 |
| Kuva: Wikimedia Commons |
Viime päivien aikana käydyn "kirjablogikeskustelun" tuoksinassa on esitetty sellainenkin arvelu, että kirjablogeissa kirjoitettaisiin pääosin uutuuksista (erityisesti niistä, joita kustantamot ovat bloggaajille lähettäneet), "tusinakirjallisuudesta" ja aina niistä "samoista kirjoista" blogista toiseen. Muutamakin on toivonut, että kirjablogeissa kirjoitettaisiin ennen muuta omakustanteista, pienkustantamojen kirjoista, vanhoista kirjoista ja yleensäkin vähälevikkisemmästä kirjallisuudesta. Keskustelua aiheesta on käyty muun muassa Luutii-blogissa. Kannattaa lukea kriitikko ja bloggaaja Maaria Pääjärven hieno alustus kirjablogien asemasta kirjallisuuden kentällä ja sitä seuraava kiinnostava kommentti-ketju, josta löytyy varsin kattavasti linkkejä muihin aiheesta kirjoitettuihin postauksiin. (En ole ehtinyt juuri osallistua keskusteluun mutta kirjablogeihin toisenlaista sisältöä toivoville haluan sanoa Gandhin sanoin: "Ole se muutos jonka haluat maailmassa nähdä" – oman kirjablogin perustaminen on ilmaista, nopeaa ja varsin helppoa).
"Vähälevikkisyyden" käsite on tietysti aika monitulkintainen. Esimerksi Inka Nousiaisen ihanaa romaania Kirkkaat päivät ja ilta tuskin (valitettavasti) myydään kuin oksasia tai remeksiä, mutta asemansa vakiinnuttaneen laatukustantamon uutuuskirjana se on toki ollut suhteellisen mukavasti esillä viime aikaisissa blogi- ja lehtiarvioissa. Tosiasissa kirjabloggaajien suurimmat suosikit, ainakaan Blogistanian Finlandiassa ja Blogistanian Globaliassa menestyneiden kirjojen perusteella ovat harvemmin niitä suurimpia, kirjakaupoissa ja perinteisissä medioissa eniten esillä olevia hittejä. Ajatus siitä, että bloggaajat kirjoittaisivat pääasiassa vain kohutuimmista suurten kustantamojen kirjoista lienee näköharha: blogeja seuraavan lukijan katse kiinnittyy helpommin tuttuun kirjankanteen ja -nimeen kuin tuntemattoman omakustannekirjailijan tuotosta esittelevään postausotsikkoon.
Ainakin Salla, Morre ja Katja ovatkin tahoillaan listanneet kymmenen vähälevikkisen kirjallisuuden blogiarviotaan. Top Ten Tuesdayn kunniaksi seuraankin esimerkkiä ja kaivelin blogiarkistojeni kätköistä kymmenen sellaisen kirjan esittelyn, jotka ovat joko pienkustantamojen kirjoja, katveeseen jäänyttä genreä tai kauan sitten unohtuneita kirjoja.
1. Johan Bargum: Syyskesä – jo parikymmentä vuotta sitten ilmestynyt hieno kirja, josta tuli pari vuotta sitten pienimuotoinen blogihitti.
2. Kate Chopin: Herääminen – pienen Faros-kustannuksen kulttuuriteko, 1800-luvulla kirjoitetun feministisen romaanin klassikon suomennos vuodelta 2009.
3. Kuick & Karlsson: Kirjoittamisen ihanuus. Nuoren kirjoittajan opas – ihan kaikki eivät ehkä äkkiseltään ajattele olevansa nuorten kirjoitusoppaan kohderyhmää, mutta suosittelen kirjaa kaikenikäisille!
4. Sara Razai: Olen etsinyt sinua – suomenruotsalaisen kirjailijan esikoisromaani sivuaa myös erästä vähemmistöteemaa.
5. Jouni Tossavainen: Kesäpäivä – hieno, viime tammikuussa ilmestynyt proosarunoteos, josta en muista nähneeni muita blogiarvioita.
6. Kirsti Kuronen: Ammeiden aika – pienkustantamon julkaisu, jonka kirjoittaja kuuluu nuortenkirjailijana eräänlaiseen kirjallisuuden marginaaliin itsekin.
7. Vilja-Tuulia Huotarinen: Taskunovellit – kaksi sanaa: novellit ja antologia, jossa tosin on mukana myös romaaneillaan hyvinkin suosituiksi nousseitakin tekijöitä.
8. Elaine Showalter: A Literature of Their Own – naiskirjallisuuden historiaa ja teoriaa englanniksi, olkaa hyvät!
9. L. M. Montgomery: Chronicles of Avonlea – alkukielinen kokoelma rakastetun kirjailijan alunperin aikakauslehdissä julkaistuja kertomuksia.
10. Maria Gripe: Salaisuus varjossa – monikerroksinen ja kiehtova nuortenromaani, josta ei ole taidettu ottaa uutta suomenkielistä painosta pariinkymmeneen vuoteen.
Nyt koottuani pikaisella blogiselauksella tämän listan huomasin maininneeni tässä monia sellaisia teoksia, joista olen pitänyt todella paljon tai jotka ovat jonkun lempikirjailijani tuntemattomampaa tuotantoa. Onko listassa sinulle tuttuja kirjoja?
Itse luin Razain teoksen viime syksynä lähes tuoreeltaan. Pidinkin siitä yllättävän paljon. Muistan olleeni jo silloin yllättynyt, että siitä ei juurikaan blogeissa oltu kirjoitettu - eikä asia ole sen jälkeen juurikaan muuttunut.
