Sanna Isto ja Julia Vuori: Tinka ja Taika

Sanna Isto (teksti) ja Julia Vuori (kuvat): 

Tinka ja Taika

Wsoy 2011. 176 sivua.

Tinka ja Taika ovat siskokset, jotka asuvat isänsä ja äitinsä kanssa talossa puutarhan keskellä. Äidinäitiään he eivät ole nähneet moneen vuoteen, sillä mummo on kiertänyt maailmaa keräillen harvinaisia kasveja. Niinpä koko perhe on tohkeissaan, kun mummon on määrä saapua vierailulle. Jännittäminen on ihan turhaa, sillä mummo on sydämmellinen ja viisas nainen, joka kyllä muistaa tytöt edelliseltä vierailultaan: "Sinähän nukuit minun sylissäni ja sinusta huokui vastasyntyneen lapsen viisaus. Miten minä sinut olisin voinut unohtaa?" hän sanoo Tinkalle.

Mummossa on kuitenkin jotain salaperäistä: hän saapuu paikalle kavioiden kapseen saattelemana, mutta kun mummo astuu sisään pihaportista, hevosta ei näy missään. Mummon matka-arkku puolestaan tuntuu milloin todella painavalta, milloin höyhenenkevyeltä, ja kun Tinka piiloutuu leluhevosensa kanssa sen sisälle, he päätyvät salaperäiseen viidakkoon. Arkusta noustuaan Lilli-hevonenkaan ei ole enää entisensä, vaan osaa puhua.

Tinkaa ja Taikaa on verrattu toiseen suomalaiseen saruromaaniin, Onneliin ja Anneliin. Sama vertaus tuli minullekin mieleen: kaksi pientä tyttöä, tumma ja vaalea (Onneli ja Anneli eivät tosin ole siskoksia, mutta yhtä läheisiä kuin oikeat sisarukset ja asuvatkin yhdessä), jotka elävät idyllistä arkea johon sekoittuu välillä jännitystä ja sadun taikaa. Mummo on kuin salaperäinen, matkoillaan viihtyvä rouva Ruusupuu. Tinkassa ja Taikassa on enemmän fantasiaan viittaavia elementtejä ja tarina on tiiviimpi kuin pidemmissä Onneli ja Anneli -kirjoissa. Onnelin ja Annelin vanhemmat jäävät kirjoissa etäisiksi, mutta Tinkan ja Taikan isä ja äiti ovat jatkuvasti läsnä ja ovat omia persooniaan. Etenkin äiti, mummon tytär, on tärkeä hahmo.

Tinka ja Taika on jotakin kuvakirjan ja saturomaanin väliltä ja sellaisena ihanteellinen ääneen tai itse luettavaksi noin 5-9 -vuotiaalle. Perheen pienimmille tarina, johon kuuluu paljon ihmeellisiä tapahtumia ja yksi konnakin, saattaa olla liian jännittävä, vaikka perussävy onkin turvallinen. Sivuja on paljon, mutta teksti on isokokoista ja värikkäitä, usein kokosivun kuvia on runsaasti, joskaan ei ihan joka aukeamalla. Julia Vuoren lämpimät, usein veitikkamaiset kuvat veivät sydämeni.

Kirja on Sanna Iston esikoisteos. Tarinan lähtökohta on viehättävä ja kerronnan kieli sekä dialogi elävää ja toimivaa. Minua häiritsi kirjassa vain tapahtumien ja juonenkäänteiden runsaus, olisin toivonut eheämpää kaarta. Tinka ja Taika seikkailevat milloin viidakossa, milloin omassa talossa ja puutarhassa, ja jännittävät tilanteet seuraavat toistaan - toki myös rauhoittavat suvantokohdat. Parasta kirjassa on sen psykologinen oivaltavuus ja huumorin pilkkeen maustama sadunomaisuus.

En tiedä, otetaanko Kirjavan kammarin Siskoskirjahaasteen listalle enää uusia kirjoja, kun haaste on kolmen viikon päästä päättymässä, mutta Tinka ja Taika sopisi siihen erinomaisesti!