Sivut

torstai 29. maaliskuuta 2012

Carol Shields: Ruohonvihreää


Carol Shields: Ruohonvihreää
The Box Garden (1977). Suom. Hanna Tarkka.
Otava 2012, Otavan kirjasto 233. Sivuja 261.

Myöhemmin, kun istutukset oli tehty, hän meni sisälle. Hän istui äidin kanssa keittiönpöydän ääressä, ja he juttelivat ja joivat kahvia, Louis sekoitteli omaansa sokeria ja äiti siemaili omaansa jäykästi, kiusaantuneesti, peräänantamattomasti. Kun katselin heitä siinä istumassa, mielessäni välähti kuva siitä, millaista heidän yhteinen elämänsä tulisi olemaan. Se olisi täsmälleen tuollaista, siinä ei olisi mitään mystistä, se koostuisi juuri tuollaisista kohtauksista. 

Ruohonvihreää on rakastetun kanadalaiskertoja Carol Shieldsin (1935-2003) varhaistuotantoa, eräänlainen sisarteos esikoisromaanille Pikkuseikkoja (Otava 2011, alkuteos Small Ceremonies 1976). Kanadassa nämä kaksi romaania ilmestyivätkin myöhemmin myös yhtenä niteenä nimellä Duet. Romaaneja yhdistää toisiinsa se, että niiden päähenkilöt ovat sisaruksia. Shields julkaisi kaksi muutakin perhesuhteiden kautta toisiinsa linkittyvää romaania, Happenstance ja A Fairly Conventional Woman, joista ensiksimainitun näkökulma on aviomiehen ja jälkimmäisessä vaimon. Suomeksi romaanit ilmestyivät yhtenä niteenä Sattumankauppaa.

Shieldsin kahden ensimmäisen romaanin päähenkilöt viettävät hyvinkin erilaista elämää, vaikka molempia yhdistää kirjailijan ammatti. Pikkuseikkoja kertoo keski-ikäisestä, vakaassa taloudellisessa tilanteessa ja avioliitossa elävästä elämänkertakirjailijasta Judithista, joka kirjoittaa salaa romaanikäsikirjoitusta, penkoo lomalla vaihtoasunnon omistajaperheen salaisimpiakin kaappeja ja alkaa nähdä elämänsä ja läheisensä uudella tavalla. Ruohonvihreän kertoja ja päähenkilö on Vancouverissa asuva nelikymppinen Charleen, joka on eronnut miehestään muutama vuosi aiemmin ja jonka elämän täyttävät teini-ikäisestä pojasta huolehtiminen, oikolukijan työ kasvitieteellisessä Aikakauskirjassa ja hapuileva suhde oikojahammaslääkäriin. Charleen on julkaissut muutaman runokokoelman, mutta parin vuoden ajan hän on kirjoittanut runojen sijasta kirjeitä kaikenlaisille puolitutuille. Seitsemänkymppisen, rintasyövästä selvinneen äidin yllättävä ilmoitus tulevasta avioitumisesta ja kutsu häihin Torontoon pistävät Charleenin kuviot sekaisin.

Pidin todella paljon Pikkuseikoista ja Ruohonvihreää oli eniten odottamani kevään uutuuskirja. Ensireaktioni romaaniin oli kuitenkin pettymys. Oliko rakastamani Shieldsin tyyli todella näin ironista, hänen henkilöhahmonsa näin karrikoituja, tämän romaanin päähenkilö kuin keski-ikäinen Bridget Jones? Minulla kesti hetken päästä sisään tarinaan ja hahmottaa, millainen nainen Charleen oikeastaan on. Romaanin alkuosa keskittyy Charleenin rahahuoliin, stressiin kampaamokäynnin onnistumisesta ja matkavalmisteluista sekä sen kuvaamiseen, kuinka Charleen pingottaa ja näyttelee ikään kuin roolia kaikissa ihmissuhteissaan. Kun Charleen pääsee lähtemään Toronton-matkalleen, kerronta alkaa lämmetä, samoin minun tunteeni Charleenin hahmoa kohtaan. Junamatka Torontoon Eugenen kanssa on itsessään elämys, jonka aikana pariskunta pui pieleen menneitä avioliittojaan, kokee mustasukkaisuuden ailahduksia ("Miksi sinun piti sanoa noin?" "Miten? Ai että se saa minut hehkumaan"), muistelee ensitapaamistaan ja jakaa kipeitäkin lapsuusmuistojaan.

