Sivut

maanantai 14. tammikuuta 2013

Tittamari Marttinen: Noora ja nauravat tähdet



Tittamari Marttinen: Noora ja nauravat tähdet
Kuvittanut Janne Harju.
Tammi 2009, 144 sivua.

- Älä muistele sitä enää, nythän sinä olet kotona, minä huomautin. Taisin olla pikkiriikkisen huojentunut myös siitä, etten joutuisi koko ajan hoitelemaan naapureiden asioita ihan omin päin. Itsehän minä halusin huolehtia talosta ja sen väestä, mutta kyllä sellainen alituinen puuhaaminen oli välillä tuntunut aika rankaltakin. Äiti ei hetkeen saisi juoksennella pihalla eikä kanniskella painavia tavaroita, mutta tuntui hauskalta, että hän olisi kotona minun tullessani koulusta.

Noora on reipas, vähän koheltavakin tyttö (ikää ei kirjassa muistaakseni mainittu, mutta päättelin Nooran olevan suunnilleen yhdeksän-kymmenenvuotias ja käyvän kolmatta tai neljättä luokkaa), joka käy koulua ja haaveilee omasta koirasta. Noora asuu isänsä ja äitinsä kanssa viihtyisässä kerrostalossa, jonka pihalla kasvaa omenapuita. Eräänä iltana Nooran äiti, kotitalon talonmies, putoaa puusta yrittäessään kerätä sieltä vielä muutaman omenan. Äiti joutuu sairaalalepoon kipsi jalassaan, ja sillä aikaa toimelias tytär päättää ottaa talon asioita vastuulleen. Siinä samalla hän järjestelee muitakin pikkukaupungin ja naapuruston asioita, saa toivomansa koiran ja näkee sen silmissä "nauravat tähdet".

Noora on paitsi tarinan päähenkilö, myös sen kertoja, ja hauska kertoja onkin. Iso osa kirjan huumoria tulee siitä, miten Noora osaa nähdä asioiden hassunkuriset puolet - myös silloin, kun hän on itse joutunut vähän noloon tilanteeseen, kuten laittaessaan erehdyksessä naamiaispuvun kouluun päivää ennen oikeaa naamiaisjuhlapäivää.

Minulle tuli Noorasta vähän mieleen Mila Teräksen ja Karoliina Pertamon Telma-kirjat, erityisesti sarjan avausosa Telma ja tarinoiden talo, jossa myöskin keskittyy yhden kerrostalon, päähenkilön kotitalon, asujaimiston ympärille. Telmat ovat kuitenkin vähän nuoremmille lukijoille kuin Noora: päähenkilö on nuorempi, tarina on sadunomaisempi ja (itsekseen lukevia ajatellen) kirja on lyhyempikin.

Meillä Noora ja nauravat tähdet valikoitui kauniin ja iloisen kantensa perusteella kirjastosta mukaan ja luettiin 5- ja 7-vuotiaille tytöille ääneen. Kaikkein otollisin kohderyhmä kirjalle olisivat ehkä noin 6-9 -vuotiaat, niin tytöt kuin pojatkin. Noora ei ole enää ihan alaluokkalaisen oloinen, vaan toimii ja kulkee kotikulmillaan melko itsenäisesti, ja itsekseen lukevalle kirjassa on melko paljon tekstiä. Toisaalta Janne Harjun veikeä mustavalkokuvitus miellyttää nuorempiakin ja laajentaa kirjan kohderyhmää nuorempaan päin.

Positiivisesta tyttöenergiasta huolimatta en laske Nooraa ja nauravia tähtiä mukaan Nykyajan tyttökirjat -haasteeseen, sillä haen haasteella lähinnä teini-ikäisistä tytöistä kertovia kirjoja, mutta Tittamari Marttisen vähän vanhemmille suunnattuja, viidesluokkalaisesta ja siitä varttuvasta Viivistä kertovia Viivi Pusu -kirjoja ajattelin lukea tyttökirjahaasteeseen.

Noora on seikkaillut myös kirjassa Noora ja täydenkuun kestit (2010), senkin luultavasti luemme, jos tulee kirjastossa vastaan.

2 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kivalta! Tykästyimme juuri Telmaan ja tämäkin pääsee varmasti meidän perheen lukemistoon piakkoin.

    VastaaPoista
  2. Elma Ilona, mun pitikin kommentoida sun Telma-postaukseen, mutta se on jäänyt! Tän Nooran kanssa ei sillai oo kiirettä, että tosiaan sopii parhaiten pikkasen vanhemmille lapsille, mutta toki jo eskari-ikäinenkin voi tykätä.

    VastaaPoista