Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa.
Karisto 2011. 206 s.
Vaikuttavan, mutta raskaan Kodin ikävä -lukukokemuksen jälkeen tuntui mukavalta tarttua hyvän mielen kirjaan, Kirsti Ellilän romaaniin Ristiaallokkoa. Kirja on itsenäinen päätösosa Ellilän kirkkotrilogiaan, jonka aiemmat osat Pappia kyydissä ja Pelastusrenkaita ovat ilmestyneet 2009 ja 2010. Kirkkotrilogia kuvaa evankelis-luterilaista kirkkoa ja konservatiivista Timoteus-yhteisöä (vrt. Luther-yhteisö), joka vastustaa muun muassa naispappeutta. Keskiössä ovat viisilapsisen perheen keski-ikäistyvät vanhemmat, teologiaa opiskeleva Matleena ja pastori Aulis, joista ensin mainittu huomaa kyseenalaistavansa niin yhteisön vanhakantaiset opit kuin avioliittonsa. Tyylilaji on humoristista ja lämminkenkistä ihmissuhdeproosaa. Tarkemmat kuvaukset trilogian kahdesta ensimmäisestä kirjasta voi lukea vaikkapa Kirsin kirjanurkasta.
Trilogian kahdessa ensimmäisessä osassa näkökulma on Matleenan, mutta Ristiaallokossa pääsemme seuraamaan tapahtumia Auliksen kantilta. Aulis on pääsemässä jaloilleen hänen ja Matleenan avioeron jälkeen, mutta on edelleen sairauslomalla omituisen kurkkuvaivan takia. Ääni on papille välttämätön työkalu; Aulis muistelee haikeana, kuinka hänen äänensä aiemmin soi kauniisti, sillä jos ääni kantaa ja sanat soljuvat vaivattomasti ulos suusta, ihmiset kuuntelevat, uskovat ja kunnioittavat, varsinkin jos puhuja on pitkä mies. Teksti sisältää runsaasti tällaisia ironisia havaintoja ihmisluonnosta, mutta kertojan asenne henkilöihin on lempeä ja ymmärtäväinen.
Ääniongelman lisäksi myös ihastuminen koiralenkillä tavattuun Virpiin, Auliksen parhaan ystävän tyttären (Auliksen juuri avioliittoon vihkimän!) Ilonan Aulista kohtaan osoittamat liian lämpimät tunteet, Ada-tyttären seurustelukiemurat, leskiäidin tukeminen ja edesmenneen isän nuoruuteen liittyvä salaisuus aiheuttavat Aulikselle päänvaivaa. Kun kirkkotrilogian edellisissä osissa lukija sai seurata Matleenan kasvukipuja, Ristiaallokossa on Auliksen vuoro muuttaa käsityksiään ja punnita uskomuksiaan. Aulis on kaikessa vanhakantaisuudessaan sympaattinen hahmo, jonka puolesta pidin peukkuja, että ristiaallokko vähän tyyntyisi tai edes ohjaisi jonnekin uudelle väylälle.
Ellilän kieli on kaunista; jouhevasti etenevässä kerronnassa on miellyttäviä suvantoja, joissa Aulis ihmettelelee joutsenten tyyneyttä, puhtautta, sopusointuisuutta. Ne olivat melkein kuin ikoneita, ikkunoita siihen toiseen todellisuuteen, jonka ihminen ainoastaan aavistaa. Seuraavassa hetkessä palataan arkeen, tai oikeastaan retriittiviikonloppuun, jonka ruokailuissa korostuvat keskustelun puuttuessa hieman kiusallisesti ruoansulatuksen äänet ja vaatteiden kahahdukset. Kokonaisuudessa on vähemmän lyyrisiä hetkiä, enimmäkseen kirja on arkista kuvausta, sujuvaa dialogia ja Auliksen mietteitä. Suosittelen kirjaa niille, joiden kirjallinen maku vaatii ennemmin kotoista ruisleipää kuin eksoottisia mausteita.
Ristiaallokosta on kirjoittanut myös ainakin Booksy. Kirsti Ellilältä on tänä vuonna ilmestynyt myös saturomaani Eksyneet näkevät unia. Ellilä kirjoittaa myös mainiota blogia Kirjailijan häiriöklinikka.
Olen lukenut nuo kaksi ensimmäistä kirjaa ja pidin niistä yllättävän paljon. En aiemmin tiennytkään, että tämä kolmas osa keskittyy Aulikseen. Ensimmäinen reaktio oli kyllä kielteinen, olenhan viihtynyt Matleenan parissa niin hyvin ja Auliksen kiihkoilu on ärsyttänyt. Ehkä käännän kelkkani, kun tämän joskus luen!
VastaaPoistaJanninna, hassua kyllä minä pidin melkein enemmän Auliksesta kuin Matleenasta (ehkä minussa asuu pieni konservatiivi? ;)) Ei vaan, aluksi Matleena oli minusta naiivi ja sitten se muutos oli jo niin suuri... Mutta itse asiassa, silloin kun luin Matleenan näkökulmaa, niin minustakin Aulis oli ärsyttävä. Kannattaa kokeilla, mitä tykkäät tästä!
VastaaPoistaEn ole vielä lukenut yhtään Ellilän kirjaa, mutta monien blogikirjoitusten myötä hän on alkanut kiinnostgaa enemmän ja enemmän. Olen enemmän ruisleivän ystävä, kuitenkin. :)
VastaaPoistaKatja, kokeile! Aloita vaikka Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin -kirjasta, kiinnostuin siitä ensimmäisenä Ellilän kirjoista (se jäi kesken, niin kuin moni moni muu kirja, kun ei vain ollut aikaa ja piti palauttaa kirjastoon, mutta aion vielä palata siihen), siinä on hauska idea ja aihepiiri ja tapahtumapaikat (lehden toimitus, toimittajan työ, (viihde)kirjailijan työ) kiinnostavat minua enemmän kuin kirkkotrilogian seurakuntakuvaukset, vaikka ne olivatkin osuvia.
VastaaPoistaMulle taas Ellilän Kirstin kirjoista suosikki on "Miehen tuoksu".
VastaaPoistaKirkkotrilogian kolmas osa on varauksena kirjastosta. Se Aulis kiinnostaa ja miten Kirsti on konservatiivin elämää kehitellyt.
Anonyymi, en ole lukenut Miehen tuoksua, mutta luin Ellilän blogista sen kansikuva ja sisältöä koskevan keskustelun :). Pitää joskus tutustua kirjaan!
VastaaPoista