Vera Vala: Villa Sibyllan kirous

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
Gummerus 2014, 423 sivua.

Katian viimeisessä viestissä tämä oli sanonut haluavansa kertoa Ariannalle Guiliasta. Oli vaikea ymmärtää, miten 18 vuotta aikaisemmin kuollut nainen saattoi liittyä Katian saamiin uhkauskirjeisiin. Mutta kumpikin oli saanut lapsen Lorenzo De Curtisin kanssa. Ja kumpikin oli nyt kuollut. Arianna ei voinut mitään ajatukselle, että Katian lisäksi hän saattaisi joutua selvittämään myös lähes kaksi vuosikymmentä aikaisemmin tapahtunutta kuolemaa. Hän katsoi ympärilleen hämärtyvällä hautausmaalla ja tunsi sen yllä leijuvan kuoleman läsnäolon.

Vera Valan dekkarin lukemisesta on tullut viime vuosien aikana suorastaan kesäperinne. Pari vuotta sitten luin ensimmäisen yksityisetsivä Arianna de Bellisin tutkimuksista kertovan kirjan Kuolema sypressin varjossa, viime vuonna oli vuorossa Kosto ikuisessa kaupungissa. Viime kesänä oli helppo eläytyä dekkarin aurinkoisiin Italian-kuvauksiin pihalla aurinkotuolissa istuen, Villa Sibyllan kirous sen sijaan sai tuoda piristystä räntä- ja raesateiseen kesäkuuhun ja kolean kelin johdosta iskeneeseen flunssaan. Tällä kertaa kirjan parissa kului enemmän kuumaa teetä kuin jäätelöä, mutta lukeminen oli jälleen kerran nautinnollista - itse asiassa luulen, että tykkäsin Sibyllasta vielä enemmän kuin kahdesta aiemmasta Arianna-romaanista. (Harmillista kyllä, kirjaan oli jäänyt varsin paljon oikolukuvirheitä - ylimääräisiä sanoja, merkitystä väärään suuntaan vieviä lauserakenteita ynnä muuta - mutta ne eivät häirinneet tarinaan uppoutumista.)

Valan dekkareille tyypilliseen tapaan Sibyllassakin seurataan sekä varsinaista murhamysteeriä - Ariannan yksityisetsivänä saamaa toimeksiantoa - että läpi dekkarisarjan kulkevaa, Ariannan menneisyyttä koskevaa arvoitusta. Pidin Sibyllasta erityisen paljon ehkä juuri siksi, että tässä romaanissa nämä kaksi rinnakkaista juonta tuntuvat kietoutuvan toisiinsa erityisen sulavasti. Ariannan yksityiselämästä kerrotaan ehkä aiempaa enemmän; lukija pääsee tutustumaan Ariannan suomalais-italialaiseen lapsuudenperheeseen ja saa tietää kutkuttavia seikkoja perheen kielletyistä puheenaiheista ja Ariannan isän värikkäästä menneisyydestä.

Ariannan varsinainen toimeksianto tulee upean vanhan roomalaishuvilan, Villa Sibyllan emännältä. Menestyksekkäästä asianajajanurasta perheen vuoksi luopunut Katia pyytää Arinnalta apua saamiensa uhkaavien kirjeiden takia, mutta pahin ehtii tapahtua ennen kuin yksityisetsivä pääsee tutkimuksissaan kovinkaan pitkälle. Tässäkin Arianna-dekkarissa siis ensimmäinen uhri on viehättävä, nuorehko ja älykäs nainen. Se, että uhria kohtaan voi tuntea sympatiaa, tietysti tuo lisäkiinnostusta murhatutkimusten seuraamiseen, mutta tasa-arvon ja mielenrauhan nimissä toivon Ariannan seuraavien tutkimusten kohteena olevan jonkun epämiellyttävän äijänretaleen poismenon!

Villa Sibyllan tapahtumiin tuo erityistä hyytävyyttä se, että myös huvilan aiempi emäntä, pankinjohtaja Lorenzo De Curtisin ensimmäinen vaimo Guilia, kuoli hämärissä olosuhteissa saatuaan piinaavia kirjeitä. Onko Guilian ja Katian kuolemien välillä yhteyttä? Onko taustalla henkilökohtaisia kaunoja, mustasukkaisuutta ja kateutta, vai liittyvätkö murhat isompiin kuvioihin? Arianna saa pähkäillä myös, miten Italian korruptio, suurten kansainvälisten pankkien ja yritysten johto, uusi roomalainen mafiajengi ja muinaisroomalainen Mithra-kultti liittyvät Villa Sibyllan tapahtumiin. Vaikka Villa Sibyllan kirous on kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, saavat monet sen todelliseen maailmaan viittaavat teemat, kuten lehdistön vapaus - tai sen puute - tai politiikan ja talouden kytkökset, mielen hetkittäin vakavaksi.

Samaan aikaan Ariannan oma, osittain muistinmenetyksen kätkemä menneisyys tuntuu tulevan yhä lähemmäs, uhaten Ariannan vähitellen vahvistuvaa onnea. Ariannalla ja hänen rakkaallaan Bartolomeolla on yllättävän paljon yhteistä menneisyydessään, mutta voiko heillä olla myös yhteinen tulevaisuus? En voi kuin jäädä odottamaan jatkoa Ariannan tarinalle!


Sain kirjan arvostelukappaleen Gummerukselta osana Blogatin kesäkuun kampanjaa, kiitos!