Aila Ruoho ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus.
Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää.
Atena 2014, 399 sivua.
Itsekin lestadiolaistaustaiset Aila Ruoho ja Vuokko Ilola ovat haastatelleet kirjaansa Usko, toivo ja raskaus vanhoillislestadiolaisia perhe-elämään, seurusteluun, seksuaalisuuteen ja ehkäisyyn liittyvistä aiheista. Anonyymit haastateltavat kertovat elämästään ja kokemuksistaan tyttärenä tai poikana isossa lapsikatrassa, veljenä tai sisarena suuressa joukossa (miten erilaista voikaan olla kasvaa esikoinen tai kuopus samassa perheesssä!), hämmentyneenä seurustelukumppanina, onnellisena tai panikoivana morsiamena, ylpeänä tai väsyneenä isänä. Heidän jokaisen elämänkulkua on muovannut lestadiolaisyhteisön suhtautuminen ehkäisyyn, opetus siitä, että ehkäisy on syntiä ja jokainen lapsi on otettava vastaan Jumalan lahjana, vaikka se tarkoittaisi jokavuotista raskautta ja synnytystä läpi hedelmällisen iän.
Mutta vaikka lestadiolainen perhekulttuuri yhdistää haastateltavia, he ovat kaikki myös yksilöitä ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Siksi yksi muistaa lapsuuden leikit yhdessä sisarusparven kanssa mahtavana rikkautena, toinen toivoo että olisi saanut enemmän omaa rauhaa tai että on joutunut ottamaan liikaa vastuuta nuoremmista sisaruksistaan liian varhain. Joku uupuu suurperheen vanhempana ja joutuu tekemään ehkä kipeitäkin ratkaisuja selvitäkseen eteenpäin, toinen sinnittelee jotenkuten ja täyttää normit, vaikka sisimmässään kapinoisikin.
Vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykiellosta on keskusteltu viime vuosina paljon, muun muassa viime vuonna ilmestyneen romaanin, Pauliina Rauhalan Taivaslaulun myötä. Kaikki olennainen on varmasti sanottu jo moneen kertaan: jokainen lapsi ja aikuinen on arvokas yksilö, jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja saada rakkautta, hoivaa ja yksilöllistä huomiota,erilaisa perheitä ja erilaisuutta yleensäkin tulee kunnioittaa, ja jokainen perhe tekee ehkäisyn suhteen omat ratkaisunsa, joihin ulkopuolisilla ei ole sanomista.
Usko, toivo ja raskaus käsittelee arkaa aihetta asiallisesti ja lämpimästi. Ihmiset saavt puhua omalla äänellään, mutta Ruoho ja Ilola taustoittavst kulloinkin puheena olevaa ilmiötä niin, että konsteksti avautuu myös lestadiolaisuutta pintapuolisemmin tunteville lukijoille.
Kirjaan on ansiokkaasti otettu mukaan usein unohdettu näkökulma: sinkut ja perheettömät lestadiolaisyhteisössä. Jos kohta suurperheen äidillä voi olla todella rankkaa, on hänellä yleensä myös paljon iloa lapsistaan ja miehestään. Jos lestadiolaisäiti viihtyy kotona ja hänen miehellään on töitä, hänellä on tavallaan elämänura kotiäitinä, kapea mutta pitkä leipä kenties jopa pariksikymmeneksi vuodeksi. Häntä arvostetaan yhteisössä ja hän saa kehuja komeasta katraastaan. Vaikka moni kirjan haastateltava puhuu väsymyksestä, sairauksista ja masennuksesta, puhutaan myös onnesta ja rakkaudesta, kiitollisuudesta siitä, mitä on saanut.
Mietin, millaista on elää ilman lapsia ja puolisoa perhekeskeisessä yhteisössä. Millaista on jäädä yksin, jos on kenties lapsesta asti haaveillut perheestä eikä ole osannut nuorena lähteä rakentamaan elämäänsä koulutuksen ja työuran varaan, olettaen että pian saa tai joutuu kuitenkin omistautumaan perheelle. Yksinäisiä naisia on lestadiolaisyhteisössä paljon, sillä nuoret miehet jättävät liikkeen todennäkisemmin kuin nuoret naiset, ja "maailmassa olevien" kanssa seurustelua ei välttämättä katsota hyvällä, vaikka se ei kai kiellettyä olekaan. Ei ole myöskään välttämättä helppoa, jos on oppinut erilaisen seurustelukulttuurin ja arvot kuin valtaväestö. Kuten Usko, toivo ja rakkaus muistuttaa, on liikkeen piirissä tietysti niitäkin, jotka ovat valinneet perheettömyyden vapaaehtoisesti. Ja perheettömillekin on toki varattu yhteissä rooli: heillä oletetaan olevan aikaa tehdä enemmän vapaaehtoistyötä Siionissa ja auttavan perheellisiä arjessa.
Kirjan teemoista on keskusteltu rehellisesti ja koskettavasti muun muassa täällä ja täällä. Anna on kirjoittanut kirjasta "ei-vanhoillislestadiolaisen, mutta kuitenkin uskovaisen" näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti