Sivut

torstai 14. marraskuuta 2013

Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinto Erkka Filanderin runoelmalle Heräämisen valkea myrsky

Kuva: Virpi Alanen / Poesia.

Helsingin sanomien palkinto vuoden parhaasta suomeksi julkaistusta esikoisteoksesta annettiin tänään Erkka Filanderin (s. 1993) runoelmalle Heräämisen valkea myrsky (Poesia 2013). Runoilijan koskettavan kiitospuheen voi kuunnella Helsingin sanomien verkkosivuilta. Filander sanoo puheessaan muun muassa, että "runo on kuitenkin yksityisempi ja henkilökohtaisempi ja hiljaisempi", se ehkä vähän pelkää julkisuutta, joka voi viedä kirjalta hapen ja vääntää pois kirjoittamisesta. Filander sanoi kuitenkin luottavansa kirjallisuuteen ja kirjoihin, joiden maailma on toisaalla.

En ole lukenut runoelmaa vielä, mutta silmäillyt ja lukenut säkeen sieltä, toisen täältä jo ennen teoksen palkintoehdokkuutta. Penjami Lehto herätti ensimmäisenä mielenkiintoni Heräämisen valkeaa myrskyä kohtaan Luutii-blogissa julkaisemallaan Kirjeellä nuorelle runoilijalle. P.S. Rakastan kirjoja -blogin Sara kirjoitti runoelmasta kauniisti muutama päivä sitten, mikä vahvisti aikomustani lukea kirja. (Saran hienosta koontipostauksesta voi käydä lukemassa kaikkien muidenkin palkintoehdokkaiden esittelyt arviolinkkeineen.) Filanderin runoelma on arvioitu myös ainakin Parnassossa, Kiiltomadossa, Sananjalkoja-blogissa sekä tietenkin Helsingin sanomissa.

Olen iloinen, että palkinto meni tällä kertaa runoteokselle ja vieläpä sellaiselle, joka ammentaa Shelleyn ja Keatsin perinnöstä. Kirjalle, jossa on valoa, omenankukkia ja väkevää iloa. Onnea Erkka Filander!

"On kesäaamu
 jossa suuret ikkunat seisovat vapaina nurmikolla.
Eteisessä avaan ilohuutojen höyhenet kuin lakanan,
kohtaan avarien huoneiden käytöstavat.

Ympärilläni aukio joka kerää valoa kuin vettä
istun nurmikolla,
talo ei varjosta.
Näkemisen kupoli vielä puolillaan unta."

4 kommenttia:

  1. Ja jälleen harmittelen sitä, miksen nykyisin lue juurikaan runoja.Pidän kyllä runoista, mutten vain jostain syystä saa niitä luetuksi.

    Tämä Filanderin kokoelma vaikuttaa todella hyvältä ja kiinnostavalta. Jo tuo kokoelman nimikin on hieno ja soljuen kieli kulkee myös tuossa runossa. Selvästi lahjakas kirjoittaja. Lienee aika vierailla kirjaston runohyllyllä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkakummun Anna, samaa aina toisinaan harmittelen! Kannan kyllä silloin tällöin runokirjojakin kotiin kirjastosta, mutta vaikka yksittäiset runot periaatteessa sopisivatkin hyvin arjen touhujen lomaan, niin jotenkin kaipaisin sellaista rauhallista hetkeä niihin keskittymiseen... Sattumalta ostin juuri hiljattain yhden tämän syksyn runokokoelman; sen varmastikin luen piankin ja varmaan kirjoitankin jotain siitä blogiin.

      Toivottavasti Filanderin kirja löytyy teidän kirjastosta! Meidän kunnankirjastoon sitä ei ole (ainakaan vielä) tilattu ollenkaan, naapurikaupunkeihin yhteensä kaksi ja nekin vielä hankinnassa, mutta onneksi kirjan löytää myös Poesian sivuilta.

      Poista
  2. Heräämisen valkea myrsky on todella hieno teos, komea ja tyylikäs esikoinen - niin kypsä ja valmis. Vaikka omat voittajaveikkaukseni menivät (jälleen kerran!) metsään, olen hurjan iloinen siitä että juuri Filander voitti.

    Olen iloinen myös siitä, että ehkäpä tämän voiton myötä runokirjat saavat enemmän huomiota ja näkyvyyttä osakseen, sillä sitä ne todella ansaitsisivat.

    VastaaPoista
  3. Sara, Leskisen kirjaa lukemattakin uskon, että myös se (kuten tasokkaasta joukosta pari muutakin) olisi ollut hieno voittaja. Tosiaan ihanaa, että runo nyt voitti, kun se on Finlandia-kisastakin sysätty syrjään.

    VastaaPoista