tag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post5410772117292879600..comments2024-01-02T14:02:16.032+02:00Comments on Sinisen linnan kirjasto: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystävilleMaria/Sinisen linnan kirjastohttp://www.blogger.com/profile/08083347651170712952noreply@blogger.comBlogger14125tag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-52556578416748425272011-05-06T14:53:27.555+03:002011-05-06T14:53:27.555+03:00Karoliina, en tiennytkään, että Poikani Kevin on k...Karoliina, en tiennytkään, että Poikani Kevin on kirjeromaani. Kiinnostaisi lukea se, koska pidin Syntymäpäivän jälkeen -romaanista paljon ja Kaksoisvirheekin oli ihan ok, mutta vieroksun kirjan aihetta. Hullua, että monista kauheista asioista pystyy lukemaan, mutta sitten jotkut ovat sellaisia, että ei halua lukea...<br />Ja Häivähdys purppuraa, tietenkin!<br /><br />Pekka, käsin kirjoitetut kirjeet ovat tietenkin ihan toista kuin mailit! Teillä on hieno aarre noissa kirjeissä.Maria/Sinisen linnan kirjastohttps://www.blogger.com/profile/08083347651170712952noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-77656126513760823172011-05-06T11:31:49.886+03:002011-05-06T11:31:49.886+03:00Olen jälkeenpäin iloinnut siitä, että alkuvuonna 1...Olen jälkeenpäin iloinnut siitä, että alkuvuonna 1994 en vielä käyttänyt sähköpostia. Onhan se nyt ihan eri asia, kun voi sanoa tutustuneensa kirjeitse ja kun on kaikki ne kirjeet tallella... Mutta ei minulla toki ole mitään sähköpostia vastaan, pitääkin laittaa tuo Glattauerin kirja lukulistalle.Pekkahttps://www.blogger.com/profile/14049957348433717725noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-51188524525879195112011-05-06T10:15:11.821+03:002011-05-06T10:15:11.821+03:00Täytyy vielä mainita Alice Walkerin Häivähdys purp...Täytyy vielä mainita Alice Walkerin Häivähdys purppuraa ja Aila Meriluodon Peter-Peter.Karoliina / Kirjava kammarihttps://www.blogger.com/profile/10973383732821622825noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-9787004000991682882011-05-06T10:09:48.248+03:002011-05-06T10:09:48.248+03:00Kirjeromaaneista ensimmäisenä tulee mieleen Lionel...Kirjeromaaneista ensimmäisenä tulee mieleen Lionel Shriverin Poikani Kevin, jota pääsen hehkuttamaan vähän joka välissä. :) Hmm, voisikohan tästäkin aiheesta tehdä jonkinlaisen pienen haasteen...Karoliina / Kirjava kammarihttps://www.blogger.com/profile/10973383732821622825noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-33105298284230323272011-05-06T09:57:31.727+03:002011-05-06T09:57:31.727+03:00Kiva että tykkäsit Perunankuoripaistoksesta, Pekka...Kiva että tykkäsit Perunankuoripaistoksesta, Pekka! Ihana tuo puolisoon tutustuminen kirjeitse, aika harvinaista nykyään, toisin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Minulle tosiaan Shafferin henkilöhahmot jäivät aika etäisiksi, vähän kuin tyypeiksi, ei persooniksi, siitä ehkä vähän laimea lukukokemus. Mutta paljon viehättävää tuossa kirjassa on.<br /><br />Joskus ei itsekään osaa oikein eritellä, miksi pitää (tai ei pidä) jostain teoksesta. Tähän postaukseen linkittämäni Linnanneidon lokikirja on minulle vähän sellainen kirja.<br /><br />Oletko lukenut Daniel Glattauerin "sähköpostikirjeromaania" Kun pohjoistuuli puhaltaa? Susa on kirjoittanut siitä osoitteessa http://jarjellajatunteella.blogspot.com/2011/04/daniel-glattauer-kun-pohjoistuuli.html<br />Lainasin sen kirjastosta, mutten ole lukenut muutamaa sivua pidemmälle, kun eräs toinen kirja kiilasi edelle. Vaikutti kuitenkin ihan lupaavalta.Maria/Sinisen linnan kirjastohttps://www.blogger.com/profile/08083347651170712952noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-63219206106068435982011-05-06T08:43:13.502+03:002011-05-06T08:43:13.502+03:00Minulle tämä taas oli suuri lukuelämys, joka nousi...Minulle tämä taas oli suuri lukuelämys, joka nousi kirjavuoden suosikkien joukkoon! Kirjemuoto ei häirinnyt yhtään, enkä myöskään kokenut, että eri ihmisten kirjeet olisivat kuulostaneet liian samanlaisilta. En muista lukeneeni muita varsinaisia kirjeromaaneja, mutta joissakin suosikkikirjoissani kirjeet ovat tärkeässä osassa (mm. eräissä Iris Murdochin kirjoissa). Samaa voin sanoa myös omasta elämästäni, tutustuin vaimoonikin kirjeitse.