Sivut

perjantai 28. helmikuuta 2014

Haahuilevaa lukemista, vuosi kuvina -helmikuu ja muistutus arvonnasta

(Jane Austen, aikalaisemme on arvostelukappale, muut kirjastosta.)
Haahuileva lukija tässä hei. Jotkut ihmiset ovat lukijoina(kin) järjestelmällisiä ja lukevat jämptisti yhden kirjan kerrallaan ja siirtyvät sitten seuraavaan. Järjestelmällisilläkin lukijoilla saattaa olla kaksi tai kolme kirjaa kesken saamaan aikaan, esimerkiksi pokkari / e-kirja työmatkoilla ja tiiliskivi iltalukemisena tai hömppäromaani, runokokoelma ja tietoteos vuorottelemassa lukufiiliksen mukaan. Minulla taas on useampi kirja kesken useammasta genrestä, siis useampi tietokirja ja romaani sekä usein myös runo- ja novellikokoelma tai kaksi "yöpöydällä". Lastenkirjoja tulee tietysti myös luettua jatkuvasti; varsinaisista lastenromaaneista olen tänä vuonna tutustunut niin Me Rosvoloihin, Narniaan kuin Harry Potteriinkin.

Olen huomannut, että asiaproosaan on helpompi keskittyä kuin romaaneihin, jos lukemiseen tulee taukoja tai menee jopa useampi päivä, ennen kuin ehtii syventyä kirjaan pidemmäksi hetkeksi kerrallaan. Myös runot ja novellit ovat kiitollista luettavaa lyhyempiin hetkiin. Huomasin, että en ole lukenut aikuisten romaania (loppuun) sitten Murakamin massiivisen 1Q84:n, jonka luin tammikuun lopussa.

Juuri nyt olen kuitenkin päässyt ihan hyvään vauhtiin Jo Barkerin Longbournin talossa -romaanin kanssa. Yleensä vierastan toisten kirjailijoiden tekemiä jatko- ja etko-osia ja muita suosittujen klassikkoromaanien ympärille kehiteltyjä romaaneja, mutta muutamat poikkeukset vahvistavat säännön (ja Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanin "sisarteos" Siintää Sargassomeri on upea, omalakinen romaani ja yksi lempikirjoistani). Jo Bakerin romaanin jujuna on tarkastella Bennettien talon elämää palvelusväen näkökulmasta. Tähän mennessä Longbpurnin talossa on täyttänyt odotukseni; se ei ole kaunokirjallinen merkkiteos, mutta oikein viihdyttävää lukemista pienessä flunssapöhnässä.

Keskeneräisistä tietokirjoista nostan valokeilaan kaksi erityisen ihanaa ja kiinnostavaa: Heta Pyrhösen tyylikkäästi popularisoitua kirjallisuustiedettä edustavan Jane Austen, aikalaisemme -teoksen ja Erik Kruskopfin kehutun kirjan Kuvataitelija Tove Jansson. Ensinmainitussa käsitellään paitsi Jane Austenin kuutta omaa romaania, myös Jo Bakerin kirjan kaltaisia Austenin teosten uudelleentulkintoja ja populaarikulttuurin Austen-ilmiöitä. Kruskopfin kirjaa olen lähinnä vain selaillut tähän mennessä, tutustunut kuvien kautta aiempaa enemmän "kuvalliseen" Janssoniin.

Helmikuun loppu on ollut masentavan pilvinen ja harmaa, mutta lintujen laulu pitää mielen korkealla ja lupailee varhaista kevättä. Jospa maaliskuussa riittäisi aurinkoa? En muistanut "hyvän sään aikaan" ottaa Vuosi kuvina -haasteen helmikuun kuvaa, joten tämä eilen iltapäivällä otettu harmaanmärkä otos edustakoon nyt helmikuuta, jolloin olisin mieluummin katsonut auringossa hohtavia hankia:

K


Muistutan vielä arvonnasta, jossa voi voittaa Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Suoritan arvonnan joskus huomenna aamupäivästä, ja kaikki siihen mennessä kommentin jättäneet pääsevät mukaan. Arvontapostaukseen pääsee tästä. Oikein ihanaa Kalevalanpäivää ja viikonloppua!


12 kommenttia:

  1. Kuvataiteilija Tove Jansson kuulostaa hyvältä. Se olisi hienoa lukea ennen näyttelyä, vaikka Karjalaisen teoskin valotti kiitettävästi sitä puolta Janssonista.

    Minullakin on yleensä muutama kirja kesken, runoja, proosaa ja lastenkirjoja. Yritän kuitenkin lukea yhden proosateoksen kerrallaan loppuun, toivon, että se olisi tarpeeksi vetävä viemään koko huomioni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, toivottavasti ehdin / pääsen sinne näyttelyynkin, jotenkin aina niin nopeasti aika vilahtaa eteenpäin ja jokin kiinnostava näyttely tai tapahtuma Helsingissä on jo ohi! Mutta enköhän Janssonin kohdalla sentään skarppaa vähän :).

      Minustakin olisi ihanteellista, että saisin romaanit luettua yhden kerrallaan alusta loppuun, että pysyisin tunnelmassa. Usein mietin, että onko vika minussa vai kirjassa, kun teos ei etene :(. Tietokirjoissa haaluilu ei samalla tavalla haittaa ja niistä voi saada paljon irti, vaikka ei lukisikaan sanasta sanaan.

