Sivut

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Huhtikuun haaste 1-8

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)

1. Paras viime vuonna lukemani kirja:
Ulla-Lena Lundberg, Kuninkaan Anna (1983, alkuteos Kungens Anna 1982, suom. Kaija Kauppi)




Minun oli hieman vaikea muistaa, mitä kaikkea luin viime vuonna, koska minulla ei silloin vielä ollut blogia :). Kuninkaan Annan kuitenkin muistin niin koskettavana elämyksenä, että minun oli pakko ostaa se omaksi luettuani kirjaston kappaleen. En ollut aiemmin lukenut Ulla-Lena Lundbergia, paitsi aloittanut Marsipaanisotilaan (ks. Morren kirjoitus) joskus lukiossa ja jättänyt sillä erää kesken (Kuninkaan Annan luettuani päätin kokeilla Marsipaanisotilastakin uudelleen). Kuninkaan Annassa on jotain samaa kuin Anni Blomqvistin Myrskyluoto-romaaneissa - tuo kansitekstissäkin mainittu "merenraikkaus", Kökarin karu kalastajaelämä ja sankarittarena suoraselkäinen, fyysisesti raskasta työtä tekevä nainen.

Juuri päähenkilö Anna jäi mieleeni niin voimakkaasti. Hänessä on samanlaista moraalista voima Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin Jane Eyressa. Anna on nuori ja viaton tutustuessaan taidemaalari Staffaniin, joka tulee ikuistamaan saariston karua luontoa mutta rakastuukin saaristolaistyttöön. Anna säilyttää konstailemattoman luonteensa ja rehellisyytensä myös asuessaan Staffanin kanssa Tukholmassa. Luettuani Kuninkaan Annan loppuun halusin palavasti tietää lisää Annan vaiheista, mutta jatko-osa Kökarin Anna ei tehnyt yhtä syvää vaikutusta, vaikka sekin on hyvä romaani.

2. Kirja jonka olen lukenut useammin kuin kolmasti: 
Jane Austen: Kasvattitytön tarina (Mansfield Park) Tämä teos on jäänyt Ylpeyden ja ennakkoluulon ja Järjen ja tunteiden varjoon, eivätkä kököt elokuvasovitukset tee oikeutta hienostuneelle kirjalle ja sen vaatimattomalle, mutta viisaalle päähenkilölle, Fannylle. Nautin suunnattomasti kirjan kiireettömistä kävelyretkien ja keskustelujen kuvauksista ja jännitän joka kerta todella paljon, miten sankarittarelle ja hänen rakkaudelleen käy.









3. Suosikkikirjasarjasi: Maria Gripe, Varjo-sarja (Salaisuus varjossa, ...ja metsän valkeat varjot, Varjojen lapset, Varjojen kätkö). Ruotsinkielestä suomentanut Eila Kivik'aho, ilmestyneet 1980-luvulla.

Olisin voinut mainita tässä Montgomeryn Annat ja Runotytöt, mutta toisin kuin Gripen teokset, ne ovat jo saaneet tässäkin haastessa useita mainintoja. Gripekin kirjoitti nuortenromaaneja, mutta en löydä vertailukohtaa hänen tyylilleen tai juonenkehittelylleen. Neliosaisen Varjo-sarjan kirjat ovat realistista kerrontaa, johon sekoittuu goottilaisia ja romanttisia elementtejä. Carolinin, Bertan, Arildin ja Rosildan tarinan arvoitukset selviävät vähitellen, mutta joitakin kysymyksiä jää myös avoimeksi. Jännittäviä, mutta syvällisiä nuortenkirjoja.







4. Suosikkisarjasi lempikirja: ...och de vita skuggorna i skogen. Sarjan toisessa osassa arvoitusten jännitteet ovat parhaimmillaan, Bertan ja Carolinin sisarussuhdetta kuvataan paljon ja Rosengåvan linnan asukkaineen tulee mukaan tarinaan tuoden mukaanaan kauhuromanttisia elementtejä.

5. Kirja joka tekee sinut onnelliseksi: L. M. Montgomeryn Sininen linna, josta kirjoitin lyhyesti täällä.

6. Kirja joka tekee sinut surulliseksi: Hélène Berr: Päiväkirja 1942-44 (Journal d'Helene Berr). Karoliina on kirjan ilmestymisvuonna kirjoittanut kirjasta täällä.
Päiväkirja 1942-1944
Luru mainitsee Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjan postauksessaan Kirja joka saa minut surulliseksi. Hélène Berrin päiväkirjoilla on sama surulliseksi tekevät tausta: Hélène oli ranskanjuutalainen, joka, kuten saksalainen Anne Frank, kuoli perheineen keskitysleirillä. Hélène on nuori, musikaalinen ja älykäs englannin kielen kirjallisuuden opiskelija, joka on kirjoittaa päiväkirjaa pitkäksi kirjeeksi sulhaselleen Jean Morawieckille. Juutalaisvainot tekevät elämän yhä hankalammaksi, mutta hän jaksaa uskoa parempaan ja pohtii onko oikein vai väärin pitää takissa keltaista tähteä. Yksi kaunis elämä monien muiden joukossa, jotka tuhottiin holokaustissa.





