Carol Shields: Pikkuseikkoja

En vain tajunnut, miksei ajatus ollut tullut mieleeni jo aikaisemmin. Tarinahan oli kuin tarjottimella, ja mitä tuhlausta pitää sitä lojumassa ruskeassa pahvikansiossa hämärän huoneiston pölyisellä hyllyllä Birminghamissa Englannissa.

Lumiomenan Katja kirjoitti tuoreeltaan tänä keväänä suomeksi ilmestyneestä Carol Shieldsin (1935-2003) esikoisromaanista Pikkuseikkoja (Small Ceremonies, 1976). On lohdullista tietää, että meille Shieldsiä suomeksi lukeville on vielä luvassa kirjailijan varhaistuotannon helmiä. Kuten Katja kirjoitti, teos on uskomattoman valmis kaunokirjalliseksi esikoiseksi. 

En yleensä osta uutuuskirjoja ennen kuin olen ne lukenut, mutta Shields kuuluu lähes samaan kategoriaan kuin Jane Austen, L. M. Mongomery, Louisa M. Alcott ja Brontën sisarukset: kaikki arkistojen kätköistä kaivetut novellit ja ennen suomentamattomat teokset pitää saada heti luettavaksi ja omaan hyllyyn (vaikka ne, kuten Montgomeryn tapauksessa, löytyisivät sieltä jo englanniksi). 

Shieldsin teosten viehätyksen takaa hänen omintakeinen kerrontatyylinsä ja lempeän ironiset henkilökuvansa. Usein päähenkilönä on keski-ikäinen, perheellinen nainen, joka jonkin yllättävän tapahtuman johdosta havahtuu pohtimaan elämänsä suuntaa. Shieldsin maailma on kuitenkin turvallisen vakaa: hän ei kuvaa avioeroja (paitsi humoristisina sivuojuonteina Rakkauden tasavallassa) tai muita järisysyttäviä mullistuksia (poikkeuksena tyttären romahtamista kuvaava Ellei). Shieldsin voima on pienieleisyydessä, arjen toistuvissa "pienissä seremonioissa", johon kirjan nimikin viittaa. 

Shields kirjoittaa oman kokemuspiirinsä ihmisistä - kirjailijoista ja kirjallisuuden- ja kulttuurintutkijoista. Pikkuseikkojen Judith on elämänkertakirjailija, joka on kirjoittanut myös yhden romaanikäsikirjoituksen - käskeäkseen ystäväänsä hävittämään sen. Tämän käsikirjoituksen synty ja myöhemmät vaiheet laittavat Judithin punnitsemaan uudelleen elämäänsä, identiteettiään ja ihmissuhteitaan. 

Minulle tuli kirjasta mieleen Shieldsin vuonna 1987 julkaisema, viime vuonna suomeksi ilmestynyt Kaiken keskellä Mary Swann. Kirjallisuudentutkijoita (mm. Judithin aviomies Martin), viehättävän "piparkakkutalon" kuvaus (josta Judith vain haaveilee mutta jossa Mary Swannin feministitutkija asuu), ja tutkijoiden huomion kohteeksi noussut sitkeä, kirjoittava kansannainen (Susanna Moodie, josta Judith kirjoittaa uusinta elämäkertaansa). Judithin pohdinnat Susannasta kuvastavat hienosti myös Shieldsin omaa kirjailijanlaatua: 

Soveliaisuus paistaa läpi hänen teksteistään, ja syntyy tunne, että tässä on nainen, joka ei mielellään pitkästytä lukijoitaan sielunsa joutavilla vuodatuksilla.

Luin tätä kirjaa nautiskellen, uppoutuen sen kotoisiin ja kirjallisiin rituaaleihin. Tämä on kirja, jonka kanssa on ihana juoda kupponen teetä!

Pikkuseikoista on kirjoittanut myös ainakin Leena Lumi sekä Karoliina, joka kirjoittaa Shieldsistä yleisestikin täällä.


P.S. Shieldsin kirjoissa on aina aivan uskomattoman ihanat kannet!

J. M. Barrie: Peter Pan

J. M. Barrie: Peter Pan (Peter Pan and Wendy) Kuvittanut Björn Landström. Tyyni Tuulion suomennoksen tarkistanut ja jälkisanat kirjoittanut Alice Martin.

