Sivut

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Marjatta Kurenniemi: Kesälintu



Rouva Rainta nousi ja hiipi narisevan lattian yli ikkunan ääreen. Suuret puut seisoivat tummina ja salaperäisinä hämärässä kesäyössä, järvi oli peilityyni ja kaukana selällä ui vesilintu jättäen jälkeensä hopeaisen juovan. Ja jossakin rantapensaikossa lauloi lintu - mikä se mahtoi olla? - lauloi väkevästi, kyltymättä, kuin pakahtuakseen. Oli ihana yö.
  Rouva Rainta pujahti takaisin vuoteeseensa, ja unen ja valveen rajamailla hän jollakin merkillisellä tavalla tunsi olevansa kotona.

Marjatta Kurenniemi on minulle lapsuudesta saakka tuttu ja rakas kirjailija Onneli ja Anneli - sekä Putti-kirjojen ansiosta. Kuinka Kum-maa on kaikkialla ja Puuhiset ovat kestäneet aikaa, ja seuraavaksi tutustun lasteni kanssa Unikon satuihin. Lumiomenan Katjalta opin, että Kurenniemi on julkaissut myös yhden nuortenromaanin, Kesälinnun, vuonna 1959.


Vastikään vanhaan taloon muuttaneena hurmaannuin kirjan ideasta, vanhaan huvilaan muuttavasta helsinkiläinperheestä. Nelilapsinen Rainnan perhe ei tosin muuta maalle vapaaehtoisesti, vaan koska vuokrahuoneisto myydään alta ja kirjastonhoitaja-äidin ja tutkija-isän tulot eivät riitä pääkaupungin korkeisiin vuokriin. Lasten koulut, äidin virka ja isän opetusvelvollisuudet sitovat perheen Helsinkiin, mutta  pakon edessä perhe vuokraa kesäksi järvenrantahuvilan, Kesälinnun, seitsemänkymmenen kilometrin päässä kaupungista. Muutto on kova pala erityisesti perheen kuusitoistavuotiaalle esikoiselle Kirstille, joka joutuu jättämään romanttisen ihastuksensa kohteen sekä vilkkaan toverielämän kahviloineen ja elokuvineen. Järvessä uiminen hyttystenruokana ei Kirstin mielestä korvaa pulahtamista uimastadionin turkoosinsävyiseen veteen. Nuoremmat koululaiset Lassi ja Kaisa sekä viisivuotias Outi-kuopus sopeutuvat paremmin. Tutkijaisä ihastuu syrjäisen huvilan tarjoamaan omaan työhuoneeseen ja parempaan työrauhaan, mutta äiti väsyy pitkiin työmatkoihin ja eroon perheestä työviikkojen aikana. 

Kuten äskettäin lukiessani Rauha S. Virtasen nuortenromaaneja Kiurut laulavat ja Luumupuu kukkii, harmittelen myös Kesälintua lukiessani, että en lukenut sitä kuuluessani siihen ikäryhmään, jolle kirja on suunnattu. Nyt en ihan pystynyt hurmaantumaan, vaan huomioni kiinnittyi ennen kaikkea romaanin maailmankuvaan ja sen välittämiin arvoihin. Kirjan arkinen ja realistinen kerronta oli lisäksi vähän perttymys; Kurenniemen satujen ja saturomaanien perusteella olin kuvitellut tarinan sisältävän enemmän maagisuutta, että talo olisi ollut enemmän salaperäisenä "henkilöhahmona" ja tapahtuminen katalysaattorina Onnelin ja Annelin talon hengessä. Aivan romaanin alussa kerronta onkin persoonallisempaa kaikkitietävän kertojanäänen kommentoidessa perheen luonteita ja edesottamuksia eräänä lauantai-iltana. Perhettä hyväntahtoisella huumorilla luonnehtivasta kertojanäänestä tuli mieleen Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilas (Marsipansoldaten 2001).

Kesälinnussa vallitsee voimakas vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä. Kaupunki nähdään huonompana kasvuympäristönä, jossa viisivuotias Outi karkaa omille teilleen etsimään satulinnaksi luulemiaan Johanneksen kirkon torneja, Lassi käy ikäisiltään kielletyissä elokuvissa eikä uskalla opetellla ajamaan polkupyörällä kavereiden nähden, Kaisa ikävystyy kun ei pääse tekemään mitään käsillään ja Kirsti oppii niin ennakkoluuloiseksi ja ylemmyydentuntoiseksi "landepukkeja" kohtaan, että ei helsinkiläisystäviensä seurassa edes tervehdi polkupyöränsä korjannutta maalaispoikaa. Maalla lapset oppivat kitkemään rikkaruohoja ja nauttimaan enemmän perheen yhteisestä ajasta. Epäkäytännöllisen perheen auttaa uuden elämän alkuun Kesälinnun piharakennuksessa asuva Nymannin pariskunta.

