Sivut

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja


Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos 2012, 266 sivua.

"Ne näyttävät sinusta ehkä tyhjiltä, koska sinä et ole teemestari", isä sanoi, ja jokainen sana putosi ilmaan painavana. "Silti jotkin asiat ovat niin syvällä, ettei niiden virtaa voi pysäyttää. Vesi ei kuulu kenellekään. Armeija ei saa ottaa sitä omakseen, ja siksi salaisuus täytyy säilyttää. "


Eletään aikaa jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, jossa se maailma, jonka me tunnemme, on pitkälti suolaveden peittämä. Makeasta vedestä on pulaa, armeija kontrolloi vesihuoltoa, kiinalainen kulttuuri on vyörynyt Lappiin, paperikirjoja ei juuri ole saatavilla ja entismaailman ihmisten valmistama ja poisheittämä romumuovi on noussut kestävyytensä ansiosta arvoon arvaamattomaan. Öljy on kulutettu loppuun jo edellisellä "Hämärän vuosisadalla", jonka aikana on hävinnyt myös paljon tietoa historiasta ja tekniikasta. Kulkeminen hoituu aurinkokennojen avulla kulkevilla helipyörillä ja cd-levyt ovat hämmentäviä esineitä, joiden avulla voi kuitenkin kuulla viestejä menneestä.

Teemestarin kirjan päähenkilö on nuori nainen Noria, joka asuu teemestari-isänsä ja tutkijaäitinsä kanssa kylässä jossakin Kuusamon pohjoispuolella. Norian on määrä oppia isänsä ammatti ja ikivanhojen teeseremonioiden salat - samalla hän saa tietää tunturin salaisesta lähteestä, jossa puhdas ja raikas vesi virtaa viranomaisten sitä kontrolloimatta.

Teemestarin kirja on dystopia siitä, mihin nykyinen elämäntyylimme voi johtaa. Pohjoismaissa puhdasta vettä pidetään itsestäänselvyytenä, mutta luonnon riistokulutus voi muuttaa ilmaston ja sen mukana makean veden saatavuuden, kuten Itärannan kuvaamassa Skandinavian Unionissa, jonka järvet ja joet olivat liuenneet suurempiin vesiin, entiset rantaviivat kadonneet kauan sitten. Noria tuntee lumenkin vain äitinsä kirjoista, jotka kaavioineen eivät kuitenkaan kerro kaikkea:

Pohdin, miltä lumi tuntuu kämmenellä juuri ennen sulamistaan vedeksi, tai miltä jää näyttää talvipäivänä, kun aurinko kuorruttaa maiseman ja piirtää varjoille terävät ääriviivat, mutta niitä tarinoita jouduin etsimään toisista kirjoista. 

Itärannan kieli on hätkähdyttävän kaunista ja ilmeikästä. Kirjan tunnelma on paikoin kiireetön ja harmoninen kuin oikeassa teeseremoniassa, mutta kaiken yllä leijuu armeijan ja epävakaiden olojen muodostama uhka. Köyhyys, pelko ja epätoivo hajottavat perheitä ja rikkovat ystävyyssuhteita.


Emmi Itäranta (s. 1976) voitti esikoisromaanillaan Teoksen fantasia- ja scifiromaanikilpailun. Tuolloin käsikirjoitus kulki vielä runollisella nimellä "Veden muisti". Jo tämä hiottu esikoisteos vakuutti minut niin, että odotan mielenkiinnolla Itärannan seuraavaa kirjaa.

Tarina kertoo, että vedellä on ymmärrys, että se kantaa muistissaan kaikkea, mitä maailmassa on tapahtunut, aina ajalta ennen ihmisiä tähän hetkeen, joka piirtää itsensä sen muistin jo kuluessaan. Vesi tuntee maailman liikkeet ja tietää, milloin sitä etsitään ja missä sitä tarvitaan. 