En ole itse lukenut tätä kirjaa, mutta mieheni luki sen tytöillemme iltasaduksi. Kuuntelijat olivat lukuhetkellä kaksi-, kolmi- ja viisivuotiaat, ja ainakin kaksi vanhinta kuunteli mielenkiinnolla. Tarinan hahmot olivat heille ennestään tuttuja - en tosin tiedä mistä, koska (toisin kuin minä) he eivät ole nähneet Disneyn Peter Pan -elokuvaa. No, Helinä-keiju on ainakin tuttu uudehkon nimikkoelokuvansa mainoksista ja lukuisista oheistuotteista.

Ihmettelin kirjastossa tätä kirjaa ja toista, paksumpaa versiota. Kumpi näistä on se aito ja alkuperäinen (käännöksiä toki molemmat)? Molemmissa oli mustavalkokuvitus, ja koska meidän perheen lukujakunta on varsin nuorta, päädyin lyhyempään (127 s.) versioon. Itse luin kirjasta vain jälkisanat "Tyyni Tuulion Peter Pan" jotka vastasivat kirjaston hyllyn ääressä syntyneisiin kysymyksiin.

Martin kertoo, että Barrien Peter Pan -näytelmän ensi ilta oli vuonna 1904. Barrien muokkaama kirja ilmestyi 1911, ja siitä tehtiin useita lyhennelmiä. Ensimmäinen suomennos Pekka Poikanen ilmestyi 1922 kuvauksella "englannista mukaillen suomensi Tyyni Haapanen-Tallgren". Alkuteosta ei ajan tavan mukaan mainittu. Disneyn elokuvan myötä kirjasta tehtiin uusi, Peter Pan -niminen laitos 1954. Peter-pakkaa sekoitti se, että Tuulion/Tallgrenin suomennoksen uudistaja käytti eri englanninkielistä laitosta kuin Tuulio... Kirja, joka meidän perheessä luettiin, on siis Alice Martinin uudistama versio Tuulion käännöksen vuonna 1954 muokatusta versiosta, joka pohjautuu ainakin kahteen, jonkun muun kuin Barrierin, kirjoittamaan Peter Pan -versioon. Sekavaa? Kyllä, mutta onneksi itse tarina (versioineen, muokkauksineen, suomennoksineen) toimii.

Suosittelen tätä laitosta pienille lapsille ääneen luettavaksi tai pikkukoululaisille omaksi lukemiseksi (teksikoko on kohtalaisen isoa). Isommille lapsille ja aikuisille saattaa joku pidempi (ja jännittävämpi), kenties "alkuperäisempikin" versio olla antoisampi. Uteliaosuuteni heräsi sen verran, että taidan seuraavalla kirjastoreissulla lainata sen pidemmän version.
P.S. Tämä on iPhone-bloggaus, joten lisään kuvan/t ym. myöhemmin...

Jussi Valtonen: Siipien kantamat (Keskiluokan arki -haaste)

Kiitokset tämän kirjan löytämisestä kuuluvat Juuri tällaista -blogin Ilselle, joka kirjoitti kirjasta innostuneesti ja innostavasti täällä. Ilse puolestaan oli saanut vinkin anni m:lta. Aiemmin en ollut kuullutkaan Jussi  Valtosesta. Pikaisen googlauksen tuloksena opin, että Valtonen on psykologi, joka kirjoitti jo opiskeluaikanaan Ben Furmanin kanssa kirjan Jossakin on ilo: tietoa ja toivoa masennuksen kokeneille ja heidän läheisilleen. Myös Siipien kantamat kertoo, monien muiden teemojen ohessa, masennuksesta. Minäkertoja Juhani Koskela, viisikymppinen äidinkielenopettaja, toteaa, että toiset ovat parempia olemaan onnellisia kuin toiset - ja hänellä, Juhanilla, tuo taito on hukassa.


