Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 3: "Kirjailijan joulu"

Kuva P. Rajalan kirjasta Unio mystica.

Mutta suuri kirjakauppa on oma maailmansa. Ahnein silmin ja kasvot pakosta kuumottaen seuraan pitkiä pöytärivejä, katseeni pyyhkii kirjojen kansia ja etsii tuttuja nimiä ja väkisinkin kohoaa ajatuksiin kaihomielinen väre kun ajattelen, miten äärettömän paljon työtä, hellittämätöntä uurastusta, toiveita ja pettymyksiä on kasattu noille pöydille. Valikoin kirjoja ja tiedän että ne voivat muutamiksi katoviksi hetkiksi muuttaa elämäni rikaammaksi kuin ennen ja taata minulle unohduksen kaikesta minkä tahdon unohtaa. (Mika Waltari: "Kirjailijan joulu", teoksesta Vallaton Waltari, Wsoy 1957.)

Tarinauttisen hämärän hetket -blogin runojoulukalenterin ensimmäisestä luukusta löytyi Mika Waltarin jouluruno. Erityisesti sen toinen säkeistö on kirjanystävän mieleen:

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja 

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Waltarimaiset joulutunnelmat jatkuvat nyt täällä Sinisen linnan kirjastossa. Monen lukutoukan joulun paras hetki on se, kun vieraat ovat lähteneet tai lapset nukahtaneet ja saa uppotua joululahjakirjaan. Lukuelämyksestä sopii kiittää paitsi sitä, joka on käärinyt kirjan pakettiin, myös kirjailijaa, joka on teoksen kirjoittanut. Mika Waltarin kertomus "Kirjailijan joulu" (alunperin vuodelta 1933), valottaa jouluhumua kirjailijanäkökulmasta.

Tarinan kertoja toteaa, että "vuoden hienoimpia hetkiä on pistäytyminen kirjakaupassa jonakin joulun aluspäivänä työajan päätyttyä, jouluhämärän peitettyä kaupungin". Kesken euforisen kirjojen katselun kertoja huomaa kuuluisan kirjailijan Mikko Kalenterin ja arvelee tämän kenties seuraavan teostensa menekkiä tai pyrkivän läsnäolollaan antamaan ihmisille yllykkeen ostaa uusimman kirjansa. Kertoja kerää rohkeutensa ja puhuttelee kohteliaasti ihailemaansa kirjailijaa.

Kirjailija on silmin nähden huonolla tuulella, kiistää seuraavansa kirjansa myyntiä (hän on kirjakaupassa kysymässä, voisiko vielä ylittää tilinsä ja ostaa jouluksi muutamia kirjoja). Mikko Kalenteri kuitenkin kaipaa kuuntelijaa ja vuodattaa murheensa kertojalle. Kirjailija on ollut koko päivän evakossa kodistaan, jossa kolme naista tekee joulusiivousta: "He sotkevat kirjani, hävittävät muistiinpanoni, pyyhkivät työpöytäni tyhjäksi kuin partaveitsellä viiltäen, rikkovat kirjoituskoneeni" (kirjailija pohtii, saisiko aiheesta sommiteltua kitkerän avioliittonovellin). Kirjailijaparka on viettänyt aikaa kirjastossa ja juonut kahdeksan kuppia kahvia eri kahviloissa. Hän lähtee kuitenkin vielä yhdelle kahvikupilliselle kertojan kanssa, valittaa yksinäisyyttään ja neuroottisuuttaan ja paljastaa samalla, mikä on tekee kirjailijan joulusuhteesta erityisen kompleksisen:

"Ei ole sellaista joulua, jota en olisi elänyt mielikuvituksessani. Olen kirjoittanut lumisesta joulusta ja sateisesta joulusta ja äidin joulusta ja tinasotamiesten joulusta ja nuken joulusta. Rikkaiden joulusta ja köyhien joulusta ja sairaiden joulusta ja terveiden joulusta, vieläpä elefanttien joulusta --."

Syy kirjailijan jouluähkyyn ovat joulutarinat, joita hän joutuu kirjoittamaan joululehtiin turvatakseen perheensä elannon niistä saatavilla kirjoituspalkkioilla. Joulukertomukset ovat pelastaneet kirjailija Kalenterin monesta taloudellisesta pulasta, mutta samalla niiden kirjoittaminen on vienyt joulusta hohdon ja ehdyttänyt mielikuvituksen. Kirjailijan pitäisi kuitenkin kirjoittaa vielä yksi joulunovelli seuraavaksi päiväksi voidakseen ostaa joululahjoja perheelleen. Pää on tyhjä, uutta näkökulmaa jouluun ei tunnu löytyvän.

Myötätuntoinen kertoja pelastaa Mikko Kalenterin joulun ehdottamalla, että tämä kirjoittaisi novellin kirjailijan joulusta. Kalenteri innostuu:

"Kirjailijan joulu, joulukuusi, keittiöstä tulee kinkun käryä, tytär leikkii onnellisena matolla, isä istuu nojatuolissa lukien hyviä arvosteluja uudesta kirjastaan, taiteen ihailijoilta on tullut lahjoja. Loistava ajatus, mitähän, jos todella mielikuvituksessani viettäisin kirjailijan joulun."

Hän nousi äkkiä, puristi voimakkaasti kättäni ja lähti menemään. Luomisen ilo säteili hänen olemuksestaan ja hän käveli tiehensä luonteenomaiseen tapaansa, kädet syvällä päällystakin taskuissa ja pää uponneena olkapäiden väliin kuin lyöntiä peläten.

Millainen mahtaa olla kirjailijan joulunaika tänä päivänä? Kirjallisuuspalkintovoittojen jännittäminen on harvojen herkkua eikä kirjojen joulumyyntiäkään varmaan kovin moni mieti. Esiintymiset ja vierailut ehkä pitävät kirjailijat nyt kiireisinä. Odottavatko kirjailijatkin, että pääsevät nauttimaan lukijan roolista jonkin hyvän kirjan äärellä?


Tämä postaus on osa Kirjabloggaajien joulukalenteria, jonka ensimmäinen luukku löytyy Täällä toisen tähden alla -blogista ja toinen Luetut, lukemattomat -blogista. Huomenna luukku aukeaa Amman lukuhetkissä!