Pia Maria Montonen & Niclas Warius: Rakkaudesta vanhaan taloon

Pia Maria Montonen (teksti) ja Niclas Warius (valokuvat): Rakkaudesta vanhaan taloon
Ulkoasu Marko Mäkinen.
Maahenki 2014, 191 sivua.

Sääksmäeltä, eräästä Vanajaveden saaresta löytyy pieni helmi. Visakoivujen ja suuren hiidenkiven taakse piiloutuu yli satavuotias kesähuvila, jota ympäröi pieni puutarha, 1930-luvun tenniskenttä, huvimaja kallion korkeuksissa ja vanha höyrylaivalaituri. Välirauhan aikana huvila sai suojatun venesatamansa luonnolliseen laguunin, poukaman suojaan. Saarniemessä on aina eletty kesää.

Rakkaudesta vanhaan taloon on pökerrytävän ihana kirja. Siinä esitellään sanoin ja kuvin toinen toistaan herttaisempia, komeampia ja sympaattisempia vanhoja taloja pienestä torpasta jykevään kartanoon. Niclas Wariuksen valokuvat ovat kerrassaan upeita ja välittävät kunkin talon persoonallisuuden ja hengen, ja Pia Maria Montonen kirjoittaa kohteista asiantuntemuksella ja innostuksella. Kaikista taloista kerrotaan rakennusajankohta ja kuvaillaan joitakin nykyisten (ja joskus entistenkin) asukkaiden tekemien korjaustöiden ja sisustusratkaisujen peruslinjoja, mutta muuten eri kohteista ja niiden asukkaista kerrotaan vähän erilaisia asioita, varmasti talon omistajien toivomustenkin mukaan mutta myös siksi, että jokaisella talolla on oma tarinansa ja omat erityispiirteensä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Esimerkiksi luvussa "Taitelijoiden pieni iso talo" viehättää - itse lumoavan talon ohella, tietysti - tarina siitä, kuinka kaupat hankolaisesta talosta tehtiin, vaikka perheen vastasynnyttäneen äidin piti matkustaa asuntoautolla makuuasennossa sitä katsomaan - kun se oikea osuu kohdalle, on toimittava. Luvussa "Tallin monet kasvot" taas esitellään talo, joka rakennettiin alunperin talliksi, mutta joka on noin 90-vuotisen olemassalonsa aikana ehtinyt olla niin kappelina, kanalana kuin leipomonakin ennen kuin sai uuden elämän siihen ihastuneen perheen talona.

Monet vanhoista taloista ja sisustuksesta kertovat kirjat ovat makuuni liian imeliä ja säröttömiä, mutta Rakkaudesta vanhaan taloon esittelee erilaisia, usein varsin rouheitakin ratkaisuja. Toki kuvat ovat silti eräänlaista fantasiaa, jossa vallitsee tahraton siisteys, remontoimattomat nurkat on yleensä rajattu pois ja valo on täydellinen. Kovinkaan monessa esitellyssä kohteessa ei tainnut asua pieniä lapsia tai ainakaan lastenhuoneista leluineen ei ollut kuvia. Sen sijaan kirjoja kyllä löytyi useastakin kodista paljon, ja huokailin ihastuneena ja kateellisena monen kirjahyllyratkaisun äärellä.

Kirjaan tuo mukavaa henkilökohtaisuuden tuntua se, että siinä esitellään myös kirjan tekijöiden vanhat talot, Niclas Wariuksen ja hänen puolisonsa 1930-luvulla rakennettu pieni puutalo sekä Pia Maria Montosen kesäpaikka, Montosen isoäidin itse piirtämä hirsihuvila saaressa.

1800-luvulla rakennetun länsisuomalaisen torpan uutta kukoistuskautta. Kuva: Niclas Warius,

Vanhat talot eivät ole pelkkää pintaa, eivät edes silloin, kun tuo pinta on kauneinta vanhaa paperitapettia tai ajan patinoimaa lankkulattiaa. Rakkaudesta vanhaan taloon ei ole vanhan talon remontti- tai huoltokirja, mutta siinä puhutaan myös talon ominaispiirteiden ja vuosisataisten rakennusperinteiden kunnioittamisesta ja remontin tekemisestä hitaalla pieteetillä. Kirjan lopussa on Wariuksen kirjoittama "Pieni opas vanhaan taloon", joka antaa yleisiä ohjeita vanhan talon ja puutarhan vaalijalle. Kirjallisuus- ja sivustoluettelo antaa vinkkejä lisätiedon äärelle.