Maria Gripe: Salaisuus varjossa

Maria Gripe: Salaisuus varjossa
Skuggan över stenbenken. Suomentanut Eila Kivik'aho.
Tammi 1993, 3. painos. 277 sivua.
Genre: syvällinen nuortenromaani.

Elettiin vuotta 1911. 
Minä olin neljätoistavuotias. 
Eksjöstä tuli isoäidiltä kirje, jossa sanottiin, että meidän uusi sisäkkö tulisi maanantaina marraskuun kuudentena päivänä, peräti Kustaa Adolfin päivänä. Mutta junalle ei saanut mennä vastaan. Sitä tyttö ei tahtonut. Tyttö oli hyvin "itsenäinen", niin isoäiti kirjoitti, ja äiti olikin jo kurkkuaan myöten kyllästynyt tähänastisiin, jotka eivät saaneet ominpäoin rikkaa ristiin, joten tuo kuulosti hänestä lupaavalta. 


Maria Gripen nuortenromaanin Salaisuus varjossa kertoja Berta on porvarillisen ruotsalaisperheen tytär, jonka perheeseen kuuluu veli ja nuorempi sisar, alati huolestunut ja päättämätön äiti sekä opettajana toimiva, mutta todellisena intohimonaan Emmanuel Swedenborg-tutkielmaa kirjoittava isä. Käytännön asioissa komento on taloudenhoitaja Svealla, jonka apuna  työskentelee sisäkkö.

Aiemmin nämä aika ajoin vaihtuvat sisäköt ovat olleet huomaamattomia hiirulaisia, mutta kaikki muuttuu, kun Carolin tulee taloon. Svea joutuu hieman hellittämään valta-asemastaan ja ajautuu Carolinin kanssa väittelyyn muun muassa naisten äänioikeudesta. Perheen kuopus Nadja palvoo rohkeaa Carolinia, nuori Roland-veli ihastuu viehättävään tyttöön ja Carolinin ja kertoja-Bertan välille syntyy läheinen ystävyys. Ystävyyttä kuitenkin hiertää jokin: Bertasta tuntuu, että Carolin salaa jotakin, ja Carolin tuskastuu ajoittain Bertan pikkuporvarillisuuteen ja hissukkamaisuuteen.

Salaisuus varjossa kertoo ystävyydestä ja sisaruudesta, identiteetin etsimisestä ja luokkaeroista. Niin ihmisillä kuin yhteiskunnallakin, jopa Bertan silmissä aiemmin melko idyllisenä näyttäytyneellä kansankodilla, on varjopuolensa. Gripe luo taitavasti ajankuvaa ja kontekstia: 1900-luvun alkupuolen murrokset tulevat ilmi muun muassa perheenjäsenten reaktioissa Titanicin uppoamiseen ja sen matkustajien epätasa-arvoisuuteen pelastusveneitä täytettäessä.

Kirjan alkuperäinen nimi Skuggan över stenbänken viittaa vanhaan valokuvaan, jossa kuvaajan varjo lankeaa kivipenkin yli erottaen pikkutytön ja hänen puiden siimekseen häviävän äitinsä hahmot. Varjon henkilöllisyys ja tarina valokuvan takana selviää kirjan lopussa, mutta se on vasta alkua Caroliniin kytkeytyvien salaisuuksien ja erilaisten identiteettien vyyhdessä. Bertan ja Carolinin tarina jatkuu kirjoissa ...ja metsän valkeat varjot, Varjojen lapset ja Varjojen kätkö. Voidaan siis puhua "Varjo-sarjasta", mutta Gripen kirjat eivät ole mitään kaavamaisia nuorten sarjakirjoja vaan itsenäisiä teoksia ja laadukasta kaunokirjallisuutta.

Salaisuus varjossa -romaanin tunnelmassa on jotakin määrittelemätöntä. Kerronta on  hyvin realistista ja kieli kaikessa kauneudessaankin konstailematonta, paikoin jopa arkista. Toisaalta salaisuudet, runous ja filosofia ovat voimakkaasti läsnä. Sarjan myöhemmissä osissa tunnelma on hieman erilainen, mutta kaikille Varjo-kirjoille on tunnusomaista pohdiskelevuus ja salaperäisyys. Olen lukenut Varjo-teokset moneen kertaan, ensimmäistä kertaa joskus toisella kymmenellä, mutta kirjojen lumous on yhä tallella ja ymmärrän joka kerta jotakin uutta Bertasta, Carolinista ja heidän ystävyys- ja perhesuhteistaan.

En malttanut lähteä ikkunasta. En ollut ikinä nähnyt niin huikaisevaa näkyä. Ihastuksen värinä kulki pitkin selkäpiitäni. Mitä enemmän katsoin, sitä kauniimmalta se näytti. Kuu purjehti korkeuksissaan kuin valaistu laiva, ja maan ja taivaan välillä poimuili hunnun, harson kaltainen hieno hopealakojen kudos. Tuo kauneus teki kipeää. Toivoin voivani irtaantua ruumiistani, kohota lentoon, leijua puutarhan yli, raueta kuutamon valoon tai sykertyä huurteen kiehkuraksi ja haipua...


Äkkiä tajusin, että puutarhassa oli joku. Jokin hahmo piirtyi hangen taustalle liikkumattomana patsaana, kasvot kohotettuina kohti kuuta. Seuraavana hetkenä se oli poissa mutta lumen yli liukui väikkyvä varjo. Se siirtyi portille päin kevyesti ja varoen. Kenen varjo, sitä en nähnyt. Varjo itsessään erottui selvemmin kuin hahmo, joka sen langetti. 


Mutta sekunnin verran erotin hoikan olennon, joka katosi joutuin tielle paketti kainalossa. 
Ei epäilystä, se oli Carolinin veli. 


Kirja on luettu osana Siskoskirjahaastetta.

P.S. Olisi ihanaa, jos Tammi ottaisi uusintapainoksen näistä kirjoista, joita ei tahdo saada enää kirjastostakaan. Uskoisin, että uusia lukijoita kyllä löytyisi!