Perhekuvauksena Kesälintu tuo mieleen aiemmin mainitut Rauha S. Virtasen nuortenromaanit, Kirstin helsinkiläisen toverielämän kuvaus puolestaan Mary Marckin koululaisromaanit. Tarina maalla ulkoilmaelämään ja puutarhanhoitoon innostuvista lapsista tuo muistuttaa minua lapsena lukemastani Marie Louise Fischerin nuortenkirjasta Itsepäinen Isabella, jossa perheen hemmoteltu kymmenvuotias kuopus jätetään hiihtolomalla maalaistaloon oppimaan luistelua, murtomaahiihtoa ja toisten kunnioittamista. Kirsti nousee tavallaan Kesälinnun päähenkilöksi, mutta tässä elämänvaiheessa samastun ennen kaikkea perheensä asunto-, talous- ja pyykkipäivähuolten rasittamaan rouva Raintaan tai kirjansa ensimmäisenä muuttolaatikoista purkavaan, hajamieliseen tohtori Raintaan.

Eniten nautin Kesälintua lukiessani huvilan ja sen puutarhan kuvauksista:

Talon ohitse vei puoleksi nurmettunut tie rantaan, jonne koko puutarha loivasti vietti. Aivan talon takana oli kivilaatoilla katettu pengermä. Sen reunat oli muurattu harmaista luonnonkivistä ja jokainen kivenkolo kukki. Valkeata pitkäpalkoa, aniliininpunaista sammalleimukukkaa, keltaista vuohenjuurta, ruusunpunaista ja hienolehtistä särkynyttä sydäntä ja väkevänsinistä katkeroa. Niitä kasvoi tuuheina mättäinä pengermän reunoilla ja riippui rehevinä mattoina alas. Talon seinustalla kasvoi narsisseja, sekä valkoisia että keltaisia, punaisia ja keltaisia tulppaaneja, sinisiä scilloja ja keltaisia krookuksia, jotka olivat melkein kukkineet.

Tämän suloisen kirjan sanoma on, että kaikki järjestyy - ja että talokin voi olla kiltti.

15 kommenttia:

  1. Siskollani taisi olla Onneli ja Anneli, josta en aikoinani kovasti ihastunut, mutta omille lapsilleni luin ainakin tuota Kuinka Kum-maa on kaikkialla, ja siitä meillä piti koko perhe! Tähänkin voisi hyvin näin kesällä tutustua, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Kirsi, toivotan onnea Kesälinnun pyydystämiseen - itse tilasin kirjan ensin yhdestä verkkoantikvariaatista, jolla ei sitten kirjaa ollutkaan, sitten toisesta ja sieltä kirja jopa löytyi... Jonkun kirjaston varastossakin varmasti on.

    Kuinka Kum-maa on kyllä hauska!

    VastaaPoista
  3. Kiehtova kuva! Meilläkin rakastetaan Kuinka-Kum-Maata ja prinsessa Lilaloota. Kirjan ulkonäkökin on lumoava.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Joana! Taiteilin kirjan jasmikepensaan oksalle, keikkuu siinä kuin kesälintu :). Kirjan ulkoasu on samanlainen kuin Rauha S. Virtasen kirjojen 50-60 -luvun painoksissa; valitettavasti en ole löytänyt kirjan kansipapereista edes kuvaa. Minua kiinnostaisi tietää, millainen kuva siinä on, onko esim. tuota persoonallista huvilaa yritetty kuvata.

    VastaaPoista
  5. Ihana sanoma: että talokin voi olla kiltti. Niinpä.

    Kirjan kansista tulee heti mieleen Seljan tytöt. Kuva on tosiaan hieno, jotenkin taianomainen!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Lumikko! Pidän todella paljon noiden jasmikkeiden tuoksusta ja siitä, että ne kantavat viestiä vuosikymmenten takaa, ajalta jolloin puutarha on ollut hoidettu (siis viimeksi, tottahan me tätä nyt kovasti hoidamme, kröhöm! ;)).

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen miettinyt, että kunpa saisi nähdä kirjan alkuperäiset kannet! Itse luen kirjan melkein joka kesä (nytkin se odottaa lukemistaan täällä lapsuuskodissani) ja lukemani kappale kuuluu äidilleni, siitäkin ovat kansipaperit joutuneet omille teilleen ties milloin.

    Jäin miettimään tuota, miten tärkeää on se, että on lukenut jonkun nuortenkirjan juuri oikeana aikana. Minä luin Kesälinnun ensimmäisen kerran varhaisteininä ja viehätyin kirjan miljööstä, henkilöistä ja juonesta. Nyt aikuisena tämä on minulle Montgomeryn Annojen ja Virtasen Seljojen kaltainen ikiklassikko, turvallinen nostalgiakirja.

    Minä pidin tämän realistisuudesta, mutta kirja tosiaan muistuttaa kaikin tavoin enemmän vaikkapa juuri Rauha S. Virtasen romaaneja kuin Marjatta Kurenniemen muita teoksia.

