Kirjallisuus on rakkauttakin tärkeämpää

Tämän päivän Helsingin sanomissa oli kiinnostava haastattelu Nobel-kirjailija Orhan Pamukista (s. 1952) , joka on lyhennettynä luettavissa täältä. Pamuk puhui arabimaiden demokratisoitumisesta ja Turkin hitaasti paranevasta sananvapaudesta, mutta juttu sisälsi myös romanttisen juonteen: Pamuk kommentoi rakkauttaan Booker-palkittuun, intialaissyntyiseen kirjailijaan Kiran Desaihin, johon oli tutustunut monien kirjailijoiden ja lukijoiden rakastamassa New Yorkissa. Kirjoitin taannoin kirjailijapariskunnista ja harmittelin sitä, että muistin oikeastaan vain yhden ulkomaalaisen kirjailijapariskunnan, Siri Hustvedtin ja Paul Austerin. No, tässä on nyt sitten uusi, vieläpä Nobel-Booker -akselilta! (Ja suomalaisittain, aivan kuten Austerin ja Hustvedtin tapauksessa, myös Keltainen kirjasto - Otavan kirjasto -akselilta ;).) En ole vielä lukenut Kiran Desaita, mutta olen jo pitkään suunnitellut lukevani ainakin Menetyksen perinnön. 


Pamuk kuvailee Desain kauneutta ja älykkyyttä ja toteaa sitten: "Olen tietysti valtavan onnellinen Kiranin kanssa. Silti vielä enemmän minulle tuottaa onnea se, että olen kirjailija. Olen antanut kirjallisuudelle koko elämäni, enkä kadu siinä mitään." (HS 18.9.2011, D2.)

Tavallisen lukijan korvaan tuo kuulostaa - no, ihailtavalta omistautumiselta työlle ja elämäntavalle, mutta kuitenkin jotenkin epäromanttiselta :). Mutta kirjailijarakastettu varmasti ymmärtää! Onnea Pamukille ja Desaille niin rakkauden kuin kirjallisuudenkin saralla!