Sivut

lauantai 29. elokuuta 2015

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta



Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta.
Fallout, suom. Marianna Kurtto.
Otava 2015, 419 sivua.

Rakastuminen toi hänen mieleensä kompastumisen; ikään kuin kompastuisi tiilenmurikkaan ja putoaisi rotkoon. 

Neljä nuorta – Luke, Nina, Leigh ja Paul – tekevät teatteria, nauttivat taiteesta ja elämästä, rakastavat, kärsivät, kasvavat, epäonnistuvat ja ponnistelevat eteenpäin 1960–1970 -lukujen Lontoossa. Jokaisella heistä on taustansa, taakkansa ja traumansa, jotka heijastuvat elämänkulkuun ja ihmissuhteisiin.

Ehkä rakkaus oli totta on Sadie Jonesin neljäs romaani, ja ensimmäinen suomennettu. Se tuo mieleen Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -romaanin ja Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhia. Niissäkin tunnelmoidaan taiteen ja luomisvimman äärellä, koetaan nuoruuden (tai keski-iän) kasvukipuja, kompastellaan ihmissuhteissa, rakastetaan palavasti ja kohtalokkaasti.

Sadie Jones tarjoilee lukijalleen huikaisevia hetkiä ja kirpeänkauniita tunnelmia: Luke mielisaaraalasta salakuljettamansa äidin kanssa taidemuseossa, askelia sateen kastelemilla mukulakivillä, teatteriharjoituksia, suudelmia kuin kuilun reunalla. Ja kuitenkin, vaikka nautin lukemisesta, jäin jotenkin etäälle romaanin maailmasta ja henkilöistä, vieraannuin, katsoin kuin näytelmää vaikka olisin halunnut uppoutua.

Toisaalla: Reader, why did I marry himLumiomena, Kirjojen kamari, Kaisa Reetta T., Amman lukuhetki, Leena LumiEniten minua kiinnostaa tie, Kirjapolkuni, Mari A.Tuijata, Kirsin KirjanurkkaKirjakaapin kummitus, Pilkkuun asti, Rakkaudesta kirjoihin,


5 kommenttia:

  1. No voi pahus. Minä tästä niin kovasti. Erityisesti Lukesta. Ja siitä intohimosta hänen ja Ninan välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tiedän että tämä on sinulle tärkeä ja rakas kirja <3 Se on vähän elämänkokemus ja -tilannesidonnainenkin juttu, kolahtaako kirja vai ei. Ja minä en tosiaan ole lukenut Jonesin aiempaa tuotantoa... Nyt minulla on "yöpöydällä" yksi yhteinen suosikkikirjailijamme, huomaan vaan taas, miten hitaasti luen enkuksi hetken tauon jälkeen...

      Poista
  2. Minä pidin tästä, mutta vielä enemmän pidin KMR:stä, jonka luen silloin tällöin uudestaan. Sirin kirjasta tuli minulle nyt sama kuin oli ennen Carpelanin Axel;)

    Aion lukea seuraavankin Sadie Jonesin, sen verran paljon tästä pidin.

    <3

    VastaaPoista