Karisto 2014, 202 sivua.
Viimeinen linnakkeeni tässä sietämättömässä puuhamaassa on barokkipuutarha. Se on kallisarvoinen perintö hiljaisuuden ajoilta. Alussa minäkään en tunnistanut sitä vaan pidin pelkkänä ränsistyneenä puistona, amiksen takapihana. Oikotienä, jonka läpi ihmiset harppovat vähän peloissaan. He pälyilevät varjoja tai viskovat halveksien roskia ja pulloja.
Pihla on lukioikäinen tyttö, jonka lievä autismi ja ihmisten ennakkoluulot ovat työntäneet yksinäisyyteen. Pihla muistelee – ja samalla kirjoittaa Kronokselle, mystiselle pojalle – kulkemaansa polkua: tiukkailmeistä tarhantätiä, joka passitti melusta ahdistuvan ja tavanomaisiin lasten leikkeihin kykenemättömän lapsen tutkimuksiin; koulunaloitusta erityisluokalla, jossa ylivilkkaat pojat kiusasivat ja aikuiset rakensivat sermin suojaksi; siirtoa autismiluokalle ja lopulta lukioon, jossa ei ole erityisluokkia eikä luokkia ollenkaan, mutta jossa erityisyys näkyy silti eikä ole helppoa ystävystyä. Muistoissa etualalle nousee Pihla, juureton sijaiskodin kasvatti, jonka kanssa alkanut kaveruus muuttui pian Matjan taholta kiusaamiseksi ja päättyi Pihlan vaihtaessa koulua. Yllättäen Pihla tapaa Matjan uudelleen, omassa paikassaan. Tuo paikka on vanhan puutarhan paikalla sijaitseva puisto, barokkipuutarha, jonka dekadentti ilme ja historia kiehtovat Pihlaa.
En yleensä itke kirjoja lukiessani, mutta Varjopuutarhaa lukiessa eivät kyyneleet olleet kaukana. Autio kuvaa todella koskettavasti lapsen ja nuoren tytön erillisyyden kokemusta. Pihlalla on rakastavat vanhemmat ja kaksi vuotta nuoremmat kaksoissisaret, jotka usein tuskastuvat kömpelöön isosiskoonsa mutta katuvat pian suorasanaisia tiuskaisujaan. Monet kirjassa kuvatut aikuiset sen sijaan raivostuttavat kapeakatseisuudellaan ja kylmyydellään.
Maria Autio kirjoittaa kauniisti ja monisävyisesti ja samalla kuitenkin kohderyhmälle (varhaisnuorille ja nuorille) helposti lähestyttävää tekstiä. Autio kuvaa hyvin ja konkreettisesti Pihlan kokemaa väsymystä mieltä kiihdyttäneiden välikohtausten tai suurten pettymysten jälkeen: ensimmäinen raivokohtaus koulussa vie mehut niin, että Pihla nukahtaa sänkyynsä kuraiset saappaat jalassa, ja kun koulukaveri ei tulekaan sovitusti kylään, Pihla nukahtaa jälleen ja vieraalle varattu jäätelö sulaa lammikoiksi lattialle. Jaksot, joissa Pihla muistelee varhaislapsuutensa tapahtumia, olisivat helposti saattaneet vaikuttaa keinotekoisilta (kuinka paljon lapsi todella voi muistaa, etenkään asioista, joita hän ei tapahtumahetkellä ole ikänsä takia täysin ymmärtänyt), mutta muistot asettuvat luontevaksi osaksi muuta kerrontaa.
Vaikka Varjopuutarhan kerronnan rytmi on rauhallinen ja kirjassa on melko paljon kuvailua ja muistelua, on Autio onnistunut rakentamaan romaaniin myös jännitteen, joka kulkee ja kuljettaa läpi kirjan. Mikä merkitys vanhalla puutarhalla on? Millainen tyttö Matja oikeastaan on, ja kuka on Kronos? Ja ennen kaikkea: miten Pihla pärjää, saako hän kokea todellista ystävyyttä rikkaan sisäisen elämänsä rinnalla?
Mielenkiintoiselta kuulostava nuortenkirja, ja ihan hurjan kaunis kansi. Tämän taidan lukea jos tämä vain sopivasti tulee kirjastossa vastaan - koskettavuus on aina plussaa, ja autismista en taida olla koskaan lukenut muuta kuin tietokirjallisuutta. Hieno arvio, kiitos Maria!
VastaaPoistaSara, kiva kuulla että kiinnostuit – uskon, että sinäkin pitäisit tästä!
PoistaHieno kuvaus, kiitos koko Asperger-yhteisön puolesta :) ( = lievä autismi )
VastaaPoistaOlen aikeissa lukea tuon kirjan piakkoin. Tunnen kirjoittajan. Hän on lahjakas.
Rita, hauska kuulla että sinäkin aiot lukea tämän! Toivottavasti kirjoitat Varjopuutarhasta blogiisi, on mielenkiintoista lukea sellaisen näkemyksiä, jolla on omakohtaista kokemusta autismin kirjosta.
PoistaSain kirjan eilen käsiini ja aloin lukea. Hienoa tekstiä.
PoistaLinkitin sinun mainion kirja-arviosi muutamiin Facebookin Asperger-ryhmiin.
Hyvää loppuviikkoa !
Ihana kirjan nimi ja tosi tärkeä aihe :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirja, ehkä törmään tähän joskus minäkin.
VastaaPoistaKirjan kansi on hurjan kaunis!
Arviosi houkutti kirjoittamaan tämän luettavien listalle. Autismi on ollut muutenkin mielessä jonkin työjutun takia.
VastaaPoistaLuin nyt vasta tämän hienon juttusi, kun halusin ensin lukea kirjan ja kirjoitin siitä äsken. Vaikuttava! Oletko Maria lukenut muita Aution nuortenkirjoja?
VastaaPoistaSara, pitääpä tulla lukemaan juttusi. En ole lukenut muita, mutta kiinnostaisi kyllä!
PoistaIhana kirja ♥
VastaaPoista