Sibeliuksen lampaanviulu

Sakari Ylivuori: Sibeliuksen lampaanviulu.
Tarinoita sävelten takaa.
Gummerus 2015, 173 sivua.

Yöllinen serenadi oli varmasti yksi erityislaatuisimmista Sibelius-kantaesityksistä, sillä tällä kantaesityksellä oli vain yhden hengen yleisö.

Jean Sibeliuksen 150-vuotissyntymäpäivä alkaa olla kääntymässä seuraavan vuorokauden puolelle. En olisi voinut viettää säveltäjämestarin syntymäpäivän iltaa antoisammin kuin katsomalla kotikuntani tanssi- ja musiikkiopistojen upeaa Nuori Sibelius -näytöstä, joka hehkui musiikkia, liikettä, väriä ja tunnetta. Haluan kuitenkin vielä vinkata yhdestä antoisasta Sibelius-kirjasta (muutamasta olenkin jo juhlavuoden kuluessa blogannut, kuten elämäkerrasta Aino Sibelius – ihmeellinen olento sekä kuvakirjoista Hämeenlinnan Janne ja Soiva metsä, ja parista kirjasta aion vielä tuonnempana kertoa).

Sibeliuksen lampaanviulu perustuu Sakari Ylivuoren tutkimuksiin, joiden lähteenä ovat muun muassa  Sibeliuksen nuottikäsikirjoitukset, kirjeet ja aikakauden sanomalehtiuutiset. Elävästi kerrotuissa tarinoissa vilahtavat useat aikakauden kulttuuripersoonat Juhani Ahosta V. A. Koskenniemeen. Eräs tänä syksynä vilkkaan kulttuuridebatin keskushenkilönä ollut Sibeliuksen aikalainen, I. K. Inha, on yksi kokoelman avaustarinan "Kolmiodraamaa ja kantaesitys kuutamolla" päähenkilöistä.

Mitä nuoren Aino Krohnin (myöh. Kallas) ja I. K. Inhan välillä tapahtui, ja miten Inhan kanssa samaa Hämeenlinnan normaalilyseota aikanaan käynyt Sibelius Kuutamolla-kuoroteoksineen liittyy tähän kaikkeen? Lukekaa Sibeliuksen lampaanviulu, niin saatte tietää!