Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että alkaisin lukea Kalle Päätaloa, vieläpä massiivista Iijoki-sarjaa. Kuten Iijoki-kimppaluvun vastikään käyntiin polkaissut, Iijoki-sarjaa jo parikymppisenä ahminut ja fanittanut Kirjavan kammarin Karoliina toteaa, Päätalo ei oikein ole "sopinut nuoren naisen idoliksi vaan oli vain keski-ikäisten ja vanhojen maalaismiesten junttiharrastus". Nykyään minua kyllä kiinnostaa työn kuvaus (kauno)kirjallisuudessa (ja historia on kiehtonut aina, tosin Suomen lähihistoria vasta viime aikoina), mutta enemmän naisten työt, vaikka aion kyllä lukea vielä sen Hyryn Uuninkin. Lapsuuskuvauksetkin kiinnostavat, mutta olen herkkä lukija enkä mielelläni lue kovin rankoista ja kurjista lapsuudenkokemuksista – ja Kalle Päätalon lapsuushan oli nimenomaan varsin iloton, vaativa ja työntäyteinen, joten saa nähdä miten käy.
Myös perinteisessä mediassa Kalle Päätalo on ollut esillä viime aikoina, ennen muuta Ritva Ylösen tuoreen väitöskirjan Tervaksinen toteemi. Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus myötä. Olen tavallaan saanut seurata tämän ensimmäisen Päätalo-aiheisen väitöstutkimuksen aivan alkuvaiheita, sillä olimme Ritva Ylösen kanssa samassa kotimaisen kirjallisuuden proseminaariryhmässä kymmenisen vuotta sitten. Ylösen väitöskirjaan, joka löytyy sähköisessä muodossa Tampereen yliopiston julkaisuarkistosta, täytyy jossain vaiheessa tutustua ajan kanssa. Päätalo-tietouden alkupalaksi luin viimeisimmäistä Kulttuurivihkot-lehdestä Kai Hirvasnoron Päätalo-artikkelit "Työväenkirjallisuuden väheksytty puurtaja" ja "Sodan synty yksityisenä kokemuksena". Hirvasnoron lukupäiväkirjablogi Päätalon matkassa löytyy Kansan uutisten sivuilta.
Monet kirjabloggaajaystävät ovat viime aikanoina innostuneet Päätalosta, P.S. Rakastan kirjoja -blogin Sara on kuunnellut (Iijoki-sarjaan kuulumattoman) Ihmisiä telineillä äänikirjana ja menettänyt Kallelle sydämensä, ja Poplaarin Pekalla on omien sanojensa mukaan jo "Kunnan jauhot suussa", eli hän on edennyt Iijoki-sarjassa kolmanteen osaan ja kirjoittaa blogissan avausosasta Huonemiehen poika ja aikomuksestaan kahlata Iijokea kaikki noin 16 000 sivua. Eräs bloggaaja on jo ottanut projektikseen haalia koko sarjan hyllyynsä. Itse olen sitä mieltä, että elämäni on liian lyhyt, jotta eläisin Kalle Päätalon elämän siinä ohessa lukemalla koko 27-osaisen Iijoki-sarjan, mutta ajattelin lukea ainakin kirjastosta tänään hakemani Huonemiehen pojan ja katsoa kuinka käy.
Päätalo-huumasta ei ole tietoakaan täällä suunnalla. En ole lukenut yhtään Päätaloa. Vähän hävettää, mutta ei hirveästi. Melkein jo innostuin, mutta innostus lopahti kohdassa 16 000 sivua ja 27 osaa. Hyvänen aika, joku raja sentään! ;)
VastaaPoistaEn ole lukenut yhtään minäkään, mutta kovasti alkaa houkuttamaan
VastaaPoistaVeljelläni on koko sarja. Luin itsekin nuorena muutaman kirjan ja olen katsonut ainakin yhden elokuvan, joka on tehty Päätalon kirjasta. Hänen uusin kirja taisi olla aina vuoden eniten myytyjä kirjoja. Aihe ei vanhene.