7. Aliarvostettu kirja: Louisa M. Alcott on suomessakin tunnettu, mutta harva faneistakaan on lukenut hänen suloista kirjaansa Sireenien alla - eikä ihme, sillä suomennoksesta ei ole otettu uusintapainoksia vuosikymmeniin. 
Louisa M. Alcott : Sireenien alla
8. Yliarvostettu kirja: Voisin vastata kuten Mari A. tai kuten se, joka mainitsi Da Vinci -koodin (laitan linkin jos löydän ko. blogin)

15 kommenttia:

  1. Hienoa, että nostit esiin tuon Sireenien alla. Vaikka minäkin kuulun niihin, jotka pitävät Alcottin teoksista, en ole kuullutkaan tuosta. Täytyy tarkastaa, löytyykö sitä esim. Helmetistä. Saanko kysyä, miten sinä olet löytänyt kirjan?

    Minäkin luin lapsena Maria Gripen kirjoja. Jostain syystä Pörriäinen lentää hämärissä jäi mieleeni parhaiten.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitin tuosta Berrin päiväkirjasta aikoinaan tänne:

    http://plaza.fi/ellit/kulttuuri-ja-viihde/lukupiiri/helene-berr-paivakirja-194244

    Minä sain tänään järjesteltyä loputkin kirjahyllymme ja kävin samalla läpi keräämiäni tyttökirjoja. Siellä oli Alcottilta pari teosta, mutta järkytyksekseni ei Pikku naisia! Siis olen ihan satavarma, että minulla on ko. kirja... En tajua. No, mutta pienempi yllätys on se, ettei siellä ollut myöskään Sireenien alla -teosta. Pitääpä laittaa korvan taakse odottamaan, kunhan on taas varaa alkaa metsästää hyllyntäytettä. :)

    VastaaPoista
  3. Katja, oma Pikku naisia -painokseni on 1970-luvulta, puna-valkokansilla, ja muistaakseni (nide on lainassa, joten en voi tarkistaa), sen loppusanoissa mainittiin tuo Sireenien alla. Löysin sitten oman Sireeni-kappaleeni antikvariaatista vähän myöhemmin. Elettiin siis 1990-lukua, aikaa ennen huuto.nettiä, jossa tuo kirja on vaihtanut omistajaa 20 eurolla, huh!

    Karoliina, olet varmaankin lainannut sen jonnekin, kuten minä omani... Kiitos Berr-vinkistä, käyn lukemassa :)

    VastaaPoista
  4. Karoliina, kävin lukemassa tekstisi ja vähän sen kommentointiakin. Mieleeni jäi erityisesti tuo kokemuksesi siitä, että Hélène kirjoittaa jotenkin viileästi ja ulkokohtaisesti. Koska minunkin lukukokemuksestani on jo pari vuotta, en osaa varmasti sanoa, mutta luulen etten kokenut tekstiä mitenkään etäisenä. Luulen, että se on tempperamenttikysymys: olen saanut sinusta (pelkän blogimaailman!) perusteella räiskyvän ja avoimen kuvan, kun taas itse olen semmoinen harmaampi ja hillitympi tapaus. Mutta luulen että olet myös oikeassa siinä, että Berr arvasti kenties muidenkin kuin sulhasensa lukevan näitä.

    Minäkin olen sitä mieltä, että hyvät muistelmat, päiväkirjat, kirjeet ja elämäkerrat ovat kaunokirjallisuutta!

    VastaaPoista
  5. Minäkään en muista kirjaa enää yksityiskohtaisesti (enkä sitä, mitä siitä tuolla kirjoitin), mutta on varmasti mahdollista, että lukijoiden temperamenttierot vaikuttavat lukukokemukseen. Mutta en minä niin kauhean räiskyvä ole... Tai riippuu vähän tilanteesta. :) Ja sinäkö harmaa, höh!

    PS. Blogisi kuvat aukeavat minulla tosi harvoin. En tiedä, miksi. *raapii kummastuneena päätään*

    VastaaPoista
  6. Äh, minäkin nään nyt vaan nuo kaksi alinta kuvaa. Täytyy ihmetellä niitä paremmalla ajalla...

