Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat

Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä.
Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta Det enda som egentligen händer oss: Ett år i livet suomentanut Raija Rintamäki.
Tammi 2012. 237 sivua.

Merete Mazzarella kertoo tuoreessa teoksessaan Ainoat todelliset asiat vuodesta, jolloin hän, 64-vuotiaana, rakastui suomenruotsalaiseen, eläkkeellä olevaan filosofian professoriin ja tunsi ensi kertaa tulevansa ihmissuhteessa hyväksytyksi kokonaisena, kaikkine piirteineen. Eläkeikä olisikin ihanteellista aikaa rakastumiselle - voi syödä kaikessa rauhassa yhdessä aamiaista ja katsella Mannerheimintien aamuruuhkaa ulkopuolisena - mutta kun uusi rakkaus merkitsee myös 82-vuotiaan aviomiehen jättämistä, eivät asiat ole niin yksinkertaisia. Vaikka Mazzarella ei polta siltoja takanaan vaan käy yhä tapaamassa Ruotsissa asuvaa aviomiestään, niin moni muu polttaa - muun muassa vuosikymmenet kestänyt ystävyyssuhde päättyy, kun ystävätär ei hyväksy Mazzarellan ratkaisua.

Kirjan nimi ja motto tulee Marilyn Monroelta, joka on sanonut: "Työ ja rakkaus ovat ainoat todelliset asiat elämässä, eikä ole hyvä jos toinen niistä puuttuu." Työn ja rakkauden teemojen kautta Mazzarella pohtii muun muassa identiteettiä, toisen kohtaamista, luovuutta ja luotettavuutta. Näköalapaikkoina hänellä on uusi Vänrikki Stoolin kadun neljännen kerroksen asunto, jonne hän on äskettäin muuttanut avomiehensä kanssa (myytyään lapsuudenkotinsa 65-vuotiaana) ja kesäpaikka Tammisaaressa, mutta myös aviomiehen kanssa yhteinen asunto Uppsalassa. Kaikupohjaa Mazzarellan ajatuksille antaa laaja lukeneisuus ja ystäväpiiri, mutta parasta Mazzarellan omaelämäkerrallisessa esseistiikassa on, ettei hän säästele itseään.

Jos haluaa puolustella lähtöään, sen tekee usein juuri sanomalla, ettei toinen ole enää sama ihminen. 


Nykyään jotkut papit ovat valmiita sanomaan, että vihkikaavan sanat "kunnes kuolema meidät erottaa" tarkoittavatkin itse asiassa rakkauden kuolemaa. Nämä papit paltraavat, en voi muuta kuin halveksia heidän paltraamistaan. 


Minun mieheni on yhä sama ihminen, en voi puolustella itseäni.


Paltraaminen on verbi, jonka Mazzarella toivoisi tulevan yleisempään käyttöön. Paltraaminen ei ole suoranaista valehtelua, vaan sitä, että antaa tarkoituksella toisen ymmärtää väärin, puhuu esimerkiksi kaarrellen tai jättää kerromatta jotakin olennaista.

Mazzarellan lukeminen on rauhoittavaa, tekstin rytmi on juuri rauhallisen aamiaishetken rytmiä, jossa ajatukset kulkevat sivupoluille ja juuri näiltä harharetkiltä löytyy jotakin tärkeää. Vaikka Mazzarella kirjoittaa myös kipeästä myllerryksestä, joka hänen ihmissuhteissaan tapahtuu, Ainoat todelliset asiat ei ole töhryinen paljastuskirja. Monet asiat jätetään kertomatta, ja nekin mitä kerrotaan, kerrotaan mazzarellamaisen pienieleisesti ja tyylikkäästi. Lopulta parisuhdekuviot ovat kirjassa melko pienessä roolissa, enemmän Mazzarella palaa niihin aiheisiin, joista on kirjoittanut jo aiemmissa kirjoissaan: eläkkeellä olemisen taitoon, hoivatyön ja ihmisten kohtaamisen tärkeyteen, keskusteluun, identiteettiin ja kirjallisuuteen.

Olen lukenut lähes kaikki Mazzarellan esseeteokset, niistä blogini aikana vain lapsuusmuistoihin keskittyvän Ensi myytin piano. Suosittelen kaikille myös upeaa elämäkertaa Fredrika Charlotta os. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo ja kaikille lukutoukille Silloin en koskaan ole yksin. Lukemisen taidosta.