Jee, kello on nyt yli puolen yön ja kovasti odottamani Blogistanian lukumaraton II starttaa nyt täällä Sinisen linnan kirjastossa!
Anna minun lukea enemmän -blogi aloitti jo muutama tunti sitten, ja alkaneen vuorokauden aikana yhteismaratoniin liittyy ainakin reilut kolmekymmentä bloggaajaa. Lukumaratoneja on arvosteltukin, paheksuttu kirjojen ahmimista, mutta käykääpä lukemassa
Kirsin kirjanurkan kirjoitus kulttuuriharrastusten, ja ennen kaikkea yhteisöllisten sellaisten, tervehdyttävästä ja elinikää lisäävästä voimasta. On mukava tietää, että nyt kun muu perhe nukkuu ja valvon yksin lukemassa (ja vähän bloggaamassakin) niin jossakin joku lukee samaa aikaa tämän yhteisen tempauksen merkeissä.
Esittelin
lukumaratonille suunnittelemiani kirjoja muutama päivä sitten, mutta koska oikein koukuttava, kevyt ja juonivetoinen kirjallisuus, jota saattaa kaivata etenkin maratonin loppumetreillä, puuttui tuosta pinosta kokonaan, kaivoin omista ja kirjaston hyllystä vielä muutaman erityyppisen kirja. Tein äsken vielä tomaatti-mozzarella-leivät ja kaakaon itselleni yöpalaksi, sillä tankkaus on olennainen osa maratonia!
En aio lukea koko yötä, vaan vain sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Vaikka olenkin illanvirkku, en tykkää valvoa ylettömän myöhään. Aloituskirjaksi taidan valita Helen Hanffin
Rakkaan vanhan kirjan, joka koostuu vanhoja kirjoja rakastavan Hanffin ja antikvaarisen kirjakaupan pitäjän kirjeenvaihdosta. Kirjaa suositteli erään toisen blogin kommenteissa Sanna, joka kirjoittaa Hanffista
blogissaan.
Palailen vielä ennen nukkumaanmenoa päivittämään ainakin tuon Hanffin kirjan lukemisesta, siihen asti näkemiin, tai siis
lukemiin!
Klo 1.05: luettu Helen Hanffin
Rakas vanha kirja, 97 sivua.
Amerikkalainen Helen Hanff kirjoittaaa "vanhojen kirjojen alihankkijalleen" lontoolaiselle Marks & Companylle muun muassa näin :
Näin kevään tullen tarvitsen rakkausrunokirjan. Ei mitään Keatsia eikä Shellyä, lähettäkää minulle runoilijoita, jotka pystyvät rakastamaan joutavia lörpöttelemättä – Wyattia tai Jonsonia tai jotakin muuta, käyttäkää omaa harkintakykyänne. Pääasia että se olisi mukava kirja ja niin pieni, että sen voi työntää pitkien housujen taskuun ja viedä mukanaan Central Parkiin. (25.3.1950)
Marks & Companyn Frank Doel vastaa hänelle näin:
Monet kiitokset hyvin tervetulleesta pääsiäispaketista, joka eilen saapui turvallisesti perille. Olimme kaikki ihastuneita, kun näimme purkit ja munalaatikon. [– –]
Olen pahoillani, ettemme ole voineet lähettää Teille yhtäkään toivomaanne kirjaa. Silloin tällöin saamme käsiimme kuvailemanne kaltaisen rakkausrunokirjan. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole sellaista varastossa, mutta pidämme silmämme auki Teitä varten. (7.4.1950)
Saman kirjakaupan Cecily Farr puolestaan kirjoittaa Hanffille näin:
Me kaikki rajastamme Teidän kirjeitänne ja yritämme kuvitella miltä Te näytätte. Minä olen päättänyt, että Te olette nuori ja erittäin hienostunut ja elegantti. Vanha herra Martin on sitä mieltä, että Teidän täyty näyttää aika tavalla lukutoukalta huolimatta suuremmoisesta huumorintajustanne. Miksette lähettäisi meille valokuvaa? Se ilahduttaisi meitä kovasti.
Viehättävä kirja, josta tuli (kirjemuodon, aikakauden ja vähän tunnelmankin vuoksi) mieleen Mary Ann Shafferin kirjeromaani
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Nyt siirryn sänkyyn lukemaan, mutta en vielä tiedä, onko luenko seuraavaksi runoteosta
Seitsemän enoa, uutuusromaania
Valo valtameren yllä vaiko Märta Tikkasen omaelämäkerrallista teosta
Yötäpäivää. Se selviää kohta, päivitän tätä postausta ehkä kännykällä vähän ennen kuin rupean nukkumaan, mutta viimeistään aamulla sitten. Öitä!
1.35: Eksyin pitämään lukupaussia nettiin, ja löysin tämän hauskan (luku)
maratonpostauksen kirjailija Karo Hämäläisen blogista.
2.15. "Kitalaki puhdistettu" saamelaisen Kirste Paltton novellila "En halua menettää sinua", antologiasta
Rakastaa, ei rakasta - pohjoismaisia novelleja nuorille, s. 162–180 eli 18 sivua.