    VastaaPoista
  7. Hei Pienen mokin emäntä!

    Maria Gripen Salaisuus varjossa-kirjan olen lukenut, mutta en muistaakseni muita osia. Kansikuva on jäänyt kirjasta mieleen ja voisinkin lukea sen uudelleen, kun se tulee vastaan. Alcottin Sireenien alla en minäkään ole lukenut, mutta olen kyllä nähnyt sitä antikvariaatissa tai huuto.netissä aika hintavaan hintaan tuolla kansikuvalla. Kirjasta voisikin ottaa uusintapainoksen.

    Louisa May Alcotthan ei ole niin arvostettu kuin L.M. Montgomery, vaikka Alcott on tyttökirjallisuuden ensimmäisiä uranuurtajia.

    p.s. Vastasin kysymykseesi blogissani

    VastaaPoista
  8. Heipä hei!

    Minä luin lukiossa nuo Ulla-Lena Lunbergin Anna-kirjat, eikös niitä ole muitakin kuin tuo Kuninkaan Anna?

    Ja voi, Varjo-sarja oli minun ehdoton suosikkini nuoruudessa!!! Olen usein ajatellut lukevani ne uudestaan, onko niissä edelleen samaa taikaa??!

    VastaaPoista
  9. Hei Sie ite!
    Lundbergin Kuninkaan Annan jatko-osa on Kökarin Anna, se kuvaa pitkää ajanjaksoa aina Annan vanhuuteen asti. Anni Blomqvistilla taas on Anna Beata -sarja: Anna Beatan suuri ikävä jne. Olen lukenut niistä jonkun, silloin jotenkin ärsytti Anna Beatan alistuvaisuus ja nössykkämäisyys, mutta nyt haluaisin lukea koko sarjan - osittain juuri Kuninkaan Annan takia, jossa on vähän sama teema.

    VastaaPoista
  10. Niin ja ihana kuulla, että siekin oot tykänny Varjoista! Kokeile, onko taika vielä tallella ;)

    VastaaPoista
  11. Oo, minäkin rakastin Gripeä! Muistan että Pörriäinen lentää hämärissä oli 12-vuotiaana mullistavan jännittävä lukuelämys, jota pidin piiiitkään lempikirjalistani kärjessä.

    VastaaPoista
  12. Kiitos vinkistä Kuninkaan Anna -kirjan suhteen! Minä nimittäin pidin Marsipaanisotilaasta (siitä on juttua blogissani), mutta muihin Lundbergin kirjoihin en ole tutustunut.

    VastaaPoista
  13. Elma Ilona (ja Katja, joka myös mainitsi Pörriäisen): minäkin olen lukenut Pörriäinen lentää hämärissä, ja se on hyvä - mutta jos ette ole lukeneet Varjo-kirjoja, niin lukekaa - niissä on paljon samaa mysteeriä ja filosofiaa kuin Pörriäisessä, mutta vielä kiehtovammin, syvemmin, jännittävämmin!


    Hanna: toivottavasti pidät myös Annoista! Ne ovat kyllä vähän eri tyylisiä kuin Marsipaanisotilas, josta luin alun ja jossa oli muistaakseni varsin eksplisiittinen kertoja ja paljon hyväntahtoista huumoria henkilöhahmoja kohtaan. Annat ovat "vakavampia".

    VastaaPoista
  14. Minulla taitaa olla tuo Pörriäinen lentää hämärissä lukematta, vaikka tosiaan Varjo-sarjan taisin mennä useamman kerran läpi.

    Kirjoitin tuota Kökarin Anna-kirjasta äidinkielen tunnilla kirja-arvionkin, pitäisi joskus kaivaa esille lukioajan aineet :)!

    Jos Anna-nimisten naisten elämä kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa, josta olenkin omassa blogissani kertonut. Tärkeää Suomen lähihistoriaa ja ennen kaikkea tavallisten ihmisten elämänkuvauksen myötä mikrohistoriaa kauniisti, upeilla kielikuvilla kerrottuna!!

    VastaaPoista
  15. Jos löydät Kökarin Anna -tekstisi, olisi hauska kuulla siitä ja lukea parhaita paloja blogistasi :) Ihanaa nostalgiaa...

    Täytyy ehdottomasti lukea tuo Kuopio-sarja, sitä on niin paljon kehuttu. Ja tykkään tosiaan historiallisista romaaneista, erityisesti kun aikakautta kuvataan naishahmojen ja arjen kautta!

    VastaaPoista