Charleenilla on myös ihan oma salaisuutensa, jota hän ei halua jakaa Eugenin kanssa: kirjeenvaihto Veli Adamin kanssa - miehen, jota hän ei ole koskaan tavannut mutta joka kirjoittaa kiinnostavasti "ruohon sosiologiasta" (vaikkei artikkeli kasvitieteelliseen Aikakauskirjaan kelvannutkaan). Veli Adam yrittää todistaa, että siellä missä ihmisillä ei ole ympärillään ruohoa vaan pelkkää betonia ja asvalttia, ihmisen olemisen ehdot alkavat rappeutua. Sanojensa vakuudeksi mies lähettää Charleenille laatikon, multaa ja ruohonsiemeniä, joista syntyy arkea sulostuttava hempeänvihreä box garden.

Charleenin ja hänen Judith-siskonsa luottamuksellisten keskustelutuokioiden kuvaukset sekä Charleenin ja Eugenin suhteen kehittymisen seuraaminen olivat minulle romaanin parasta antia; niissä on sitä lämminhenkisyyttä, jota Shieldsissä kaipasin lukiessani viime viikolla toisen kanadalaista naisprosaistin, Shieldisiä viiltävämmin kirjoittavan Alice Munron novellikokoelmaa Julkisia salaisuuksia. Vaikka Ruohonvihreää kertoo myös kompleksisesta äitisuhteesta, lapsuuden traumoista (kun äiti sisusti lakkaamatta ja kampasi tyttärensä liian kovakouraisesti ennen kouluun lähtöä) ja monenlaisista pettymyksistä, lempeys voittaa katkeruuden ja hyväntahtoinen huumori piikikkään ironian. Pidän Shieldsistä eniten aivan tavallisen arjen ja näennäisen tapahtumattomuuden kuvaajana enkä oikein pitänyt juonen kirjan loppupuolella saamista dramaattisista käänteistä, mutta annan nekin anteeksi, kun harmonia kuitenkin saavutettiin. 

Omalla "Shields-asteikollani" Ruohonvihreää ei nouse aivan kärkeen Sattumankaupan, Ellein ja Pikkuseikkojen rinnalle enkä myöskään pitänyt siitä yhtä paljon kuin herttaisesta Rakkauden tasavallasta, mutta kuitenkin paljon enemmän kuin sekavasta Kaiken keskellä Mary Swan -romaanista (Kivipäiväkirjat ja Larryn juhlat ovat minulta vielä lukematta ja novellikokoelma Tavallisia ihmeitä kesken). Tämä siis Shields-asteikolla; alun takeltelusta huolimatta pidin Ruohonvihreästä todella paljon.  Romaanin tapa kuvata ihmissuhteita lämpimästi mutta romantisoimatta on taattua Shieldsiä.

Ei silti, että ymmärtäisin mitään siitä monimutkaisesta yhtälöstä, jossa he yhdessä horjuvat, tai voimaa, joka heidät alun pitäen saattoi yhteen. Mieleen juolahtaa sekin, että on tiettyjä tapahtumia, joihin ei pidäkään suhtautua ymmärtävästi vaan ainoastaan ihmetellen ja hyväksyen. 

Poplaari-blogin Pekka on kirjoittanut alkukielisestä teoksesta lyhyesti täällä.

26 kommenttia:

  1. Kiitos tästä esittelystä! Kaikki Shieldsit aion lukea, niin tämänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Minulla on tosiaan pari varhaisempaa Shieldsiä lukematta, jossain vaiheessa aion kyllä lukea nekin (+novellit loppuun).

      Poista
  2. En lukenut vielä juttua, sillä aloitin eilen tulleen Shieldsin minäkin. Ihanaa aikaa edessä, sen tiedän!

