ja aiheuttanut hommassa melkein kolmen ihmisen kuoleman - alkajaisiksi äitinsä, isänsä ja tohtorin, jotka olivat lumen saartamina ja kaikkea muuta kuin jäätyneet kuoliaiksi sinä myrsky-yönä:" Alkuteoksessa sanotaan "all but frozen", mikä tarkoittaa melkein jäätyneet. Yleisvaikutelma on kuitenkin onnistunut, ja toivoisin Ylimartimon jatkavan työtään Montgomeryn parissa suomentamalla nuortenromaanin Jane of Lantern Hill, josta ei ole tarjolla laadukasta suomennosta.

Kaiken kaikkiaan Perinnönjakajat lunastivat sille asettamani odotukset, sillä sitä lukiessa tuli tunne, kuin olisi palannut kotiin. Tutunomaisten juonikiemuroiden ja henkilötyyppien lisäksi kirjasta löytyy Montgomerylle tunnusomaisia luontokuvauksia, hetken tunnelmointia, romantiikkaa ja lämpöä. Tätä kirjaa voi hyvillä mielin suositella, ei vain Montgomery-nostaligikoille, vaan kaikille hyvän romaanin ystäville. 

Pidän kaikista porteista, Roger sanoi arvoituksellisesti. "Portti on viekoitteleva - lupaus. Sen takana saattaa olla jotakin ihmeellistä, jonka luo se päästää. Portti on mysteeri - symboli. Gay, mitä me, sinä ja minä, löytäisimme, jos me avaisimme portin ja menisimme siitä? 

"Pienen ja vihreän, iltaruskon valaiseman notkelman, jossa kasvaa valkoisia orvokkeja", nauroi Gay. "Mutta me emme mene portista, Roger - ruohikossa on kastetta ja uudet avokkaani olisivat pilalla."

Salla on lukenut kirjan alkukielellä ja blogannut siitä ja vuonna 2006. 

17 kommenttia:

  1. Mulla on mennyt tämä ihan ohi, mutta erittäin mukavaa, kun toit tämän blogiisi. Kiitos!

    Mulle muuten tuli tuota mainitsemaasi Jane of Lantern Hilliä eli suomeksi Jane Victoriaa lukiessa hyvällä tavalla vahva tunne tuttuudesta ja siitä, että olisin palannut kotiin (vaikka se suomennos onkin huono).

    On hienoa, kun Montgomerya suomennetaan, vaikka kyllähän ne ensimmäiset Annat ja Runotytöt ovat edelleen ehdottomasti parhaita. Kuten mainitsit, ne ovat kestävimpiä ja laadukkaimpia ihan kirjallisuutena, muttei sitäkään voi väheksyä, että niihin liittyy niin paljon ensimmäisiin lukukertoihin palautuvia positiivisia tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, minustakin Jane Victoria on lumoava, siinä on aitoa PEI:n taikaa. Ja varsinkin tämä Perinnönjakajat kannatti suomentaa, ja toivon kirjan löytävän muitakin lukijoita kuin meitä Montgomery-entusiasteja.

      Mikään ei kyllä oikein voi ylittää niitä kymmenkesäisenä koettuja ensimmäisiä lukuhetkiä Annan ja Emilian parissa <3

      Poista
  2. IHANAA!!!Jipii jotain mitä en ole edes uskaltanut odottaa ja sitten kaima kulta löytyy täältä!Kiitos tästä .Sinä pelastit lukulokakuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, tulet kyllä viettämään tämän kirjan parissa lokoisia lokakuun iltoja <3

      Poista
  3. Koska mulle Sinisen linnan parasta antia olivat ne kirpakoimmat sukulaisiin liittyvät kohdat, niin saattaisinpa hyvinkin pitää tästä! :)

    VastaaPoista
  4. Kiva esittely, kiitos! Runotyttö- ja Anna-fanina pitäisin varmaan tästä. Pidin myös Sinisestä linnasta, jonka luin kauan sitten. Hmm, sen voisi lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, kyllä tässä on sitä samaa taikaa, vaikka ei ole Annan ja Emilian voittanutta!

      Poista
  5. Maria, en uskaltanut kovin tarkkaan lukea arviotasi, mutta olet ilmeisesti kuitenkin tähän Montgomeryyn tyytyväinen! Ilman muuta tulen lukemaan kirjan, mutta Kilmeny on vielä lukematta, joten ehkäpä se ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, suosittelen lukemaan Perinnönjakajat ensin, tämä on niin paljon parempi kuin Kilmeny!

      Poista
  6. Tämä täytyy ehdottomasti jossain vaiheessa hankkia, samoin kuin Hedelmätarhan Kilmenykin, ehkä sitten lähempänä joulua, kun veronpalautusrahatkin tulevat... :)

    VastaaPoista
  7. Aino, kyllähän nämä kyyluvat Montgomeryn kirjojen ystävän kirjahyllyyn :)

    VastaaPoista
  8. Perinnönjakajat on pakko lukea! Vaikuttaa niin herkulliselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, tämä on hauska, jos yhtään tykkää Montgomeryn huumorista :).

      Poista
  9. Maria, piirrät laajaa, upeaa kaarta Montgomeryn tyylistä. Hänellä on todellakin perinteiset henkilökarikatyyrinsä, joista minulle ikimuistoisin on Annan äitipuoli Rachel;-) Olihan nimi oikein? En ole lukenut Annoja pitkään aikaan, vaikka olen hankkinut ne kahteen kertaan eli myös uusia painoksia.

    Minä keskityinkin nyt enemmän muihin kuin noihin tuttuihin ihmispiirteisiin: Ne ovat liian arvattavia kun on koko elämänsä lukenut Maudia. Rivien välit olivat kiinnostavia. Sieltä näkee joskus metsän puilta, ryhmiä ja kemioita ohitse karikatyyrien ja mikä parasta: Kaiken yllä leijuu Maudin henki yhä tutumpana ja tutumpana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Ei siis 'äitipuoli', vaan kasvatusäiti. Siinähän on vissi ero.

      Poista
    2. Kiitos Leena! Teit itse hienoja huomioita noista "rivien väleistä", Montgomery on taitava kuvaamaan ihmisluonteen heikkouksia.

      Annan kasvattiäidin nimi oli Marilla, naapurin rouva Rachel Lynde vähän karikatyyrisempi - mainioita hahmoja molemmat!

      Poista