Sivut

perjantai 19. elokuuta 2011

Laura Ala: Prinsessa Madeleine

Laura Ala: Prinsessa Madeleine
Helsinki-kirjat 2011
207s.

Ruotsin kuningasperheen ympärillä on viime vuosina kuohunut, niin hyvässä kuin pahassakin. Iloisia tapahtumia ovat olleet kruununprinsessa Victorian häät ja vastikään julkistetut vauvauutiset. Valitettavasti kuningasperheen kuopus Madeleine ei saanutkaan astella alttarille pian isosiskonsa jälkeen, kun kihlaus Jonas Bernströmin kanssa purkautui viime vuonna. Kihlauksen purkautuminen tarkoittaa, että prinsessasatu ei ole vielä päätöksessä, ja media seuraa Madeleinen tekemisiä entistäkin tiiviimmin silloin, kun tämä ei ole viettämässä suhteellisen anonyymiä elämää New Yorkissa.

Laura Alan teos Prinsessa Madeleine kertaa sen, mitä prinsessatarinasta on tähän mennessä kerrottu lukuisissa (suomalaisissakin) iltapäivä- ja juorulehdissä, tv-haastattelussa ja kirjoissa. Ala on myös haastatellut kirjaansa varten muun muassa kuningasperheen ystäväpiiriin kuuluvaa historioitsija Herman Lindquistia, joka on toiminut niin Victorian ja Madeleinenkin historian opettajana ja uskottuna neuvonantajana. Alan kirja on kohdettaan kunnioittava elämäkerta (jos nyt elämäkerrasta voi puhua alle 30-vuotiaan kohdalla?) eikä sisällä kohupaljastuksia, mutta kaikki lehdistönkin aikanaan riepottelemat Maddeen liittyvät kohut käydään siinä läpi ja spekuloidaan armottoman julkisuuden vaikutusta niin kilparatsastuksen lopettamiseen kuin Jonas-suhteen päättymiseen.

Madeleinen elämä on ollut monessa suhteessa todella etuoikeutettua: taloudellinen asema on turvattu eikä raha ole rajoittanut opiskelu-, ura- tai asuinpaikan valintoja sen enempää kuin shoppailua tai bilettämistäkään. Kuninkaallisen syntyperän lisäksi Madeleinea on siunattu kauneudella, älykkyydellä ja monenlaisella lahjakkuudella. Toisaalta Madeleine on ollut edustustehtäviensä, asemansa ja turvajärjestelyjen vanki. Ystävyyssuhteitakaan ei voi solmia noin vain, sillä Madeleinen ollessa lapsi vanhemmat ohjailivat prinsessan kaveripiirin muodostumista ja aikuisena hän oppi itse olemaan varuillaan sen vuoksi, että joku ystävistä saattaisi vuotaa yksityisiä tietoja lehdistölle tai olla kiinnostunut hänestä vain rahan vuoksi.

Paikoitellen Ala kertoo Madeleinen elämästä turhankin yksityiskohtaisesti, esimerkiksi noin kymmenen läheisintä ystävätärtä mainitaan etu- ja sukunimineen ja prinsessan filosofian kandidaatin tutkinnosta mainitaan opintopistemäärät kustakin kolmesta prinsessan opiskelemasta oppiaineesta. Minua kiinnosti ja huvitti sen sijaan anekdootti, että Madeleine on ensimmäinen Ruotsin kuninkaallinen, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon normaalisti tenttimällä kuten muut opiskelijat. Myönnän myös olleeni niin naiivi, että kuvittelin Ruotsin olevan hyvinkin tasa-arvoinen ja rento yhteiskunta, enkä ollut tietoinen maan hyvinkin omissa ympyröissään viihtyvästä yläluokasta, vaikka tiesinkin että kuntosaliyrittäjä Daniel Westlingiä pidettiin aluksi liian keskiluokkaisena kruununprinsessan sulhoksi.

Prinsessa Madeleinen kertovaa tekstiä pilkkovat faktasivut, joilla lukijalle avataan esimerkiksi kuninkaallisen Bernadotte-suvun historiaa, hovitoimittajan työtä tai Ruotsin tasavaltalaisyhdistyksen toimintaa. Kiehtovaa historiatietoa minulle oli, että Madeleinen isoisän isoäiti, Kustaa V:n puoliso kuningatar Victoria Baden oli suhteessa Axel Munthen kanssa ja rakennutti rakastettunsa Caprin huvilan tyyliin Sollidenin kivihuvilan Öölantiin, jossa kuningasperhe yhä viettää kesälomansa.

Suomalaisen Iltalehden toimittajana Ala ei luonnollisesti ole päässyt Madeleinen uskotuksi; Madeleinen omat tunteet ja ajatukset suodattuvat haastattelulausuntojen ja ystäväpiirin kommenttien kautta. Kirja pyrkii kuitenkin nostamaan esille sellaisia piirteitä Madeleinesta, jotka ovat jääneet partyprinsessalööppien varjoon: Madeleine on ujo, älykäs ja julkisuudesta varsin vaivaantunut nuori nainen, joka on tehnyt työtä lasten asemaa parantavassa hyväntekeväisyysjärjestössä mutta jonka tulevaisuus on yhä kutkuttavasti auki: jatkaakohan epämääräisessä prinsessan ja herttuattaren roolissa vai luopuuko kuninkaallisesta tittelistä jossain vaiheessa uran tai avioliiton viedessä mukanaan?

2 kommenttia:

  1. Moi Maria!

    Osuin vahingossa blogiisi. Mua itseänikin huvitti sana "elämäkerta" alle kolmikymppisen ihmisen kohdalla, mutta mukava, että tykkäsit kirjasta. Ja nythän paine Madeleinen ympärillä varmastikin helpottaa, kun kaikki kamerat ovat kohdistuneet isosiskon vatsaan. :) Aurinkoisia syyspäiviä!

    - Laura

    VastaaPoista
  2. Hei Laura! Olit ensimmäinen kirjailija, joka kommentoi blogiini, ojennan sen kunniaksi virtuaalisen kukkapuskan :). Tosiaan toivon, että Madeleine saa olla nyt paremmin rauhassa, ja ihana uutinen tuo Viktorian ja Danielin juttu!

    VastaaPoista