    Mutta sitä en tiedä, miten ehdit lukea nämä kaikki uutuudet näin nopeasti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nyt vauhti päällä, mutta se tulee taatusti hyytymään ;). Viime yönä jäivät unet kyllä lyhyiksi, sen myönnän, mutta minulla on muutenkin ollut joku "kevätsyndrooma", etten oikein saa nukuttua yli kuutta tuntia yössä.

      Nauti, kyllä tätä kirjaa on odotettukin!

      Poista
  3. Oi, Karoliinan tavoin minäkin aloitin tätä eilen ja pidin jo heti kirjan alustakin. Minulla on tänään ihan omaa lukuaikaa keskellä päivää, mikä tuntuu ruhtinaalliselta ja tiedän, miten aion sen käyttää. :)

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkohan ollut liian kauan (paria novellia lukuunottamatta vuoden) lukematta Shieldsiä, kun en päässyt tähän heti sisään? Varmaan aika moni bloggaaja lukee tämän, mielenkiintoista kuulla, onko alku tökkinyt jollain muullakin. Ihania Shields-hetkiä <3

      Poista
  4. Mun parhaimpia hetkiä Shieldsin parissa ovat olleet juuri nuo teokset, joita sä et ollut vielä lukenut. Nyt on parinkin kirjan kanssa käynyt niin, että en ole jaksanut lukea loppuun, tai olen lukenut, mutta en pitänyt. Mutta siis siinä mielessä elätän toivoa, että vielä tykkäisin jostain, että luen varmaan Shieldsiä jatkossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla - varsinkin Kivipäiväkirjojen suhteen odotukset ovat korkealla. Larryn juhlien juonikuvaus sen sijaan kuulostaa aika oudolta, ja jostain syystä vieroksun vähän naiskirjailijoiden miespäähenkilöitä :D. Katja on näköjään kirjoittanut Larryn juhlista joskus, pitää käydä lukemassa Googlen löytämä juttu.

      Minulle Mary Swan oli vähän pettymys, tai lähinnä teoksen viimeinen kolmannes. Saattaisit tykätä Ruohonvihreästä, kokeile!

      Poista
    2. Linkki veikin Katjan Pikkuseikkoja-arvioon, jonka kommenteissa joku oli suositellut Larryn juhlia :).

      Poista
    3. Joo siis mäkin olen lukenut nuo joskus ajalla ennen blogia, eikä niistä taida olla edes muistiinpanoja. Vai oliskohan ehkä jossain... Pitääkin jossain vaiheessa noita arkistoja tarkastella. Kirjoitin nimittäin joskus tosi lyhyitä juttuja koneelle ihan omiin tiedostoihin. Oliskin hauska lueskella niitä...

      Poista
    4. Nuo lukuisat kirjat "ajalta ennen blogia", ovat jotenkin häiritseviä, kun ne eivät näy missään, ole ikään kuin olemassa :). Myös se hämää, jos joku kirjabloggaaja sanoo lukeneensa jonkin kirjan hiljattain mutta ei olekaan sitten blogannut siitä - tällaista ajattelua tämä harrastus synnyttää!

      Poista
  5. Maria, en lukenut sanaakaan, sillä tämän aloitan seuraavaksi. Palaan sitten...

    VastaaPoista
  6. Leena, odotan mielenkiinnolla, mitä mieltä olet tästä!

    VastaaPoista
  7. Kiitos linkistä. Muistan kyllä oikein hyvin lukeneeni kirjan, mutta olin unohtanut kirjoittaneeni siitä mitään! Heh.

    Minun on jotenkin vaikea suhteuttaa tätä Shieldsin muuhun tuotantoon ehkä juuri sen takia, että luin tämän eri kielellä kuin muut. Aion ehdottomasti lukea myös suomennoksen sitten joskus, kun saan sen jostain käsiini. Yritän kuitenkin pysyä askeleen edellä lukemalla seuraavana Shieldsinäni tämän. :)

    Tämä sisarromaanikonsepti on aika erikoinen mutta mielenkiintoinen. Pikkuseikkoja ja Ruohonvihreää toimivat mainiosti omillaan, mutta minulle selvisi vasta hiljattain, että Sattumankauppaakin koostuu kahdesta eri kirjasta. Vähän hämmentävää, tuntuu paljon luontevammalta että molempien tarina on samoissa kansissa.