Ei tosin ole ihme, jos masennus valtaa ihmisen, joka on kokenut muutaman vuoden kuluessa niin monta suurta kriisiä. Vähitellen lukijalle selviää, että Juhani on vaimonsa Hannan kanssa kokenut lapsettomuuden, kuolleen lapsen syntymän ja avioeron. Kielletty rakkaus lukiolaistyttö Marianneen, omaan opiskelijaan, saa Juhanin itsetutkiskelun kautta oivaltamaan, että kuten Shaw'n näytelmään Pygmalion perustuvan musikaalin tohtori Higgins, myös hän on pyrkinyt muovaamaan nuoresta neidosta mieleisensä: " Mistä Marianne on tullut? Mielikuvituksestani, kokonaan?" Tästä myös lukija saa aiheen miettiä,  kuinka todellinen romaanin Marianne on - ainakin hän on henkilöhahmona yksiulotteisempi kuin Juhani, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. 


Tämä kirja on sekä elämänmakuinen että hyvin kirjallinen, rakenteeltaan hiottu ja täynnä kirjallisia viittauksia Väinö Linnasta Bridget Jonesin päiväkirjoihin. Kauniisti ja ilmeikkäästi kirjoitettu. Surullinen, itkettävä, kuitenkin toivoa antava. 


Jossakin muka-objektiivisessa perspektiivissä mitättömät asiat tuntuvat yhtäkkiä merkityksellisiltä, monet tärkeiltä näyttäneet muuttuvat naurettaviksi.


Eväsretki kummipojan kanssa Seurasaareen, ruisleivät ja pillimehut, pähkinäpussiin kiipeävä malttamaton orava, jonka poika muistaa vielä seuraavana jouluna. Pieni käsi joka tarttuu omaani, siniset silmät.


Siipien kantamat -romaanista on kirjoittanut myös Sanna.
Polkuja eteenpäin (kirjoja, jotka käsittelevät samaa opettaja-oppilas/vanha mies-nuori nainen -kuviota, joskin kukin aivan omalla tavallaan): Riikka Pulkkinen: Raja, Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi, Rauha S. Virtanen: Ruusunen, Matti Larjavaara: Ketunmorsian, Nabokov: Lolita , Marja-Liisa Vartio: Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö.


P.S. Tämä on ensimmäinen postaukseni, joka käsittelee blogin aikana loppuun lukemaani kirjaa. Tästä se ihan oikeasti alkaa!
P.P.S. Lisämotivaatiota tämän upean kirjan lukemiseen: Löytyy myös Suomalaisen keskiluokan arki -haasteen lukulistalta! Nyt olen itse lukenut Karoliinan kokoamalta listalta 1/5.

Toisissa blogeissa arvotaan...

...ja useamman arvan toivossa lupauduin tietenkin linkittämään arvonnat, joihin olen osallistunut. Kun en useista yrityksistä huolimatta onnistunut linkittämään arvontoja nätisti sivupalkkiin, niin laitan ne nyt tähän:

Morren maailmassa arvotaan

Pahoittelut, että linkitys tuli näin myöhään joidenkin arvontojen osalta. Arpaonnea meille kaikille ;)!

Kirjapakettien odotusta...

Jännää... Tein tänään tilauksen verkkokirjakauppaan, joten noin viikon sisällä pääsen lukemaan seuraavia kirjoja:

Carol Shields: Pikkuseikkoja (ks. esim. Lumiomena)

Raili Mikkanen: Suomen lasten linnakirja (esim. Leena Lumi, Järjellä ja tunteella, Morren maailma, Kirjamielellä)

Astrid Lindgren: Satuja (ollut lainassa kirjastosta, mutta niin ihana, että halusin sen lasten omaan hyllyyn)

Christina Björk, Eve Eriksson: Astrid Lindgrenin lapsuuden maailma (heräteostos, en voinut vastustaa lasten kuvakirjaa Astrid Lindgrenin lapsuudesta)

Sokerina pohjalla: huomenna pitäisi postilaatikkoon tipahtaa uutuusdekkari, jonka eräs blogiystävä minulle ystävällisesti lähetti. Siitä ja muista edellämainituista postauksia sitten aikanaan...

Iloista viikonalkua kaikille!

Kotikatsomo: Kolmistaan

Katsoiko kukaan muu viime maanantaina esitettyä Kotikatsomon elokuvaa Kolmistaan? Vielä hetken, maanantai-iltaan, katsottavissa Yle Areenasta.

