Sivut

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kesäinen päivä Aarniwalkean Satupihalla



Vietimme esikoisen 8-vuotissynttäreitä Aarniwalkean Satupihalla, mielikuvitusta kutkuttavassa puistossa Riihimäen tuntumassa. Paikka on kuin kotikutoinen yhdistelmä Puuhamaata ja Herra Hakkaraisen taloa. Mitään huvipuistolaitteita satupihassa ei ole; kovimmat vauhdit saa isolla trampoliinilla pomppiessa. Sen sijaan alueella on lukuisia erilaisia leikkimökkejä – koulu, kauppa sekä erilaisia "kotileikkimökkejä", koiranhoitola, "lentävä lautanen", poliisiauto, "lypsylehmä", leikkilaiva, polkutraktoreita sekä prinsessa- ja ja ritaripukuleikkiin houkuttelevia asusteita. Alue laajenee läheiseen havumetsään, josta löytyy kummituslinna, noidan mökki ja peikkojen koti. Kaikkea en edes muista ta, mutta alueen monipuolisuudesta ja kiehtovuudesta kertoo se, että 1–12 -vuotiaat lapset viihtyivät Satupihalla useita tunteja ja lähtiessämme 6-vuotias kysyi, voimmeko tulla seuraavana päivänä uudestaan.

Synttäreitä varten varasin toisen alueen kahdesta katetusta eväspaikasta. Synttäreiden omatoiminen järjestäminen tai eväspaikan varaaminen ei maksanut mitään ekstraa, ainoastaan sisäänpääsymaksut alueelle (6,5 euroa kaikilta yli 2-vuotiaitiailta, mikä on varsin kohtuullinen hinta kun leikkiaikaa ei ole rajattu). Grillasin hotdogeja varten nakkeja nuotiolla, muuten olin valmistanut tarjoilut kotona. Jääkaappia paikassa ei ole, mutta koska päivä ei ollut kamalan helteinen, pysyivät juomat kohtuullisen viileinä ja lastenkutsujen takuuvarmat hitit, keksit, karkit ja popcornit, kesätävät hyvin lämmintä, samoin mutakakku (Pihin naisen reseptillä).

Koskaan ennen en ole saanut kattaa synttäripöytää niin rauhassa, vaikka mies lähti autolla hakemaan vieraita, sillä Satupiha lumosi lapset ensi hetkestä lähtien. Mitään ohjelmaa ei tarvinnut keksiä myöhemminkään, kiertelin vain alueella katsomassa että kaikki ovat tallella ja että kaikilla on joku leikkikaveri. Alue ei ole suuren suuri eikä siellä ole mitään vesilammikoita tai muuta erityistä valvontaa vaativaa, mutta erilaisiin mökkeihin ja nurkkauksiin pääsee kyllä aikuisen katseelta piiloon joten perheen pienempien perään pitää tietysti katsoa.
Satupihalla vessatkin ovat runollisia.

Noitako tässä keittelee taikaliemiään?

Leikkimökit olivat tilpehööreineen niin ihania, että en olisi ihmetellyt, vaikka joku lapsistani olisi päättänyt muuttaa leikkimökkiin asumaan kuin Astrid Lindgrenin Lotta.

Omassa pikku häkissään pihalla asustaa suloinen Peppi-pupu, mutta eksoottisempi luontoelämys oli ihka oikean, ison ja kullanhohtoisen sisiliskon näkeminen pienen koristelähteen auringossa lämmenneillä (muovi)kivillä. Sisilisko on kuulemma niin tottunut ihmisiin, että ei hätkähdä kuin äkkinäisistä liikkeistä. Olin kuitenkin sisiliskon näkemisestä niin häkeltynyt, että en hoksannut ottaa siitä valokuvaa. Rakennelman takana asustaa kuulemma myös ujo sammakko.

Kaiken kaikkiaan Aarniwalkean Satupiha oli hurmaava retkikohde, jonka tunnelmassa on enemmän kuin ripaus Astrid Lindgrenin ja Tove Janssonin lapsen omaa mielikuvitusta kunnioittavaa ja boheemia henkeä.

Olisi hauska kuulla, onko joku lapsiperheen kotimainen kesäkohde vienyt sinun sydämesi tai millaisissa paikoissa olet järjestänyt lastenkutsuja!

2 kommenttia:

  1. Oi miten hyvä kesäretkivinkki! Olen kuullut tästä paikasta mutta nyt selkeni, mistä on kysymys. Olen järjestänyt synttärit tähän asti ihan kotona, tosin kuulin, että läheisen vanhan koulun liikuntasalia vuokrataan edullisesti, joten on ollut mielessä järjestää pojalle salibandysynttärit siellä. Mitään keittiötä ei ole, joten ruoka olisi lattialla; muffinsit kakun sijaan tms.

    VastaaPoista
  2. Kirjanainen, Satupihaa on tosiaan vähän vaikea kuvata: se ei ole huvipuisto, mutta ei toisaalta tavallinen leikkipuistokaan. Salibandysynttärit kuulostaa hauskalta!

    VastaaPoista