Sivut
▼
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Johanna Venho ja Marjo Nygård: Otto loikkaa ojan yli
Johanna Venho ja Marjo Nygård: Otto loikkaa ojan yli.
Kertomus koulun alkamisesta.
Kirjapaja 2011.
Avaan taskun, ja uniperhonen lehahtaa ulos. Se nousee puhelinlangan ylle, kiertää, kaartaa suurta silmukkaa, sirottelee sinistä. Hilettä sataa, se tarttuu tukkaan, kutittaa poskia, maistuu kielellä mustikalta. Nenään tulee kesätuulen tuoksu.
Ensin kesä ei tuntunut päättyvän koskaan, mutta äkkiä alkaakin koulu, ensimmäistä kertaa. Otto osaa jo kirjoittaa nimensä ja teroittaa lyijykynänsä, mutta silti häntä jännittää. Onneksi on uniperhonen, sinisiipi, joka livahtaa repun sivutaskuun piiloon ja tulee mukaan kouluun. Koulussa on kiltti mutta topakka opettaja sekä kavereita, joiden kanssa voi pelata futista tai uittaa kaarnalaivoja.
Otto loikkaa ojan yli on kirja koulun alkamisesta, mutta myös kesän muistoista: millaista on syödä eväitä salaisella linnakivellä, leinikkivoita ja kuumaa kaarnaa, emalikupissa matomutavelli, kalanruokakeksit. Kesällä ei ollut kiire minnekään, mutta koulussa kello soi vähän väliä. Otolle päivä on palapeli jota pelaan: tunti ja välitunti, tunti, ruokatunti, välitunti. Otto oppii uusia asioita, mutta aina välillä hän ajattelee perhosta, kesää, äitiä ja isää.
Johanna Venhon teksti on lyyrisen kaunista, pienen pojan mielenmaisema piirtyy herkästi näkyviin. Nygårdin kuvitus sävyttää tarinan tunnelmia: kun Otto on omissa ajatuksissaan ja muistoissaan, ovat kuvat sinisävyisiä, kouluin touhuissa keltainen on määräävä väri. Kuvakirjaksi teoksessa on suhteellisen paljon tekstiä ja tarina on hidastempoinen, mietiskelevä. Siniperhonen tuo tarinaan sadunomaisen ulottuvuuden ylittäessään kodin ja koulun, salaisuuksien ja jaettujen asioiden, kesän ja syksyn välisiä rajoja.
Pienelle koulualokkaalle kirjan sanoma on voimaannuttava: minä uskallan, minä pärjään, minä osaan. Menen eteenpäin, tiedon ja kavereiden maailmaan, mutta saan välillä palata mielikuvitukseen, salaisuuksiin, äidin syliin, kesään.
Vaikuttaapa ihanalta kirjalta! Tämä täytyy jossakin välissä lukea ensi syksyä ajatellen. Aika kuluu niin nopeasti.. No, täällä totutellaan toki vasta eskarin käytäntöihin ja keskitytään olemaan vielä aika pieni:)
VastaaPoistaTintti, tämä on! Ja vaikka tämä on ns. "koulunaloituskirja" tässä on niin paljon muutakin, että voi lukea milloin vain. Ja eskariin lähtö on iso juttu sekin :).
PoistaVaikuttaa tosi kiehtovalta ja herkkätunnelmaiseltakin. Ja Marjo Nygårdin kuvitusta ihastelen aina, enkä vain siksi, että Seinäjoen tyttöjä hänkin :)
VastaaPoistaVera, meilläkin on aika paljon Nygårdin kuvittamia kirjoja, esim. ihana Kuono kohti tähteä :).
PoistaIlahduttava!
VastaaPoistaEikös olekin! Kiva, että on tällaisia hidastunnelmaisiakin lastenkirjoja.
PoistaKivaa! Tämä kiinnostaa!
VastaaPoistaViivi, toivottavasti kirja tulee vastaan ja teilläkin tykätään :).
PoistaÄäks, kävin tänään kirjastossa ja melkein lainasin tämän! Nyt harmittaa etten lainannut. No ensi syksynä viimeistään, kun meiltäkin mennään ensimmäistä kertaa kouluun :)
VastaaPoistaElma Ilona, no ensi kirjastoreissulla sitten :). Jänniä aikoja teilläkin edessä!
PoistaOi, hienon näköinen kirja ja tekstikin vaikuttaa hyvältä. Pitääpä tutustua tarkemmin!
VastaaPoistaPaula, tähän kannattaa tarttua! Uskon, että nautit ennen kaikkea Venhon kielestä.
VastaaPoista