Aivan upeat näyttelijät, erityisesti Liisa Kuoppamäki. Lumoava tangomusiikki, risteilevät ratikat ja Vallilan kadut. Vangitseva tunnelma, joka ei hetkeksikään herpaannu. Moraalin ja rakkauden, sitoutumisen ja mustasukkaisuuden pohdintaa. Mutta sitten... En ymmärtänyt loppuratkaisua. Mitä siinä yritettiin sanoa? Miksi "toinen nainen", jonka mies oli jo valmis unohtamaan, piti kutsua joulupäivälliselle?

Jos joku muu on katsonut, kuulisin mielelläni tunnelmia ja tulkintoja.

Kuka mitä missä milloin?

Sain Kirjavan kammarin Karoliinalta MitäMissäMilloin -haasteen, kiitos! Aloittelevana bloggaajana pieni esittely lieneekin paikallaan :).

Kuka: Perheenäiti ja vaimo, vanhan hirsitalon onnellinen asukas. Lukutoukka, tunnelmoija, kirjallisuuden opiskelija, toivoton tietotekniikan kanssa, rauhallisten päivien ja leppoisan arjen ystävä.

Mitä: Ajatuksia ja tunnelmia lukemistani kirjoista, erityisesti tykkään lukea ja kirjoittaa teemoittain (esim. siskoshaaste). Tyttökirjat ja klassikot erityisesti sydäntä lähellä, mutta tällä hetkellä luen enemmän nykykirjallisuutta. Myös dekkarit, lastenkirjat, elämäkerrat ja lyriikka löytävät tiensä kirjahyllyyni ja sitä kautta blogiin. 

Missä: Älypuhelimen ansiosta lähes missä vaan: keittiössä puuron kuohuessa hellalle, makkarissa unen rajamailla, pitkillä automatkoilla -- omat blogitekstit kuitenkin yleensä olohuoneen läppärillä.

Milloin: Lyhyinä hetkinä pitkin päivää, myöhään illalla joskus vähän pidemmissä pätkissä. 

Mitä mielessä nyt: Iltapäiväkahvi, pihan puut, ystävät, viikonlopun kyläilyt... 

Todella monet ovat jo tähän vastanneet, mutta laitan tämän eteenpäin ainakin Järjellä ja tunteella kirjoittavalle Susalle, Susan kirjaston Susa P.:lle, Morren maailman Hanna M.:lle, Kirjablogi Kirjainten virrassa Hannalle ja Kokolailla kirjallisesti Jennille. Yritin jo eilen lisätä haasteen myös Lukuisan Lauralle, mutta ei päätynyt valmiiseen tekstiin asti (?), joten hänelle tämä myös :).

Hyvää Minna Canthin päivää!

Minna Canth on Juhani Ahon ohella minulle läheisin suomalainen klassikko. Canthin tekstejä lukiessa ei tule tunnetta, että "istun tässä ja luen kansallista merkkiteosta", vaan tarinat ja ihmiskohtalot tempaavat mukaansa.

Yksi riipaisevimmista naiskohtaloista Canthilla on Salakarin Alma Karellin tarina. Teema on tuttu monista eurooppalaisista aikalaisromaaneista Tolstoin Anna Kareninasta Flaubertin Rouva Bovaryyn, Juhani Ahon Papin rouvaa unohtamatta. Rehtorinrouva ja pienten lasten äiti Alma Karell rakastuu huikentelevaiseen Nymarkiin ja aloittaa salasuhteen tämän kanssa. Alma ajautuu niin koviin tunnontuskiin, että kokee oman poikansa sairastumisen ja kuoleman olevan rangaistus teostaan. Naisten tasa-arvoa ja miesten ja naisten yhtäläistä sukupuolimoraalia kannattanut Canth kuvaa novellin lopussa dramaattisesti, kuinka Alma viruu katumuksen ja sairauden kourissa samaan aikaan, kun Nymark jo nauttii rekiajelusta uuden heilansa kanssa.

Nykylukijaa saattaa ärsyttää novellin moralistisuus ja sen toistama kaava aviorikoksen jälkeen tuhoutuvasta naisesta. Alma on kuitenkin henkilöhahmona uskottava, ja luin hänen vaiheistaan sydän pamppaillen!

Salakarista on kirjoittanut myös Jenni.

