Ina Lange: Kertomuksia Suomesta

Ina Lange: Kertomuksia Suomesta
Berättelser från Finland, suom. Ulla Hänninen.
Faros-kustannus 2013, 165 sivua.

Oliko Lotalla ikävä Lassea? Oliko hän onneton? Hän ei tiennyt, saiki olla onneton tai tyytymätön, kun oli ruokaa ja muutakin. Hän ei ajatellut. Hän vain eli, synnytti ja hoiti lapsensa ja teki työt.

Vain raskaan ja vaivalloisen työpäivän jälkeen, riehumisen ja rauhattomuuden loputtua, kun aurinko oli laskemassa ja päivän toimet tehty, silloin Lotta ajatteli samalla kun lepäsi... ajatteli menneitä. (novellista "Illan tullen")

Ina Lange (1846–1930) oli suomalaissyntyinen, mutta suuren osan elämästään ulkomailla asunut pianisti, musiikkihistorioitsija ja kirjailija. Pari vuotta sitten suomeksi ilmestyneen "Huonompaa väkeä" -teoksen arviossa Turun sanomien kriitikko luonnehtii Ina Langea "pikkuklassikoksi": hän ei ole ollut samalla tavalla tunnettu ja arvostettu kuin esimerksi Minna Canth tai Teuvo Pakkala, mutta kirjallisuushistoria mainitsee hänet varhaisena suomalaisena naiskirjailijana sekä realismin ja naturalismin edustajana.

Realismin ja naturalismin konventioiden mukaisesti monet Kertomuksia Suomesta -kokoelman

tarinoista ovat varsin surullisia; etenkään köyhille, naisille ja lapsille ei useinkaan käy hyvin. Sekä yksittäisten novellien sisällä että eri novellien välillä syntyy voimakkaita kontrasteja, kun rikas rouva matkustaa ulkomaille ylelliseen kylpylään hoidattamaan hermosairauksiaan (novellissa "Kun lehmukset kukkivat") ja köyhän perheen heiveröinen tyttö toivoo hartaasti työnhakureissulla tulevansa kutsutuksi illallispöytään (novellissa "Hopeasydän"). Juuri "Hopeasydän"-novellin Liisan kohtalo särkee sydämen; kauheaa ei olen vain vanhempien suuri köyhyys vaan myös heidän kylmyytensä ja rakkaudettomuutensa sitä lasta kohtaan, joka ei heikkoutensa vuoksi pysty tekemään paljoa yhteisen elannon eteen. Hieman samantapainen kylmä isä ja hyljeksitty lapsi -asetelma on myös novellissa "Isä ja poika", mutta vaikka sekin on varsin sentimentaalinen kertomus, ei se kosketa aivan samalla tavalla kuin Liisan dramaattinen ja lohduton tarina.

Myös novellien "Illan tullen" ja "Yö" päähenkilön Lotan tarina kuvaa naisten ja yhteiskunnan vähäosaisten vaihtoehtojen vähyyttä. Lotan kohtalo on tuttu erilaisina variaatioina Canthin, Pakkalan, Juhani Ahon ja maailmankirjallisuuden realistien teoksista. Nuori, piikana työskentelevä nainen rakastuu "ylöspäin", saa vastakaikua ja haaveilee ihanasta tulevaisuudesta, mutta hänet määrätään ylhäältäpäin avioliittoon oman säätynsä mukaisen miehen kanssa. Lotan elämä on kovaa työtä, toistuvia synnytyksiä ja yksinäisyyttä ajurina työskentelevän Lasse-miehen ollessa työssä. Pahinta on kuitenkin se, että puolison taholta ei heru rakkautta, kunnioitusta tai ymmärrystä.

Hän mietti, josko mies ymmärsi ystävällisin sanoin saattaa Lotan mielen hyväksi kaiken jälkeen ja arvostiko hän puoliksikaan niin paljon tervettä ja upeaa, nuorta vaimoaan kuin hevosta, jonka höyryävää, hikistä päätä hän juuri hellästi hyväili. (novellista "Illan tullen")

Novelli "Illan tullen" päättyy alavireisiin tunnelmiin: Lotta kokee hyvin vahvasti yksinäisyytensä ja sen, että raskaaseen, ilottomaan elämään ei ole tulossa muutosta tai parannusta. Yllättäen Lotan tarina kuitenkin jatkuu seuraavassa novellissa "Yö", jonka sävyt ovat vielä astetta synkempiä ja tapahtumat traagisempia.

Ina Langen novelleissa on paljon luonnonkuvauksia, joita vasten dramaattiset tapahtumat, toisinaan rujot ihmishahmot ja kaunistelemattomat kuvaukset köyhyydestä piirtyvät vahvasti. Ulla Hännisen käännös tuntuu (alkuteosta tuntematta)toimivalta ja kieli on kaunista. Langen novellit ovat ohjelmallisuudessaan ja ajoittaisessa mustavalkoisuudessaan oman aikansa tuotteita, mutta kirjailija on onnistunut punomaan koskettavia tarinoita ja sanomaan usein jotain terävääkin niiden läpi.