Sara och Pelle och Näckens bläckfiskar (1933),
suomennos ja jälkisanat Sirke Happonen.
Wsoy 2014, 27 sivua.
Näkki lapsia katsahti
ja suopeasti yskähti:
ehkäpä linnani kalmarit
tahtovat uudet tarhurit.
Työt voitte aloittaa heti.
Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kirjailijan tuntemattomaksi jääneestä, alunperin salanimellä kirjoitetusta esikoisteoksesta Seikkailu merenpohjassa on otettu uusintapainos uudella suomennoksella. Kirjan suomentaja, Janssonin muumikirjoja tutkinut Sirke Happonen kertoo jälkisanoissa, että Tove piirsi ja kirjoitti tarinan jo 13-vuotiaana ja sai sille kustannussopimuksenkin jo vuonna 1928, ollessaan 14-vuotias. Kirjan julkaisu viivästyi kuitenkin kaikkiaan viisi vuotta, vuoteen 1933, jolloin Tove Jansson oli jo aikuinen taideopiskelija ja Garm-lehden vakituinen kuvittaja-avustaja. Siten onkin ymmärrettävää, että kirja julkaistiin salanimellä, joskin Happonen kummastelee pseudonyymin valintaa – Vera Haij -niminen henkilö oli oikeasti olemassa, hän oli ollut Toven opiskelutoveri.
Seikkailu merenpohjassa kertoo riimitellyin säkein Maijasta ja Maunosta, jotka lähtevät mäkiautolla kohti seikkailuja. Yllättäen auto päätyykin mereen, jossa ystävällinen merenneito johdattaa lapset Näkin puheille. Näkki pestaa lapset palvelukseensa: "Maikin ja Maunon mustekalapesti / muutaman uutteran tunnin kesti. / Ruokakärryjä koira kiskoi, / Maikki poikasille muonaa viskoi. / Hiljaa vaanivat miekkakalat." Kirjassa on tavallaan avoin loppu; vaikka tarina saa eräänlaisen loppuratkaisun, antaa viimeinen kuva sijaa tulkinnoille – mitä jos asetelma kääntyykin päälaelleen?
Nykylukijan silmiin kirjan kuvitus näyttää hurmaavan vanhanaikaiselta. Valmistumis- ja varmasti vielä alkuperäisenä julkaisuajankohtanaan se on kuitenkin ollut monella tapaa ajan hermolla: Tove tunsi hyvin aikansa painotekniikkaa, ja Happonen ohjaa nykylukijaa kiinnittämään huomiota myös kuvissa näkyviin tuotemerkkeihin. Seikkailu merenpohjassa vahvistaa kuvaa Tovesta varhaiskypsänä, jo nuorena hyvin taitavana piirtäjänä, mutta luonnollisesti tätä varhaistyötä ei sen enempää kuvituksen kuin tekstinkään osalta voi verrata myöhempään tuotantoon. Kirja on kiva, mutta en koe tarvetta hankkia sitä omaan hyllyyni iki-ihanien muumikirjojen tapaan. Tove-entusiasteille kirjaan tutustuminen on kuitenkin must!
Haasteet: Tove Jansson 100 vuotta
Tämän kirjan synnystä luinkin Boel Westinin kirjoittamasta Janssonin elämänkerrasta. Mielenkiintoista olisi lukea itse kirjakin... Mukava teksti, kiitos! :)
VastaaPoistaKaisa Reetta, tähän kirjaan kannattaa kyllä tutustua; etenkin Karjalaisen kirjan ja Happosen esipuheen antaman taustoituksen kera Seikkailusta saa enemmän irti!
PoistaHieno kirja nuoren ihmisen tekemäksi, mutta en pidä tätä lastenkirjana sen levittämän idean vuoksi. Lasten kanssa pitää olla tarkkana, kun ollaan veden ääressä.
VastaaPoistaJokke, hauska kun sanoit, ettet pidä tätä lastenkirjana – meidän kirjastossa tämä oli luokiteltu aikuistenkirjaksi (päätellen siitä, että jouduin maksamaan kirjasta varausmaksun, jota ei lastenkirjoista peritä) :) Tämä on kuitenkin melkein sata vuotta sitten tehty kirja, joten ymmärrettävää, että ajattelutavat ovat muuttuneet.
PoistaEn ole luokitellut kirjaa, mutta minusta oikea luokitus on aikuistenkirja.
PoistaMekin luettiin tämä, oli lastenpuolella :). Tosi taitava tekijän ikään verraten. Ihan hauska lukukokemus mutten itsekään ostaisi omaksi, paitsi jos keräilisin Janssonia, silloin tämä olisi ehdottomasti must.
VastaaPoistaEnpä olekaan ollut aikaisemmin tietoinen Toven esikoisteoksesta ja siihen liittyvistä kiemuroista. Kiitos yleissivistävästä postauksesta siis!:)
VastaaPoistaMinä olen tätä kirjaa töissä katsellut, mutta en ole vielä ehtinyt läpi lukaista/selata. Pitää kyllä! Ja ihan huikeaa, että Tove on tämän jo 13-vuotiaana tehnyt :)
VastaaPoista