P.S Sain KukaMitäMissäMilloin haasteen Karoliinalta, palaan siihen paremmalla ajalla !
Tasa-arvoista lauantaita kaikille :)

Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisaret ja kirjallinen elämä (Kirjallista elämää -haaste)

Naistenpäivän (8.3) ja Minna Canthin päivän (19.3) maaliskuuhun sopii erityisen hyvin monissa seuraamissani kirjablogeissa nyt kiertävä sisarusteema. Kirjahaasteiden myötä siskosaiheista luettavaa ja kirjoitettavaa riittää varmasti koko vuodelle!


Kaunokirjallisuuden lisäksi nautin suunnattomasti erilaisten elämäkertojen, kirjekokoelmien, muistelmien ja  tutkimuskirjallisuuden lukemisesta, etenkin, jos aiheena on kirjailijat, kirjallisuus, naiset tai historia. Aivan erityista herkkua ovat kirjat, joissa nämä kaikki aiheet yhdistyvät, kuten Maarit Leskelä-Kärjen väitöstutkimuksessa Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisaret ja kirjallinen elämä. Vaikka kyseessä on tieteellinen tutkimus, on teksti hyvin luettavaa eikä edellytä mitään ennakkotietoja Helmi Krohnista (1871-1967), Aino Kallaksesta (1878-1956) tai Aune Krohnista (1881-1967). Leskelä-Kärjen lähteenä ovat sisarusten kirjeet, ja hän tarkastelee sisarusten elämää ennen kaikkea kirjallisen toimijuuden näkökulmasta. Aino Kallas on laajalti tunnettu muun muassa omintakeisista teoksistaan Sudenmorsian, Barbara von Tisenhusen ja Sudenmorsian, isosisko Helmi Krohn muistetaan ehkä parhaiten elämäkerroistaan sekä lukuisista suomennoksistaan. Aune Krohnista en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta Leskelä-Kärjen kirjasta opin, että tämä Julius Krohnin nuorin tytär oli runsaasti uskonnollisia tekstejä julkaissut kirjailija. 


Kaikkien kolmen sisaren erilaiset persoonat ja heidän välisensä suhteet heräävät eloon kulttuurihistorian sivuilta. Kirjoittavat sisaret tukivat toisiaan, mutta kokivat myös ristiriitoja. Helmi, Aino ja Aune kasvoivat runoilija Suonion eli suomen kielen ja kirjallisuuden professori Julius Krohnin kulttuurikodissa, jossa Helmin äidin Emman kuoltua emännöi Ainon ja Aunen äiti Minna. Itse lumouduin tästä kirjasta niin, että innostuin lukemaan Aino Kallaksen päiväkirjoja ja Raili Mikkasen nuortenkirjan Ei ole minulle suvannot!, joka kertoo Aino Kallaksen nuoruudesta. Tästä kirjasta avautuu monia polkuja naiskirjailijoista, Suomen kulttuurihistoriasta ja kirjoittamisesta kiinnostuneille...


P.S. Merkkaan tämän näin jälkikäteen vastaukseksi Paulan Kirjallista elämää -haasteeseen :)

Kirjasiskot

Ainakin anni.m Oota, mä luen tän eka loppuun: siskoja ja haasteita ja Kirjavan kammarin Karoliina Kirjava kammari: Turinatorstai: Kirjoja siskoista ja sisaruudesta ovat lukeneet tai lukemassa useita siskosaiheisia kirjoja. Karoliina julkistaa aiheesta haasteen ensi viikolla. Kirjallisuuden sisarussuhteet ovat kiehtova aihe, josta varmasti on tehty tutkimuksiakin, niitäkin voisi tämän aiheen tiimoilta kaivaa esille.


On suorastaan hämmästyttävää, että vaikka keskimäärin poikia syntyy jopa hieman enemmän kuin tyttöjä, niin tyttökirjoissa ja monissa naisten kirjoittamissa romaaneissa veljet ovat suorastaan harvinaisuus! Jane Austenin Järjessä ja tunteissa ja Ylpeydessä ja ennakkoluulossa sankarittarien veljettömyys on myös juonta kuljettava voima: Elizabethin, Janen, Elinorin ja Mariannen on aivan erityisen tärkeää löytää sopiva aviomies, kun koti menee alta isän kuoleman jälkeen miespuolisen perijän puuttuessa.


