(Jane Austen, aikalaisemme on arvostelukappale, muut kirjastosta.) |
Olen huomannut, että asiaproosaan on helpompi keskittyä kuin romaaneihin, jos lukemiseen tulee taukoja tai menee jopa useampi päivä, ennen kuin ehtii syventyä kirjaan pidemmäksi hetkeksi kerrallaan. Myös runot ja novellit ovat kiitollista luettavaa lyhyempiin hetkiin. Huomasin, että en ole lukenut aikuisten romaania (loppuun) sitten Murakamin massiivisen 1Q84:n, jonka luin tammikuun lopussa.
Juuri nyt olen kuitenkin päässyt ihan hyvään vauhtiin Jo Barkerin Longbournin talossa -romaanin kanssa. Yleensä vierastan toisten kirjailijoiden tekemiä jatko- ja etko-osia ja muita suosittujen klassikkoromaanien ympärille kehiteltyjä romaaneja, mutta muutamat poikkeukset vahvistavat säännön (ja Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanin "sisarteos" Siintää Sargassomeri on upea, omalakinen romaani ja yksi lempikirjoistani). Jo Bakerin romaanin jujuna on tarkastella Bennettien talon elämää palvelusväen näkökulmasta. Tähän mennessä Longbpurnin talossa on täyttänyt odotukseni; se ei ole kaunokirjallinen merkkiteos, mutta oikein viihdyttävää lukemista pienessä flunssapöhnässä.
Keskeneräisistä tietokirjoista nostan valokeilaan kaksi erityisen ihanaa ja kiinnostavaa: Heta Pyrhösen tyylikkäästi popularisoitua kirjallisuustiedettä edustavan Jane Austen, aikalaisemme -teoksen ja Erik Kruskopfin kehutun kirjan Kuvataitelija Tove Jansson. Ensinmainitussa käsitellään paitsi Jane Austenin kuutta omaa romaania, myös Jo Bakerin kirjan kaltaisia Austenin teosten uudelleentulkintoja ja populaarikulttuurin Austen-ilmiöitä. Kruskopfin kirjaa olen lähinnä vain selaillut tähän mennessä, tutustunut kuvien kautta aiempaa enemmän "kuvalliseen" Janssoniin.
Helmikuun loppu on ollut masentavan pilvinen ja harmaa, mutta lintujen laulu pitää mielen korkealla ja lupailee varhaista kevättä. Jospa maaliskuussa riittäisi aurinkoa? En muistanut "hyvän sään aikaan" ottaa Vuosi kuvina -haasteen helmikuun kuvaa, joten tämä eilen iltapäivällä otettu harmaanmärkä otos edustakoon nyt helmikuuta, jolloin olisin mieluummin katsonut auringossa hohtavia hankia:
Muistutan vielä arvonnasta, jossa voi voittaa Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Suoritan arvonnan joskus huomenna aamupäivästä, ja kaikki siihen mennessä kommentin jättäneet pääsevät mukaan. Arvontapostaukseen pääsee tästä. Oikein ihanaa Kalevalanpäivää ja viikonloppua!