Nyt vielä muutama sivu Märta Tikkasen omaelämäkerrallista romaani
Yötäpäivää. Oli hyvä päätös aloittaa maraton puoliltaöin; kotona on niin rauhallista, että pääsin hyvään vireeseen.
10.15: Huomenta! Lukeminen on lähtenyt vähän hitaasti käyntiin näin aamulla; heräsin jo 8.30 mutta aamutoimet ja lapset ovat pitäneet kiireisenä. En muutenkaan ole "aamulukija", mutta eiköhän tämä tästä. Tänään ei paistakaan aurinko kuten luvattiin, ainakaan vielä, joten saa nähdä, missä vaiheessa mies ja lapset lähtevät ulos retkeilemään. Lukemiseen sää on kuitenkin mitä mainioin!
Eilen en ehtiny lukea
Yötäpäivää kun pari sivua, kun silmät painuivat kiinni. Nukuin aivan erityisen makeasti, mutta siitä kiitän ehkä enemmän monen tunnin ulkoilua eilen illalla kuin yölukemista. Yöpalallakin oli varmaan osansa. Nyt jatkan ihanan Märta Tikkasen parissa.
13.30: Lounaan jälkeen omaa rauhaa, vihreää teetä ja edelleen
Yötäpäivää. Kirja on selvästi
Kaksi - kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta -teoksen sisar, niin samoja teemoja tässä käsitellään ja tapahtumat ja henkilöt ovat vähintään yhtä tosia (joskin nimet on muutettu) kuin Märta Tikkasen myöhemmässä, "parielämäkerrallisessa" kirjassa.
Yötäpäivää-teoksen kertoja kirjoittaa, kuin Märta ikään
mistä minä nyt sitten olen niin kiihtynyt, merkitseekö muka jotai mitä hän tekee, haittaako se minua kun minä saan maata täällä omassa sängyssäni eikä kukaan ihminen voi häiritä minua ja kaikki lapset nukkuvat eikä kukaan vaadi minulta mitään ja saan tehdä työtä koko yön pelkäämättä että Anders herää kysymään mitä minää teen, juoda teetä jos haluan tai juoda konkkua jonka olen piilottanut, mihin hittoon minä sen nyt taas viimeksi piilotinkaan, kirjojen taakse saappaaseen ikkunanpesuaineiden ja ammoniakin sekaan paperikoriin, itse asiassa sillä ei ole väliä, sillä en halua konkkua, joisinko nyt itseni uniseksi kun minulla kerrankin on mahdollisuus näyttää miltä haluan ja mietiskellä vähän
Yötäpäivää ei ole mikään ihanteellinen maratonkirja, sillä teksissä ei ole laikaan pisteitä tai isoja kirjaimia lauseen alussa. Teksti on tajunnanvirtamaista, hengästynyttä, märtamaista. Nautiskelen nyt siitä, eli etenen tällä hetkellä sellaista hidasta hölkkää tai pikemminkin mietiskelevää ja maisemiin uppoutuvaa kävelyä.
17.30: Keskeytyksetöntä lukuaikaa oli noin kolme tuntia, jonka aikana sain luettua Yötäpäivää loppuun. Teos koostuikin kahdesta kirjasta, joista jälkimmäinen oli enemmän perusproosaa, välimerkit paikoillaan ja kerronta kolmannessa persoonassa, joskin yhä naisen, Fredrikan näkökulmasta. Tyylilaji vaihtui juuri, kun olin päässyt mukaan tekstin virtaan. Jälkimmäinenkin kirja oli kiinnostava, mutta paikoin teksti vähän puudutti. Kirjasta lisää varsinaisessa blogiarviossa. Nyt taidan vaihtaa vähän sentimentaalisemmalle vaihteelle ja lukea monen kanssabloggarin (alkuteoksen perusteella) kehumaa romaania
Valo valtameren yllä.
20.15: Lukeminen on välillä keskeytynyt muihin puuhiin, mutta olen kuitenkin edennyt
Valtamerellä sata ensimmäistä sivua. Kirja on tähän mennessä vaikuttanut melko tavanomaiselta lukuromaanilta, ja painostava sääkin tekee lukemisesta jotenkin tahmaista. Odotan kirjan kuitenkin vielä saavan merituulta siipiensä alle ja talonkin piakkoin hiljenevän. Jospa kohta taas pääsisin kiinni flow-lukemiseen!
22.45: Stedmanin romaani on edennyt sivulle 228. Tässä välissä on tehty myös iltatoimia ja luettu ensimmäinen luku (eli 27 ensimmäistä sivua) Astrid Lindgerin
Meidän Marikkia lapsille ääneen. Maratonaikani alkaa olla loppusuoralla, joten kasvatan taktisesti kirjapinoa ja lopullista sivumäärää lukemalla tässä välissä yhden sarjakuvaromaanin,
Kirjailija ja Madame. Jos aikaa vielä jää, luen Stedmanin kirjaa eteenpäin tai vaikkapa muutaman runon jostakin kokoelmasta. Palaan varmaankin vielä puolen yön jälkeen lisäämään tänne "maaliviivan jälkeisiä tunnelmia", mutta muuten toivottelen jo hyvää yötä. Lämmin kiitos kaikille teille tsempeistä täällä ja facebookissa!