Austenin Bennetin perheessä siskoja on peräti viisi, Alcottin Pikku naisissa neljä, samoin Rauha S. Virtasen Seljan tytöissä. Kun siskoksia on kirjassa useampia, eivät juonet lopu kesken ja etenkin nuortenkirjoissa on tärkeää, että erilaisilla lukijoilla on samastumiskohteita: tulinen Rita, järkevä Kris, haaveellinen Virva ja herttainen Dodo. Seljan tytöistä kannattaa ehdottomasti lukea. Etenkin kahdessa viimeisessä Selja-kirjassa on mukana hyvinkin rankkoja aiheita ja poliittista kantaaottavuutta, nuorten omia iloja ja murheita unohtamatta. 


Vähän erilainen nuortenromaani on myös Maria Gripen Salaisuus varjossa jatko-osineen. Siinä sisarussuhde on kompleksinen, ja läpi neliosaisen teossarjan myös kyseenalaistetaan päähenkilöiden, Bertan ja Carolinin sisaruus -- he ovat puolisisaruksia, joilla on todennäköisesti sama isä. Lopulta sisaruudessa on kuitenkin merkittävintä keskinäinen lojaalisuus ja se, että oppii tuntemaan toisen. Tätä teosta suosittelen lämpimästi -- ja ne, joilla on suhteita Tammeen, voisivat rummuttaa uusien painosten puolesta.


Huomaan taas nostaneeni esille lähinnä klassikoita ja nuortenromaaneja, mutta aihe on ajankohtainen myös nykykirjallisuudessa. Raisa Mattila taustoitti eilisessä kritiikissään Helsingin sanomissa Essi Tammimaan siskosaiheista romaania Paljain käsin: "On polvelta toiselle joko hiukan muuntuen tai sellaisenaan periytyvä vika, trauma tai virhe, josta etenkin naiset kärsivät. Perusteluina esitetään parhaimmillaan kolme polvea, kuten tehdään vaikkapa Ulla-Maija Paavilaisen Sokerisiskoissa (2008), Nina Petanderin Pläts!-teoksessa ja Riikka Pulkkisen Totta-romaanissa (2010)." www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Aurinko+kiertääkin.../HS20110316SI1KU02d84


Listaan tähän muutamia siskoskirjoja, joista moniin on viitattu muissa blogeissa viime aikoina. Mukana on myös tuntemattomampia helmiä, joille toivoisi lisää lukijoita ja "blogisavuja".


Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt ks. esim. Lumiomena


Susan Fletcher: Meriharakat Juuri tällaista: Hukuttava kirja Oota, mä luen tän eka loppuun: Susan Fletcher: Meriharakat Leena Lumi: MERIHARAKAT , Lumiomena

Essi Tammimaa: Paljain käsin Aamun kirjojen virrassa |
Kirjablogi Kirjainten virrassa

Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt-sarja, jonka neljä ensimmäistä osaa ovat ilmestyneet 50-60-luvulla ja kaksi viimeistä, Seljalta maailman ääriin ja Seljan tuli ja lumi 2000-luvulla. 

Juuli Niemi: Tara. Runotarina. "Ei kaikkia kaksosia tunnista tämän maailman säännöillä" Kaunista ja koskettavaa runotarinaa/proosarunoa siskoksista, suosittelen!

Ulla-Maija Paavilainen: Sokerisiskot

Regina Rask: Ei millään pahalla

Maria Gripe: Salaisuus varjossa jatko-osineen

Katriina Ranne: Minä, sisareni  http://kirjamieli.blogspot.com/2011/03/katriina-ranne-mina-sisareni.html Mari A:n kirjablogi: Katriina Ranne: Minä, siskoni

Kevätkirjoja

Inspiroiduin Elma Ilonan ja Jennin kevätkirjapostauksista. Omia kevätkirjojani ovat Jane Austenin romaanit, ennen muuta Järki ja tunteet, sekä L.M. Montgomeryn Annat ja Sininen linna.

Ei ihan vielä, vaikka kevätaurinko ja sininen taivas tänään jo kovasti meitä hellivät... Mutta ihan kohta, huhtikuussa, kun tunnen hiekan tuoksun ja leskenlehdet pilkistävät maasta --silloin tekee taas mieli lukea Järki ja tunteet. Olen varmaan lukenut tuon kirjan ensi kertaa keväällä, koska tunne on joka vuosi yhtä voimakas. Kevätkirjaksi tämä sopii senkin vuoksi, että toinen sankarittarista, Marianne, on kuin itse kevät: herkkä, rakkaudessaan haavoittuva mutta kuitenkin voimakas. Elämänhalu voittaa lopulta, vaikka nuoren tytön kevääseen tulee takatalvi petollisen Willoughbyn hahmossa.

