Sivut

tiistai 2. lokakuuta 2012

Syyskuun lukutunnelmia


Syyskuu oli tunnelmallinen lukukuu: luin ihania kirjoja syysauringon paisteessa omenapuiden katveessa, ja sisällä sateen ropistessa ja tuulen viuhuessa ulkona. Lukemani kirjat olivat vähintäänkin hyviä, parhaimmillaan aivan elämäni kirjoja, kuten Ulla-Lena Lundbergin Jää, jonka tulen varmasti lukemaan vielä uudestaan. Pala sydäntäni jäi kirjan väliin, tuulisille Luodoille, pastori Kummelin nuoren perheen pariin ja kyläläisten yksinkertaiseen, mutta täyteläiseen elämänmenoon. Lundbergin kerronta on lämmintä ja viisasta, kieli kaunista kuin saarten karu luonto.

Toinen hieno lukukokemus oli Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi. Siihen en rakastunut kuten Lundbergin kirjaan, mutta jäin pähkäilemään ajan kulumista, muistoja ja sitä, miten tulkintamme elämästä, läheisistämme ja itsestämme ehtii muuttua useampaankin kertaan.

Elina Halttusen Syysvieraita kertoo sekin menneisyyden ja identiteettien uudelleentulkinnasta. Siinä missä Barnesin kirjan kertoja Tony tulkitsee kaiken oman minänsä kautta, Halttusen kirjan henkilöt rakentavat minuuttaan suhteessa sukuun ja sen historiaan. Myös Karoliina Timosen esikoisteoksessa Aika mennyt palaa tulkitaan minuutta ja nykyhetkeä menneisyyden kautta, mutta kirjan kuuluessa psykologisen jännityksen genreen menneen ja nykyisen välille syntyvä yhteys on tavallisesta arkiajattelusta poikkeava.

Syyskuussa liikuin varsin erilaisissa kirjallisissa miljöissä. Pääsin tekemään nojatuolimatkan Italiaan, sypressien varjoon, Vera Valan esikoisdekkarin myötä. Kuukauden klassikko oli Väinö Linnan Musta rakkaus, joka kuljettaa lukijansa Tampereen Amurin kaduille ja työläisasuntoihin. Alan Bennettin pienoisromaanissa Epätavallinen lukija pääsin kurkistamaan itsensä Englannin kuningattaren hoviin - ja vähän brittiläiseen kirjastoautoonkin. Kaikista ihanin "kirjallinen maisema" oli kuitenkin ikisuosikkini L. M. Montgomeryn juuri suomennetussa romaanissa Perinnönjakajat, jossa ajellaan pitkin Prinssi Edwardin saaren mutkaisia, punaisia teitä, katsellaan kukkulalta lahdelle ja katsellaan vanhaa kaivoa, jonka päälle omenapuu varisteli kukkiaan.

Bloggasin myös kolmesta lanu-kirjasta. Laura Suomelan Lokkisaaren säpinät on aurinkoinen varhaisnuortenromaani, jossa ystävykset selvittävät yöllisten venematkojen arvoituksen. Nemo Rossin Rooman sudet -romaanissa puolestaan liikutaan Roomassa, antiikin raunioilla ja maanalaisissa tunneleissa. Viehättävässä lasten kuvakirjassa Otso ja soiton salaisuus kuvataan yksinäisyyttä, ystävyyttä, rohkeutta ja sävelten voimaa. 

Syyskuun kirjallinen - upeiden luettujen teosten ohella - oli Marmeladia ja proosaa -tapahtuma, jossa Anna Kortelainen kertoi romaanistaan Ei kenenkään maassa. Toivon saavani kyseisen elämäkertaromaanin luettua ja arvion kirjoitettua nyt lokakuun aikana. Kortelaisen esiintyminen ja monet hänen kertomansa asiat inspiroivat ja koskettivat minua syvästi.

Lokakuu alkoi vauhdikkaasti kirjabloggaajien yhteisellä flashmob-tempauksella, jossa blogistit julkaisivat omia versioitaan klassikoista maanantaina kello kymmenen. Tempauksen tarkoituksena oli herättää keskustelua kirjallisuustekstien plagioinnista. Asiasta uutisoitiin muun muassa Helsingin sanomien verkkosivuilla.

Jatkossa taas niitä vähän perinteisempiä kirja-arvioita, tulossa muun muassa pari kotimaista uutuusromaania sekä koulumaailmaan sijoittuvia lastenkirjoja. Ihanaa lokakuun alkua kaikille!




10 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida uudestaan, että saat tuon "Jään" kuulostamaan niin houkuttelevalta, että se on pakko hankkia. Ja tuo Barnes on myös vähitellen noussut yhdeksi varteenotettavaksi luettavaksi.

    Ihania omppukuvia.

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla, Jaana! :)

    Kiitos, ylempi kuva on mieheni järkkärillä ottama, alemman nappasin puhelimella. Rakastan tuota meidän kuistilta naapurin tallille päin avautuvaa maisemaa.

    VastaaPoista
  3. Sulla on tosiaan ollut hieno lukukuukausi. Ja mukavasti olet summannut kuukauden luetut.

    Lundbergin kirja kiinnostaa minuakin kovasti. Jotain olen vuosia sitten häneltä lukenut, mutta päässyt unohtamaan kokonaan tuon hienon kirjailijan.

    Barnesin aion lukea aika piankin, sillä sain sen eilen kirjastosta. Perinnönjakajatkin olen jo varannut. Eihän tässä oikein muuta ehdi tehdäkään kuin lukea....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, Lundbergin edellisestä romaanista (Marsipaanisotilas) onkin yli kymmenen vuotta. Olen varma, että sinäkin tulet pitämään kirjasta paljon!

      Niinpä, ihania kirjoja kyllä riittää :)

      Poista
  4. Sinullakin on ollut suloinen syyskuu, ja miten hienoja kirjoja! Lokkisaaren säpinöitä olen minäkin pyöritellyt tässä, mutta vielä en ole siihen iskenyt kynsiäni. Täytyy ehkä käydä vilkaisemassa tuota tekstiäsi tai sitten vain aloittaa lukeminen. Nyt on kerta kaikkiaan liian monta hyvää kirjaa houkuttelemassa. Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, uskon että pitäisit Lokkisaaren säpinöistä! :)

      Poista
  5. Voi miten hieno lukusyksy sinulla on ollut! lundbergin Jäätä odotan itsekin jännityksellä ja innolla. ja Lokkisaaren säpinät on lukupinossa sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, haluaisin tarjota sinulle yhtä kirjaa, mutta en löydä s-postiosoitettasi blogistasi (olenko vain puusilmä?) Voisitko mailata mulle tohon sininen piste linna - gmailiin kun ehdit? :)

      Ihania hetkiä Jään parissa, kun saat sen käsiisi - ja naurunkiherrystä Lokkisaarella!

      Poista
  6. Sinulla oli hieno lukukuu! Aloittelin Jäätä vihdoin tällä viikolla ja olen ihastunut. Luen kirjaa hiljakseen, tuntuu ettei Jäätä kannata ahmia ja lukea kiireessä, vaan nauttia ja viipyillä sen tunnelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, arvasin että ihastut! <3 Ja Jää kannattaa tosiaaan lukea hitaasti, nautiskellen.

      Poista