Juha Suoranta & Sanna Ryynänen: Taisteleva tutkimus

Juha Suoranta & Sanna Ryynänen: Taisteleva tutkimus
Into 2014, 393 sivua.

Taisteleva tutkimus on tieteellisiin metodeihin perustuvaa tutkimusta, joka ottaa kantaa yhteiskunnan rakenteellisiin ja sosiaalisiin epäkohtiin ja pyrkii muuttamaan niitä. Taisteleva tutkimus on köyhien, riistettyjen, sorrettujen, syrjittyjen ja marginalisoitujen puolella, antaa vaiennetuille äänen. Kirjassaan  Taisteleva tutkimus yhteiskuntatieteilijät Juha Suoranta ja Sanna Ryynänen esittelevät taistelevan tutkimuksen historiaa, lähtökohtia, toimijoita ja erilaisia lähestymistapoja. 

Tiede ei ole oikeastaan koskaan arvovapaata, ja kaiken tutkimuksen tulisi olla eettistä. Taisteleva tutkimus vie nämä lähtöoletukset pidemmälle: tutkimuksen tarkoitus on vastustaa vallitsevia valtarakenteita, tehdä ahdingossa olevien hätä näkyväksi ja myös vaikuttaa ihan konkreettisesti olojen  parantamiseksi. "Taisteleva tutkija" voi olla alunperin innostunut nimenomaan tieteentekemisestä, mutta havahtuessaan epäkohtiin ympärillään alkaakin suunnata tutkimustaan niin, että se palvelee muutosta ja vaikeuksissa olevia ihmisiä. Joskus taas aktivisti törmää käytännön työssään ongelmiin, joiden selvittämiseen tutkimus tuntuisi antavan työkaluja. Taisteleva tutkimus voi olla monenlaista, mutta siihen liittyy Ryynäsen jan Suorannan mukaan olennaisesti osallistumista, yhteistoimintaa ja oppimista.

Filosofisten ja sosiologisten ajatusrakennelmien ohella kirja nostaa esiin tapausesimerkkejä taistelevista tutkimusprojekteista. Oli erityisen kiinnostavaa lukea kriittisestä kartografiasta, kun olin jokin aika sitten lukenut Ari Turusen kirjan nMaailman kuvat, joka herätti miettimään karttaprojektioiden takana olevia kansallisia, taloudellisia ja poliittisia intressejä. Kriittiset kartografit puolestaan ovat hyvinkin tietoisia siitä, miten karttojen avulla voi muokata maailmankuvia ja näyttää piilossa olevia rakenteita - he piirtävät karttoja tavoitteenaan nähdä ja esittää vallitsevia asiantiloja uusin tavoin. Yksi kirjassa mainittu esimerkki on Hackitectura, joukko espanjalaisia arkkitehtejä, hakkereita ja kansalaisaktivisteja, jotka esittävät Gibraltanin salmea kuvaavissa kartoissaan jotain ihan muuta kuin staattisen raja-alueen Espanjan ja Marokon välissä. Maahan- ja maastamuutto, viestintäyhteydet, pääoman reitit ja viranomaistoiminta tulevat kartoissa näkyviin, ja maiden erilaiset sijoittelut kartalla kyseenalaistavat arvo- ja valtaoletuksia.

Taisteleva tutkimus on tiivistä, runsaasti lähdeviitteitä ja teoriaa sisältävää tekstiä, mutta se hehkuu aitoa innostusta käytäntöön, todellisuuteen teorioiden takana.