Sivut

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Britta Teckentrup: Muistojen puu


Britta Teckentrup: Muistojen puu
The Memory Tree, suom. Tuula Korolainen.
Lasten Keskus 2013, 24 sivua.

Kului päiviä, viikkoja ja kuukausia, ja eläimet muistivat yhä uusia tarinoita Ketusta. 

Surusta raskaat sydämet kevenivät. 

Mitä enemän ne muistivat, sitä suuremmaksi, korkeammaksi ja kauniimmaksi puu kasvoi. Pian se oli metsän korkein puu. Rakkauden ja muistojen puu. 

Britta Teckentrupin Muistojen puu kiinnotti huomioni kauniilla kannellaan ja runollisella nimellään. Muistojen puu olikin ihana löytö, todellinen kuvakirjahelmi. Tarina on surullinen, mutta kuitenkin lohdullinen ja herkkävireisesti kerrottu niin tekstin kuin kuvituksenkin tasolla.

Kettu on tullut vanhaksi, ja pitkän onnellisen elämän jälkeen se vaipuu ikuiseen uneen. Ketun ystävät, metsän eläimet surevat: on vaikea kuvitella elämää ilman kilttiä ja auttavaista Kettua. Suru helpottaa, kun kukin vuorollaan muistelee hyviä hetkiä Ketun kanssa ja jakaa muistonsa muillekin. Samaan aikaan muistojen kertomisen kanssa alkaa maasta nousta pieni taimi, joka vähitellen kasvaa ja vahvistuu suureksi puuksi:

Ketun puu oli niin suuri ja vahva, että se antoi suojaa kaikille eläimille. Se aivan kuhisi elämää. Linnut rakensivat pesänsä sen lehvästöön, ja Pöllö kasvatti lapsenlapsiaan sen oksilla. Orava löysi kotoisen kolon sen rungosta, ja Karhu, Kauris ja Jänis nukkuivat sen varjossa. Puu antoi voimaa jokaiselle, joka oli rakastanut Kettua.



Kirjan kuvitustyylissä on jotain etäisen tuttua, jopa retroa. En usko aiemmin törmänneeni Brita Teckentrupin kuvituksiin, sillä Muistojen puu on ilmeisesti ensimmäinen häneltä suomeksi ilmestynyt kirja. Kuvien väripaletti on ihana, kettuun viittaavan punaoranssin hehkuessa kirkkaimmin.




Muistojen puun tarina on varsin perinteinen, mutta niin se tällaisen vaikean aiheen ollessa kyseessä saakin olla. Tavat selvitä surusta ja menetyksestä ovat pohjimmiltaan aina samat: keskitytään siihen, mikä on (ollut) hyvin, jaetaan tunteita ja muistoja toisten kanssa, annetaan vanhasta versoa jotakin uutta.


Muistojen puusta on kirjoitettu myös Hemulin kirjahyllyssä.

2 kommenttia:

  1. Meilläkin on tämä ja toistaiseksi lukematta. Mutta nyt tuntuu, ettei kauaa. Osin tämä sopisi lumi-teemaankin. :)

    VastaaPoista
  2. Katja, ajattelin sinua ja Lumikirjojen viikkoasi, kun luin ja katselin tätä kirjaa! :)

    VastaaPoista