    Olen tykännyt paljon kaikista Shieldsin kirjoista, myös Mary Swannista, mutta ehkä hienoimpia lukukokemuksiani olivat Larryn juhlat (en yhtään vieroksunut päähenkilöä) ja ensimmäisenä lukemani Ellei (ensikosketus on aina ensikosketus). Myös Rakkauden tasavalta, Sattumankauppaa ja Pikkuseikkoja olivat huippuja. Kivipäiväkirjat jäi ehkä hitusen etäisemmäksi, vaikka sinänsä hyvä olikin. Onneksi Shields ehti kirjoittaa näinkin monta kirjaa kesken kaiken päättyneen elämänsä aikana. Tuotannosta löytyy varmasti omat suosikkinsa kaikille, jotka ymmärtävät hyvän päälle (lukeeko näitä kukaan muu mies?)!

    VastaaPoista
  8. Minä "Shields-kategorisoin" Ruohonvihreän mielessäni niin, että se on tiivis kuten Pikkuseikat, siinä on "loppukierroksia" juonessa kuten Mary Swanissa ja hmm., siihen se sitten jääkin :). Tosin Pikkuseikkoja ja mainitsemiani novelleja lukuun ottamatta siitä taitaa olla vuosia, kun olen lukenut Shieldsin kirjoja.

    Tässä kirjassa kosketti sekin, että siinä kuvailtiin/kuviteltiin rintasyöpää/ siihen liittyvää arpea hyvinkin eläytyvästi - kun tietää, että Shields itse kuoli tautiin vuosikymmeniä romaanin kirjoittamisen jälkeen.

    Minustakin Sattumankauppaa on yksi kokonainen romaani, eri näkökulmat ovat siinä keskeinen juju! En tiedä, olisinko huomannut enemmän yhtäläisyyksiä Pikkuseikkojen ja Ruohonvihreän välillä, jos olisin lukenut ne peräkkäin lyhyen ajan sisällä.

    Kyllä Shieldsiä varmasti lukevat muutkin miehet, mutta eivät ehkä suomalaiset :D. Esim. Pohjois-Amerikassa lukeminen on käsittääkseni vähän vähemmän sukupuolittunutta kuin Suomessa ja naiskirjailijoita arvostetaan enemmän omana itsenään, ei sukupuolensa edustajina. Toisaalta, Ellei-romaanissa päähenkilö puhuu aika purevasti miespuolisista kirjallisuuskriitikoista, jotka väheksyivät hänen tuotantoaan jonkinlaisena arkisena naisten viihteenä... (Kiva löytää joku muukin, joka pitää Elleistä/ pitää sitä yhtenä parhaista Shieldseistä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kiva jos "esiluet" tuon vielä suomentamattoman Shieldsin! :)

      Poista
    2. Jep, luulenpa lukevani A Celibate Seasonin hyvinkin pian, ehkä jopa ensimmäisenä TBR100-listaltani.

      Minua hämmästyttää kovasti se, että monet eivät ole välittäneet Elleistä! Mutta vielä enemmän ihmetyttää ja tympii tämä sukupuolirajoitteisuus, hyvä jos jossain päin maailmaa ollaan edes vähän fiksumpia. Olisi kyllä oikeasti kiva tietää, onko minulla ketään Shieldsiä lukeneita sielunveljiä. :)

      Poista
    3. En tiedä, onkohan Ellei vakavuudessaan ja surullisuudessaan jonkinlainen sokki, jos on juuri lukenut vaikkapa ihanan hyvänmielen kirjan Rakkauden tasavalta? Olen suunnitellut lukevani Ellein uudestaan ja puolustavani sen kunniaa :D. Koska lukemisesta on monta vuotta, en muista kirjasta paljonkaan, mutta jokin siinä kosketti syvästi. Ja tykkään, kun kaunokirjallusuudessa pohditaan kirjailijan työtä ja teosten vastaanottoa.

