Carol Shields: Pikkuseikkoja

En vain tajunnut, miksei ajatus ollut tullut mieleeni jo aikaisemmin. Tarinahan oli kuin tarjottimella, ja mitä tuhlausta pitää sitä lojumassa ruskeassa pahvikansiossa hämärän huoneiston pölyisellä hyllyllä Birminghamissa Englannissa.

Lumiomenan Katja kirjoitti tuoreeltaan tänä keväänä suomeksi ilmestyneestä Carol Shieldsin (1935-2003) esikoisromaanista Pikkuseikkoja (Small Ceremonies, 1976). On lohdullista tietää, että meille Shieldsiä suomeksi lukeville on vielä luvassa kirjailijan varhaistuotannon helmiä. Kuten Katja kirjoitti, teos on uskomattoman valmis kaunokirjalliseksi esikoiseksi. 

En yleensä osta uutuuskirjoja ennen kuin olen ne lukenut, mutta Shields kuuluu lähes samaan kategoriaan kuin Jane Austen, L. M. Mongomery, Louisa M. Alcott ja Brontën sisarukset: kaikki arkistojen kätköistä kaivetut novellit ja ennen suomentamattomat teokset pitää saada heti luettavaksi ja omaan hyllyyn (vaikka ne, kuten Montgomeryn tapauksessa, löytyisivät sieltä jo englanniksi). 

Shieldsin teosten viehätyksen takaa hänen omintakeinen kerrontatyylinsä ja lempeän ironiset henkilökuvansa. Usein päähenkilönä on keski-ikäinen, perheellinen nainen, joka jonkin yllättävän tapahtuman johdosta havahtuu pohtimaan elämänsä suuntaa. Shieldsin maailma on kuitenkin turvallisen vakaa: hän ei kuvaa avioeroja (paitsi humoristisina sivuojuonteina Rakkauden tasavallassa) tai muita järisysyttäviä mullistuksia (poikkeuksena tyttären romahtamista kuvaava Ellei). Shieldsin voima on pienieleisyydessä, arjen toistuvissa "pienissä seremonioissa", johon kirjan nimikin viittaa. 

Shields kirjoittaa oman kokemuspiirinsä ihmisistä - kirjailijoista ja kirjallisuuden- ja kulttuurintutkijoista. Pikkuseikkojen Judith on elämänkertakirjailija, joka on kirjoittanut myös yhden romaanikäsikirjoituksen - käskeäkseen ystäväänsä hävittämään sen. Tämän käsikirjoituksen synty ja myöhemmät vaiheet laittavat Judithin punnitsemaan uudelleen elämäänsä, identiteettiään ja ihmissuhteitaan. 

Minulle tuli kirjasta mieleen Shieldsin vuonna 1987 julkaisema, viime vuonna suomeksi ilmestynyt Kaiken keskellä Mary Swann. Kirjallisuudentutkijoita (mm. Judithin aviomies Martin), viehättävän "piparkakkutalon" kuvaus (josta Judith vain haaveilee mutta jossa Mary Swannin feministitutkija asuu), ja tutkijoiden huomion kohteeksi noussut sitkeä, kirjoittava kansannainen (Susanna Moodie, josta Judith kirjoittaa uusinta elämäkertaansa). Judithin pohdinnat Susannasta kuvastavat hienosti myös Shieldsin omaa kirjailijanlaatua: 

Soveliaisuus paistaa läpi hänen teksteistään, ja syntyy tunne, että tässä on nainen, joka ei mielellään pitkästytä lukijoitaan sielunsa joutavilla vuodatuksilla.

Luin tätä kirjaa nautiskellen, uppoutuen sen kotoisiin ja kirjallisiin rituaaleihin. Tämä on kirja, jonka kanssa on ihana juoda kupponen teetä!

Pikkuseikoista on kirjoittanut myös ainakin Leena Lumi sekä Karoliina, joka kirjoittaa Shieldsistä yleisestikin täällä.


P.S. Shieldsin kirjoissa on aina aivan uskomattoman ihanat kannet!