VastaaPoistaMainitsemasi Bargum odottaa hyllyssäni lukuvuoroaan; tartuin ensimmäisenä Syyspurjehdukseen joka oli kolahtanut lähes jokaiseen blogaajaan (minun ollessani se poikkeus), mutta vielä tulee tämänkin vuoro.
Edelliseen vastaus siis minulta, kirjauduin vahingossa väärällä tunnuksella. :D
PoistaRiina, Razain kirja on tosiaan sellainen (aiheen ym. puolesta), jonka olisi voinut kuvitella kiinnostavan moniakin lukijoita/bloggareita, mutta siitä on tosiaan kirjoitettu aika vähän. Mari A tykkäsi paljonkin ja muistaakseni Tinttikin kirjoitti kirjasta, mutta muita ei nyt tule mieleen.
PoistaEn ole Maria listaltasi lukenut yhtäkään. Mikä luetaan Suomessa vähälevikkiseksi? Runot ovat oletukseni mukaan niitä vähälevikkisimpiä -- itsekin luen uutta runoutta hävettävän vähän, mutta se taitaakin sitten olla sukuvika :). Nyt kun Vera Valan Kosto Ikuisessa kaupungissa on saanut niin paljon arvioita niin aion lähiaikoina blogata toisenkin dekkarin: Pekka Matilaisen Kupoli (Atena 2013). Ilmestyi samaan aikaan Valan uusimman kanssa mutta siitä ei näytä vielä olevan arvioita.
VastaaPoistaSanna, suosittelen sinulle Bargumia, joka kirjoittaa vähäeleistä, tiivistä ja monikerroksista proosaa – lue joko tässä mainittu Syyskesä/Sensommar tai viime vuonna ilmestynyt Syyspurjehdus/Seglats i september.
PoistaRunoissa tulee tosiaan tukeuduttua niihin vanhoihin rakkaisiin suosikkeihin, kuten Bo Carpelaniin etc. Nykyrunous ja novellikokoelmat taitavat myydä genreistä vähiten ja dekkarit ja viihde taas eniten (?). Kävin kirjakaupan sivuilla kurkkaamassa mistä Kupoli kertoo ja se kuulostaa kyllä ihan sinun kirjaltasi, odotan mielenkiinnolla postausta!
Mielenkiintoinen lista, jolta en ole lukenut mitään, mutta nimenä Chopinin kirja ja Syyskesä ovat tuttuja. Ja tietenkin L.M. Montgomery. Pitäisikin katsoa oma blogi läpi, että löytyisikö minulta kymmentä tuntemattomampaa kirjaa, vai luenko vain "massakirjallisuutta"...:)
VastaaPoistaEn ole lukenut listaamiasi kirjoja, mutta tuo Chopin kiinnosti minua jo silloin, kun postasit siitä. Täytyisi etsiä se käsiini.
VastaaPoistaHauska ajatus kaivaa esille näitä vähälevikkisiä kirjoja. Niiden joukossa on monesti todellisia helmiä ja ne muistuttavat siitä miten suunnattoman paljon julkaistaan kirjoja, joiden takana ei ole isoa mainoskoneistoa. Miten paljon onkaan kirjoja, joista emme koskaan kuule mitään ja tarina voi olla mitä mainioin.
VastaaPoistaOikein muistit, Razain kirjan olen lukenut ja siitä blogannut. Olen lukenut myös Chopinin, muut ovat vieraita.
VastaaPoistaVähälevikkisistä tai vähän näkyvyyttä saaneista olen blogannut esim. Laurent Gauden Hurrikaanista, Marjo Niemen Juostusta maasta ja Venla Saalon Kirkkaalla liekillä -nuortenromaanista, joka kyllä oli Finlandia-ehdokkaana, muttei muuten mielestäni näkynyt ansaitsemallaan tavalla. Niin, nuortenkirjat (ilmeisesti Simukkaa lukuunottamatta;)) jäävät vähän katveeseen.
Ammeiden ajan luinkin ja suosittelen muillekin. Syyskesää odotan kuin elokuuta!, mutta mistä mä sen saan...
VastaaPoistaItse en ole näistä lukenut ainuttakaan, mutta tuon Bargumin sekä Montogmeryn haluaisin kyllä vielä joskus lukea.
VastaaPoistaJa tulipas tässä mieleeni se sinun joskus emännöimäsi tuntemattomat tyttökirjat -haaste, joka on ainakin oiva todistusaineisto sitä vastaan, kuinka kirjablogeissa luetaan myös tuntemattomampaa kirjallisuutta ja halutaan jopa kannustaa siihen haasteen muodossa. Muistaakseni ko. haaste oli melko suosittukin?
Olen jo pitkään ihmetellyt, mitä tarkoittaa TTT? Voisiko joku ystävällinen sielu kertoa?
VastaaPoistaTuija, TTT=Top Ten Tuesday, ilmeisesti Broke and Bookish -blogista peräisin oleva meemi, jossa listataan tiistaisin kymmenen (kirjallista) asiaa. Alkup. blogissa on ehdotuslistakin aiheista, mutta yleensä keksin itse tai lainaan (kotimaisen) bloggaajakollegan ideaa :)
PoistaMaria, kiitokset tiedosta! Thänks! Mietin pitkään myös merkkiä, missä on > ja 3, mutta nuoli toisin päin (olen niin urpo, etten osaa tehdä sitä). Lopulta uskaltauduin kysymään asiaa kirjastosedältä, joka paljasti että se on sydän. Olin sitä ennen miettinyt pääni puhki, että mikäköhän ilme se voisi olla. Luulin, että se kuuluu samaan sarjaan kuin hymiöt. Tällaista on elämäni urpona ;)
VastaaPoista