    VastaaPoista
  8. Katja, minua on näitä tyttökirjoja nyt aikuisena lukiessani häirinnyt se, että episodijuonten käänteet eivät oikein enään ole jaksaneet kiinnostaa, esim. Kirsin ihastus "häneen" oli vähän hohhoijaa (toisaalta kirjassa toki annettiin ymmärtää, ettei tuo nyt niin elämänikäinen rakkaus tulisikaan olemaan) ja enemmän minua olisi kiinnostanut lukea perheen äidin tuntemuksista (sinäkin mainitsit, että samastumisen kohde on vuosien mittaan vaihtunut). Sen sijaan Montgomeryn Emilian tai Valancyn elämänkäänteet ja sydämentykytykset koskettavat vieläkin -johtunee varmaan paitsi sankaritarten vähän vanhemmasta iästä myös teosten moniulotteisuudesta ym.

    Paljastanut tässä nyt sellaisen kerettiläisen seikan, että Montgomeryn Marigoldin lumottu maailma sekä vähän Pat-kirjatkin ovat (nyt aikuisena niitä ensi kertaa lukeneena) tuntuneet vähän tylsiltä, vaikka niissä paljon viehättävää montgomerylaisuutta onkin ;).

    VastaaPoista
  9. Hei Maria lueskelin tämän postauksesi uudelleen, kun olin lomareissulla, kun kirjoitit tämän. Onko tämä sinusta puhdas tyttökirja eli onko kirjan päähenkilönä tyttö? Vai olisiko tämä enemmän nuortenkirja? En ole tätä vieläkän lukenut ja mietin, että otanko kirjaa lukemistooni. Enemmän minua kiinnostaa kasvatukselliset näkemykset,arvot, koulumaailma myös ja puhun nyt tutkimuksellisessa viitekehyksessä.

    VastaaPoista
  10. Minulle Kurenniemi onkin aivan uusi tuttavuus, tai en ainakaan muista että minulle olisi luettu Onnelia ja Annelia koskaan. Harmillista, koska tämä kuulostaa ihanalta.

    Pitääkin tutkia, josko tätä löytyisi jostain kirjastosta. Sait minut uskomaan, että tämä olisi loistava kirja luettavaksi sohvannurkkaan käpertyen.. :)

    VastaaPoista
  11. Arvaa mitä, Maria, olen ihan samaa mieltä Marigoldista ja Patista. Hienoja kirjoja, mutta eivät samalla tavalla koskettavia ja _eläviä_ kuin Annan ja Emilian tarinat.

    Saralle voisin sanoa, että Kesälintu on enemmän nuorten- kuin tyttökirja, koska yksi päähenkilö on poika. Silti luulen, että vain tytöt ovat aikoinaan kirjaan tarttuneet. Voisiko kirjaa luonnehtia koululaisromaaniksi? Kasvatuksellisia näkemyksiä tässä esitetään paljonkin ja ne suhteutetaan voimakkaasti arvoihin sekä maaseudun ja kaupungin vastakkainasetteluun, kuten Maria kirjoittikin. :)

    VastaaPoista
  12. Sara, olen samaa mieltä tyttökirja/nuortenkirja/koululaisromaani -kysymyksestä kuin Katja. Tätä voi sanoa tyttökirjaksi siinä kuin esim. Swanin Pikkupappilassa- tai Ulla ja Mark-kirjoja tai Montgomeryn Sateenkaarinotkoa tai Alcottin Pikku miehiä - kaikissa on päähenkilöinä sekä tyttöjä että poikia, mutta tytöt ovalähinnä lukeneet (?) ja painotus on ihmissuhteissa ja arjen kuvauksessa, ei seikkailuissa.

    Jos sinua kiinnostavat arvot ja kasvatus, tämä kannattaa ehdottomasti lukea. Koulumaailmaa löytyy myös.

    Linnea, Helmetin varastosta tämä löytyy; meidän kunnassa ei ollut enää edes varastokappaleita joten tilasin omaksi verkkoantikvariaatista. Suosittelen kesäkirjaksi, uskon että pitäisit kirjan luonnonläheisestä maailmasta. Suosittelen myös Onnelia ja Annelia ja varsinkin noita Putti-kirjoja, Putti naurattaa vielä aikuisenakin :).

    Katja, ihanaa kun sinäkin tunnustit, en siis ole "menettänyt uskoani keijuihin" vaan kaikki mikä Montgomeryn kynästä lähtee, ei vain ole yhtä elävää (pätee tietysti monen muunkin kirjailijan tuotantoon).

    VastaaPoista
  13. Kiitos Maria ja Katja selventävistä vastauksistanne! Eli kyllä minun täytyy tämäkin lukea! :)

    VastaaPoista
  14. Osaatko sanoa vielä tuota ensimmäisen otteen sivua kirjasta? :) Rouva Rainnan mietteitä siis.

    VastaaPoista