Teemestarin kirjan ovat lukeneet myös ainakin Riina, Elma Ilona, AhmuMorre, Katja, Booksy, Minna ja  Johnny.

14 kommenttia:

  1. Kiitos muistutuksesta, Maria. Tämä on ollut mielessä jo pidempään, mutta aina sitten kuitenkin unohtunut jonnekin. Täytyykin saman tien tarkistaa kirjaston varaustilanne. Tekstisi innostaa tarttumaan tähän kirjaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Suketus! Toivottavasti Teemestari tulee pian vastaan; tämä on upea lukukokemus (enkä edes yleensä lue spefiä, mutta tämä oli minusta enemmän kaunokirjallisuutta kuin mitään tiettyä genreä).

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen harkinnut Teemestaria, mutta en ole vielä saanut kirjaa käsiini. Sinun vinkkauksesi jälkeen tahdon lukea kirjan ehdottomasti. Voi, nytkin on niin paljon hyviä kirjoja yöpöydällä odottamassa, mutta mistä saisi tarpeeksi aikaa. Onneksi kesään ei ole enää pitkä matka.

    Iloa Sinulle Maria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joana, olen varma että pidät tästä! Tiivis ilmaisu, kielen kauneus, tarinan syvällisyys...

      Kiitos, iloa sinullekin <3

      Poista
  4. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, Maria: Teemestarin kirja on ennen kaikkea hyvää kaunokirjallisuutta, vasta sitten genresidonnainen teos. Minäkin pidin kirjan tunnelmasta, se on niin rauhoittava. Itäranta osaa myös luoda pelottavan ja kiehtovan dystopian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minulle tuli tästä vähän mieleen Sinuhe egyptiläinen: kertoo näennäisesti toisesta ajasta, mutta kuitenkin omastamme; ja kauheiden tapahtumien kuvausta tasapainottaa jokin ikiaikainen viisaus...

      Poista
  5. Kiitos katsauksesta. Hirmu mielenkiintoisen kuuloinen kirja. Yritän saada käsiini. Sitä ennen luen mm. Peter Dockerin 'Waterboys' (TBR-lukulistallani), siinä on samankuuloinen 'setting', mutta tällä puolella maailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, piti heti googlettaa tuo Waterboys ja siinä tosiaan sivutaan samoja aihepiirejä, on varmaan kyllä tunnelmaltaan pelottavampi kuin Teemestari, joka tosin kävi loppua kohden aika hyytäväksi mutta kuitenkin sellaisella heikkohermoiselle lukijalle (=minä) sopivalla tavalla :).

      Poista
  6. Laitoin tämän kirjastoon varaukseen heti ensimmäisten blogijuttujen jälkeen, ja nyt olen jonossa sijalla kolme, eli kohta pitäisi päästä lukemaan. Kirja on kuulostanut arvioiden perusteella niin kauniilta ja rauhoittavalta, että uskoisin mielen lepäävän sen parissa, vaikka synkkiä pohjavirtojakin löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, olen melko varma, että pidät tästä :). Jo pelkästään se, että kieli oli niin kaunista ja hiottua, rauhoitti jotenkin.

      Poista
  7. Minulla tämä on ollut luettavien listalla, mutta ole pitänyt kiirettä hankkimisen suhteen. Aiheensa ja muiden blogiarvioiden myötä kiinnostaa kyllä kovasti!

    VastaaPoista
  8. Hei Maria, Simukan Jäljellä romaanin jälkeen heräsi kiinnostus (innostus) lukea lisää dystopioita. Tämä täytyy laittaa varaukseen! Suosittelen myös sinua lukemaan tuon Jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minullekin tuli (Teemestarista) vähän sellainen olo, että tällaistahan voisi lukea lisääkin! Tuo Jäljellä kuulostaa kyllä niin kiehtovalta kaikkine satuviittauksineen, että yritän lukea kirjan mahd. pian!

      Poista