      Ainakin googlaamalla "Carol Shields review" löytyy miesten kirjoittamia lehti-, amazon- ja blogiarvioita :).

      Poista
    4. Voi tietysti olla noinkin – onhan se aina haastavaa, jos saa jotain muuta kuin odotti. Mutta kyllä minusta Elleikin säteili Shieldsille ominaista lämpöä, vaikken enää reilun kahden vuoden jälkeen muistakaan kaikkia tunnelmia ihan tarkasti. Oikeastaan parhaiten on jäänyt mieleen se kohtaus, jossa uusi kustannustoimittaja(?) saapuu tapaamaan kirjailijaa. Se oli ihan loistava!

      Soul brothereita siis ainakin löytyy, hyvä! Mutta jos joku kotimainen Shields-äijä sattuu lukemaan tämän, ilmoittautukoon heti. :)

      Poista
  9. En tiennytkään, että tämä on rinnakkaisteos Pikkuseikoille - kiinnostavaa. Toisaalta unohdan aina senkin, että myös Sattumankauppaa (suosikki-Shieldsini) on alunperin ilmestynyt kahtena kirjana.

    Mukavaa oli lukea lukukokemuksestasi pienine alkukankeuksineen ja miinuksineen. Lempikirjailijoiden lukemisessa on sellainen oma jännityselementtinsä, ja heihin suhtautuu väistämättä sekä omalla tavallaan kriittisemmin että suuremmalla kiintymyksellä kuin muihin kirjailijoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinnakkaisuus on tosiaan niin vähäistä, että ellen olisi tiennyt siitä, olisinkohan tajunnut, että Judith ja Martin ovat ennestään tuttuja ;). Judith on mielestäni paljon neuroottisempi Pikkuseikoissa.

      Niin, kyllä vanhan suosikin "uuteen" teokseen suhtautuu väistämättä vähän omanlaisin odotuksin.

      Poista
  10. Luin mielenkiinnolla arviosi! Itse olen lukenut Shieldsiltä vain Sattumankauppaa sen ilmestyttyä vuonna 2006, enkä erikoisemmin innostunut kirjasta. Olen kuitenkin luvannut useaan otteeseen antaa Shieldsille uuden mahdollisuuden, ja olenkin päättänyt lukea lähiaikoina ainakin Rakkauden tasavallan. Luulen että tulen pitämään Shieldsistä nyt enemmän, olenhan kuusi vuotta vanhempi ja kypsempi (?) lukija. :)

    Luultavasti luen tämän Ruohonvihreänkin joskus tulevaisuudessa. Aloitan Shields-lukijan urani kuitenkin naisen aiemmin suomennetuilla teoksilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattumankauppaa kuuluu omiin suosikkeihini, mutta jos et siitä niin pitänyt, niin lohduttaudu ajatuksella, että monet Shieldsin kirjat ovat tiiviimpiä ja tapahtumarikkaampia. Rakkauden tasavallasta on todella hyvä aloittaa, olen lähes satavarma että pidät siitä!

      Jos joskus luet Pikkuseikkoja ja Ruohonvihreää, niin lue ne peräkkäin ja kerro, huomaako sillä tavoin paljonkin yhteyksiä romaanien välillä :).

      Poista
  11. Maria, minulle tämä Shields on aivan erityinen. En enää tiedä, kumpi on parempi Kivipäiväkirjat vai tämä;-) Sitten tulevat Larryn juhlat ja Ellei. Pikkuseikkoja on minulle varsin viileä kirja. Siis aivan poikkeus muihin hänen teoksiinsa. Nyt hätyytellään kuumaa sarjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, minulle Stone Diaries on Suuri Kirja. Unlessiin palaan usein, Larryyn myös. Ihanaa kun Shieldistä pitäviä löytyy.

      Poista
  12. Minulla on tosiaan Kivipäiväkirjat ja Larryn juhlat vielä lukematta - saa nähdä, miten Shieldsin teokset vielä mielessäni järjestyvät ;). Mutta se on varmaa, että Ruohonvihreää on todella hyvä kirja - ja kieltämättä "räiskyvämpi" kuin hillitty Pikkuseikkoja.

    VastaaPoista