Sibeliuksen lampaanviulu

Sakari Ylivuori: Sibeliuksen lampaanviulu.
Tarinoita sävelten takaa.
Gummerus 2015, 173 sivua.

Yöllinen serenadi oli varmasti yksi erityislaatuisimmista Sibelius-kantaesityksistä, sillä tällä kantaesityksellä oli vain yhden hengen yleisö.

Jean Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivä alkaa olla kääntymässä seuraavan vuorokauden puolelle. En olisi voinut viettää säveltäjämestarin syntymäpäivän iltaa antoisammin kuin katsomalla kotikuntani tanssi- ja musiikkiopistojen upeaa Nuori Sibelius -näytöstä, joka hehkui musiikkia, liikettä, väriä ja tunnetta. Haluan kuitenkin vielä vinkata yhdestä antoisasta Sibelius-kirjasta (muutamasta olenkin jo juhlavuoden kuluessa blogannut, kuten elämäkerrasta Aino Sibelius – ihmeellinen olento sekä kuvakirjoista Hämeenlinnan Janne ja Soiva metsä, ja parista kirjasta aion vielä tuonnempana kertoa).

Sibeliuksen lampaanviulu perustuu Sakari Ylivuoren tutkimuksiin, joiden lähteenä ovat muun muassa  Sibeliuksen nuottikäsikirjoitukset, kirjeet ja aikakauden sanomalehtiuutiset. Elävästi kerrotuissa tarinoissa vilahtavat useat aikakauden kulttuuripersoonat Juhani Ahosta V. A. Koskenniemeen. Eräs tänä syksynä vilkkaan kulttuuridebatin keskushenkilönä ollut Sibeliuksen aikalainen, I. K. Inha, on yksi kokoelman avaustarinan "Kolmiodraamaa ja kantaesitys kuutamolla" päähenkilöistä.

Mitä nuoren Aino Krohnin (myöh. Kallas) ja I. K. Inhan välillä tapahtui, ja miten Inhan kanssa samaa Hämeenlinnan normaalilyseota aikanaan käynyt Sibelius Kuutamolla-kuoroteoksineen liittyy tähän kaikkeen? Lukekaa Sibeliuksen lampaanviulu, niin saatte tietää!

Tuula Korolainen (toim.) ja Virpi Penna: Ihan täysi tonttu

Tuula Korolainen (toim.) ja Virpi Penna (kuvitus): Ihan täysi tonttu. 

Runollinen joulukalenteri.

Lasten Keskus 2015, 38 sivua.

Joulukuu – 

ja päivä ykkönen!

Mikä onni sentään

että muistin sen. 

Juuri tänään näet

nukuin pommiin

kun piti tulla

luukun taakse

kalenterihommiin.

(Tuula Korolainen, katkelma kokoelman avausrunosta)

Ihan täysi tonttu on runollinen joulukalenteri, josta löytyy oma runo (tai jopa kaksi!) jokaiselle joulunodotuksen päivälle. Lapseni tosin oli kirjaa hetken tutkittuaan vakaasti sitä mieltä, että Ihan täysi tonttu ei ole "joulukalenterikirja", sen verran vaivihkaa "luukkujen" numerot on kirjaan merkitty. Kirjassa on Virpi Pennan lempeä ja iloinen kuvitus ja teoksen on toimittanut Tuula Korolainen. (Olen näköjään melkein tasan kolme vuotta sitten blogannut Tuula Korolaisen Kuono lumessa -kirjasta, suloinen ja talvinen lastenkirja sekin.)

Kaikki kirjan runot ovat ennen julkaisemattomia. Tekijät sen sijaan ovat vanhoja tuttuja, rakastettuja kotimaisia kirjailijoita, kuten Eppu Nuotio, jonka toisen hiljattain ilmestyneen joulukirjan Typy ja topakka tonttu esittelin blogissa pari ensimmäisenä adventtina, Annika Sandelin (jonka Baudelieroon ja Mette-rottaan sekä Yokon yökirjaan olen aiemmin ihastunut), Jukka Parkkinen ja Hannele Huovi.

Joulukirjat ammentavat usein nostalgiasta ja perinteistä. Niin Ihan täysi tonttukin josta löytyvät itsenäisyyspäivät, Luciat ja Jeesus-lapsi kuin partiolaisten joulukalenterista ikään. Samalla osa runoista linkittyy kuitenkin vahvasti tähän päivään.

Arvostan sitä, että Annika Sandelin puhuu itsenäisyyspäivärunossaan toisten auttamisesta: "Kuin Saarijärven Paavo / me leipää jaetaan" ja Tuula Korolainen valottaa (!) Lucianpäivän runossaan italialaispyhimyksen alkuperää. En kuitenkaan välttämättä haluaisi lukea joulua odottaville lapsille kuolevista ihmisistä (Sandelinin runo) tai polttoroviolle päätymisestä (Korolaisen runo). Kuten sanottu, aiheet ovat tärkeitä, mutta ihan pienillekin lapsille suunnatussa joulukirjassa toivoisin niiden lempeämpää käsittelyä. Lempeyttä ja lämpöäkin kirjassa toki on, ihan sylin täydeltä.

Yö on pimeä lintu

lämmin hyöhenrinta,

laajeneva hetki, 

untuvainen pinta.

(Hannele Huovi, katkelma jouluaaton runosta)