Vihervaaran Anna puolestaan rakastaa kevättä ja on elementissään kielojen ja orvokkien keskellä, puron solistessa ja hiirenkorvien vihertäessä. Erityisesti ensimmäinen Annasta kertova kirja, Annan nuoruusvuodet on keväisen raikas. Omenankukkien tuoksua, keijukaisten tanssia ja haaveilua itäisessä ullakkokamarissa...

Muita kirjoja, jotka assosioin kevääseen joko tapahtuma-ajan, tunnelman tai ihan vain kannen keväisen värityksen tai riemukkaan kuvan perusteella, ovat Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjat, Johanna Spyrin Heidi-trilogia, Jane Austenin Leikkiä ja totta, Juuli Niemen novellikokoelma Tule hyvä ja Tove Janssonin Taikurin hattu:

"Eräänä kevätaamuna kello neljältä lensi ensimmäinen käki Muumilaakson läpi. Se istuutui sinisen Muumitalon katolle ja kukkui kahdeksan kertaa, tosin hieman käheästi, sillä oli vielä
hyvin varhainen kevät."

P.S. Nyt meni kyllä niin tyttökirjapainotteiseksi, että taidan pikapikaa tarttua Jennin ja Elma Ilonan postauksista ja keskusteluista saamiini lukuvinkkeihin, kuten Batesin kirjaan
Oi ihana toukokuu tai Axelssonin Huhtikuun noitaan!

Ehdinkö enää lukea kirjoja...

...kun luen niin paljon kiehtovia kirjapostauksia ja niihin liittyviä keskusteluja? En olisi uskonut, että luon oman blogin, mutta tässä se on -- jäin yksinkertaisesti koukkuun blogimaailman vuorovaikutukseen ja halusin oman "blogimajan" josta käsin vierailen muiden blogeissa ja osallistun keskustelujen vyyhteen myös omilla postauksilla. Kuten monilla muilla kirjabloggaajilla, tämä toimii myös lukupäiväkirjana.

Blogini nimi viittaa yhteen lempikirjoistani. L.M. Montgomeryn Sininen linna on romaani, jossa harmaata, mutta kirjojen sulostuttamaa elämää viettävä Valancy murtaa sovinnaistapojen kahleet ja pääsee asumaan haaveittensa "Siniseen linnaan", joka on pieni mökki kanadalaisissa metsämaisemissa. Omassa kodissani on jotain samaa kuin Valancyn Sinisessä linnassa -- vaatimaton koti luonnon keskellä, mutta täynnä kirjoja, onnea ja rakkautta.

Montgomery on yksi ikisuosikeistani, jonka kautta alunperin päädyin lukemaan kirjablogeja Lumiomena, Sallan lukupäiväkirja ja Leena Lumi, jotka muiden muassa ovat Montgomeryn teoksista kirjoittaneet. Luen kirjoja (ja nykyään myös blogeja...) laidasta laitaan, joten päivityksiä on luvassa lastenkirjasta lyriikkaan ja lukuromaanista tietokirjaan. Tervetuloa jakamaan lukukokemuksia Siniseen linnaan!

P.S. Linkittämistä joudun hiukan harjoittelemaan vielä... Tässä linkkejä blogiteksteihin, jotka käsittelevät L. M. Montgomeryn Sinistä linnaa:

http.teresitan.blogspot.com/2009/08/sininen-linna.html
http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com/2010/12/lm-montgomery-sininen-linna.html
http://sarankirjat.blogit.fi/lm-montgomery-sininen-linna/
http://sbrunou.blogspot.com/2006/06/lmmontgomery-blue-castle.html
http://www.vihrearouva.net/kirjallisuus/linna.html

Kirjan kansikuva on Kariston sivulta -- kustantaja otti ilokseni tästä unohtuneesta klassikosta uusintapainoksen  viime vuonna. Linkki: http://karisto.srv.ambientia.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&pid=1274