      Poista
  2. Kiitos Jane Austen vinkistä. Luin pari viikkoa sitten kaikki Jane Austenit taas kerran ja vielä Carol Shieldsin elämäkerrankin. Vieläkään ei kyllästytä, ainahan niistä kirjoista uutta näkökulmaa keksii. Pitkästyttävien harmaitten päivien pelastus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, Asutenin romaanit ovat kyllä ihania! Ja tosiaan, niistä löytää tosiaan aina jotakin uutta lukukerta lukukerran jälkeen, ja tämä Pyrhösen kirja antaa aivan uusia näkökulmia ja ajatuksia. Shieldsin Austen-elämäkerta on hyvä! Minuakin houkuttaisi taas pitkästä aikaa lukea kaikki Austenin romaanit; Ylpeyden ja ennakkoluulon luin uutena suomennoksena vuodenvaihteessa.

      Poista
  3. Joskus haahuileva lukeminen on ihan hyvästä! Minä olen yllättänyt itseni helmikuussa, kun väsyneinä päivinä en ole jaksanut kunnolla lukea romaaneja, mutta pariakin eri "tietokirjaa". Toki kyseessä Pottereista kertovat tietokirjat, mutta silti! Toisen sainkin luettua, mutta toinen 500 sivuinen järkäle vielä kesken. Säästelen sitä niihin päiviin, kun mitään muuta en kykene.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, meillä on nyt se esittelemäsi Potter-tietokirjoista lainassa kirjastosta ja ollaan tykätty; esikoinen ahmii Potter-tietoutta ja kuopus ihmettelee sivujen välistä löytyviä kirjeitä ym. :) Hyvä että tietokirjoista on löytynyt helpotusta "romaanien-luku-jaksamattomuuteen" sinullakin!

      Mukavaa viikonalkua, Katri! :)

      Poista
  4. Haahuilu on hyvästä, sekä kirjojen etsimisessä että niiden lukemisessa. Kirja täytyy valita mielialan, ajankohdan ym. mukaan. Minulla on joitain tutkimuskirjoja jotka on tylsyydestään huolimatta käytävä läpi (huom, vain muutama, suurin osa on oikeasti huikean mielenkiintoisia!) -- sen vastapainoksi luen koko ajan ja jatkuvasti paljon muutakin, myös tutkimuskirjallisuutta, mitä ei olisi edes "pakko" lukea. Toisaalla en ole lyhyiden novellien tai romaanien suuri ystävä -- en lue sellaisia välipaloiksi. Selailupiristeinä toimivat usein kirjat, joissa on paljon kuvia ja pitkät kuvatekstit. Ne inspiroivat toisinaan valtavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, haahuilussa on tosiaan hyvätkin puolensa, ehdottomasti. Minulla on vain asiassa varjopuolena se, että välillä en sitten saa yhtäkään kirjaa loppuun (suhteellisen) pitkään aikaan. Mutta ilman haahuilua – myös konkreettisessa mielessä esim. kirjastossa tai kirjakaupassa tai nettiselailuna blogeissa ym. – jäisi moni kiinnostava kirja löytämättä. Lukuhaahuilu myös pitää kirjat mukana arjessa silloinkin, kun lukuaikaa tai -voimia / keskittymiskykyä on niukemmin.

      Taidekirjat ym. kuvapainotteiset teokset ovat hyvää selailulukemista ja vastapainoa "sanojen yliannostukselle"!

      Poista
  5. Minä haahuilen jatkuvasti. :) 3-4 kirjaa kesken iltalukemisina on aivan normaali tilanne, tuntuu oudolta, jos on 'vaan' yksi kirja kesken. Ja en ole edes miettinyt, että pitäisi olla samaa tyyliä tms. :) Mitä nyt milloinkin, fiiliksen mukaan. Tämmöinen sopii minulle, mutta esimerkiksi mieheni on sitä tyyppiä, joka lukee yhden kirjan alusta loppuun ja aloittaa sitten uuden. Ei voi millään ymmärtää, kun minulla on monta kirjaa kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, tämä "monta kirjaa kesken" -tyyli saattaa tosiaan herättää kummastusta "yksi kirja kerrallaan" -koulukunnan edustajissa :). Yksi syy omaan lukuhaahuiluuni on se, että olen utelias uusien (siis itselleni lukemattomien, kirjan ilmestymisvuodesta riippumatta) suhteen, ja siksi tulee kurkittua useamman kirjan kansien väliin. Niin sanotusti "aktiivisesti kesken" minulla ei yleensä ole kovin montaa (kröhöm!) romaania kerrallaan, mutta jotenkin nuo eri genrejen kirjat ovat vähän eti asia, ja eri tyylilajien kirjat myös :)

      Poista
  6. Haahuileva lukeminen kuulostaa ihanalta! Se kuulostaa rentouttavalta. Itse taistelen tällä hetkellä lukuilon ja keskittymiskyvyn katoamisen kanssa. Tämä on niin ikävä asia, että turha tästä on tämän enempää ruikuttaa. Odotan ihmeparanemista.

    VastaaPoista
  7. Tuija, keskittymiskyky on minullakin ajoittain koetuksella ja lukuhaahuilu on osittain oire siitä – mutta vain osittain, sillä toisaalta haahuilu on palkitsevaa ja inspiroivaa sekä, kuten sanoit, rentouttavaa. Lukujumiin ja -ilottomuuteen ei tosiaan tunnu auttavan muu kuin aika, mutta sitten ne lukufiilikset yleensä palaavatkin entistä ehompina!

    VastaaPoista