VastaaPoistaEi ole Päätalo-huumaa minullakaan... juuri hehkutin haasteinnostusta omassa blogissa, mutta jossain tulee raja vastaan - Päätalot eivät ole minua varten. :) Nostan isosti hattua niille, jotka intoutuvat lukemaan kaikki haasteen Päätalot. :)
VastaaPoistaMinäkin lähden varovaisesti liikkeelle eli luen ensimmäisen osan ja katson sitten, miten käy. Vähän jännittää: mitä jos tästä haasteesta vallan innostuu ja täytyy lukea kaikki osat ;)
VastaaPoistaHuom.: Iijoki-sarjassa on "vain" 26 osaa. ;)
VastaaPoistaAloitin skeptisenä reilu kuukausi sitten, ja nyt on kolmas osa jo yli puolivälissä. Tätä tahtia koko sarja tulisi luettua vuoden loppuun mennessä, mutta ei kai nyt hitossa sentään...?
Jossain verrattiin Iijoki-sarjaa Knausgårdin Taisteluuni, tai toisinpäin.. Ehkäpä juuri tuo Knausgårdin suosio nostaa Päätaloa nyt myös nuorempien lukijasukupolvien luettavaksi. Hyvä niin!
VastaaPoistaOlen joskus selaillut iijoki-sarjaa äitini kirjahyllyssä, mutta selailuksi se on ainakin tähän saakka jäänyt.. Ken tietää, ehkä joskus! :)
En ole aiemmin korvaani lotkauttanut Päätalolle: päinvastoin otti aina päähän, kun esim. kirpparit olivat täynnä Päätaloa. ;D Olen Iijoki-sarjasta kuullut, mutta ei ole ollut aiemmin hajua, mistä se kertoo. Periaatteessa tämä haaste voisi jopa kiinnostaa, mutta tyydyn tällä kertaa seuraamaan sivusta. Eihän sitä kuitenkaan tiedä, jos tässä seuraillessani innostun ja hommaankin ensimmäisen osan ainakin koelukuun. Saas nähdä :)
VastaaPoistaMinä olen aivan liekeissä tästä kimppaluvusta ja etenkin Päätalosta, ja kunnianhimoisena tavoitteenani on Pekan tavoin lukea koko Iijoki-sarja. Mitään aikatavoitteita en uskalla itselleni asettaa, mutta toivon ehtiväni jo tämän vuoden aikana lukea mahdollisimman monta osaa.
VastaaPoistaMinulla olisi Puumetsän kansa hyllyssä mutten ole vielä lukenut. Hmh.
VastaaPoistaPäätalo oli kyllä tuottelias kirjailija. Kiva kuulla, että "uusi sukupolvikin" löytää hänen kirjansa.
Kai Hirvasnoron "Päätalon matkassa - Johdatusta IIjoki sarjaan" on julkaistu myös kirjana http://www.thpts.fi/julkaisut/muut-julkaisut/kai-hirvasnoro-paatalon-matkassa/
VastaaPoistaOlen blogannut Hyvästi Iijoesta. Bloggaus ei ole ollut suosittu, mutta kirja oli minusta hyvä eli hyvä että Kalle Päätaloa luetaan.
VastaaPoistaPoikaystäväni vanhemmat ovat aikoinaan hankkineet lähes kaikki Päätalot ja tartuin pari vuotta sitten (vähän päälle parikymppisenä, lienen siis näitä "uuden sukupolven lukijoita") niistä ensimmäiseen (Ihmisiä telineillä). Sitten oli pakko lukea seuraavakin ja seuraava ja... Nyt olen lukenut kaikki ei-Iijoki-sarjaan kuuluvat. Viikko sitten aloitin Iijoen ensimmäisen, se on menoa nyt. ;) Tämä ei ole minulle kuitenkaan mikään erityinen projekti tai aikataulutettu blogihaaste tai muu, vaan luen niitä ihan omaan tahtiin. Joskus kuukausien tauko, joskus useampi kirja kuussa. Oman fiiliksen mukaan siis. Mutta olen innoissani siitä, että tosiaan moni muukin tuntuu löytäneen jälleen Päätalot!
VastaaPoista