<br /><br />Aika harvoin tulee luettua ns. hyvänmielen kirjoja - ehkä suhtaudun sellaisiin jo lähtökohtaisesti hieman varauksellisesti olettaen, että luvassa on jotain höpsöä lässytystä. Mutta kuten sanottu, tämä kirja tosiaan vei melkein jalat alta. En osaa sanoa mikä siinä eniten viehätti. Osa tapahtumista oli tietysti kohtalaisen ennalta arvattavia, mutta en osannut siitä ärsyyntyä, kun yleistunnelman lisäksi kaikki pienet yksityiskohdatkin tuntuivat loksahtavan kohdalleen. Esimerkiksi se Oscar Wilde -sivujuonne herätti minussa suurta ihastusta. Saa nähdä, miltä kirja tuntuu, kun luen sen toisen kerran (ehkä joskus ensi vuonna, jos maltan odottaa niin pitkään :).Pekkahttps://www.blogger.com/profile/14049957348433717725noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-14779145686549495622011-05-05T17:24:43.568+03:002011-05-05T17:24:43.568+03:00Karoliina, mitkä ovat kirjeromaanisuosikkejasi? Va...Karoliina, mitkä ovat kirjeromaanisuosikkejasi? Vastauksessani Katjalle mainitsin muutaman lukemani kirjeromaanin, jotka tulivat mieleen. Yleensä ottaen tuo kirjemuoto on minulle romaaneissa jotenkin etäännyttävä, kun taas aitojen kirjeenvaihtojen (esim. Swan-Manninen) lukemisesta nautin.Maria/Sinisen linnan kirjastohttps://www.blogger.com/profile/08083347651170712952noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-75812881934569957312011-05-04T18:17:33.928+03:002011-05-04T18:17:33.928+03:00Minua kiehtoo tämä romaani todella paljon, mutta j...Minua kiehtoo tämä romaani todella paljon, mutta juuri hyvänmielen kirjana. En odottaisikaan sen suurempaa.<br /><br />Minä yleisesti ottaen pidän tosi paljon kirjeromaaneista, mutta useat lähettäjät ja vastaanottajat kuulostaa kyllä kieltämättä sekavalta.Karoliina / Kirjava kammarihttps://www.blogger.com/profile/10973383732821622825noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-6033568442785568412011-05-04T12:06:27.130+03:002011-05-04T12:06:27.130+03:00Kiitos Susa P. :)Kiitos Susa P. :)Maria/Sinisen linnan kirjastohttps://www.blogger.com/profile/08083347651170712952noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-60052508517458457612011-05-04T11:39:02.898+03:002011-05-04T11:39:02.898+03:00Hei!
Tulin ilmoittamaan, että blogissani on sinul...Hei!<br /><br />Tulin ilmoittamaan, että blogissani on sinulle palkinto ja haaste:)Susa P.https://www.blogger.com/profile/02709766035776353394noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-55217784116259159112011-05-04T10:16:42.645+03:002011-05-04T10:16:42.645+03:00Katja, minusta se ei kyllä ollut meidän lukijoiden...Katja, minusta se ei kyllä ollut meidän lukijoiden vika, että kirjan kirjeromaanimuotoon kesti jonkin aikaa päästä sisälle. Jos ajatellaan vaikka de Laclosin Vaarallisia suhteita tai Jean Websterin Setä pitkäsääri- ja Paras vihollinen -kirjoja (kaksi viimeksi mainittua ovat toki syystäkin helpompia, kun ovat nuortenkirjoja), tai Anne Brontën Wildfell Hallin asukasta, josta noin puolet on kirjeitä, niin nehän vetävät heti imuunsa ja niissä on heti kärryillä, mitä tapahtuu ja kenelle. Shafferin kirjassa häiritsi eniten se, että kirjeiden tyyli ei muuttunut mitenkään sen mukaan, kuka kirjoitti, vaikka kirjoittajien taustat, sukupuoli, yhteiskuntaluokka ja lukeneisuus vaihtelivat. Tuollainen yksioikoisuus on toki näille "välipalakirjoille" tyypillistä, mutta yhdistettynä kirjeromaanin muotoon se teki kokonaisuudesta turhan sekavan.Maria/Sinisen linnan kirjastohttps://www.blogger.com/profile/08083347651170712952noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-48276272590780947202011-05-04T09:38:53.709+03:002011-05-04T09:38:53.709+03:00Minunkin mielestäni tämä kirja oli jotenkin hurjan...Minunkin mielestäni tämä kirja oli jotenkin hurjan viehättävä, jopa omalla tavallaan charmikas. Ei kuitenkaan mikään suuri lukuelämys, joka nousisi kirjavuoden suursuosikkien joukkoon. Mutta ihana välipalakirja, ajatteluttavakin. Kirjeromaanimuoto vaati minultakin paljon, mutta kun siihen totuin, kiinnyin kyllä kirjaan. :)Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-54269509222886521022011-05-03T21:44:04.600+03:002011-05-03T21:44:04.600+03:00Leena, jotain samantapaista häivähti mielessäni, k...Leena, jotain samantapaista häivähti mielessäni, kun luonnehdin tätäkin kirjaa (kuten Rosmanin Majakkamestarin tytärtä) hyvänmielen kirjaksi. Samaan sarjaan kuuluvat mm. Bauermaisterin Elämän lempeät maut (ja monet muut "ruokaromaanit", Stockettin Piiat, Kerriganin Onnellisen avioliiton reseptejä ja iki-ihanan Maeve Binchyn tuotanto. En ole lukenut McCall Smithin Mama Ramotswe-dekkareita, mutta luulen, että ne sopisivat samaan kategoriaan.Maria/Sinisen linnan kirjastohttps://www.blogger.com/profile/08083347651170712952noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-688790963995193938.post-19550675936986171972011-05-03T19:35:55.400+03:002011-05-03T19:35:55.400+03:00Minusta voitaisiin tällaisille kirjoille tehdä iha...Minusta voitaisiin tällaisille kirjoille tehdä ihan oma 'luokka', jos halutaan luokitella: Hyvänmielen kirjat! Tämä kirja on viehättävä, kantaa menneen maailman tuulia ja on kaiken lisäksi totta. Tämä on se pala historiaa, josta minä en tiennyt mitään, vaikka olenkin historiasta innostunut.<br /><br />Kirjemuoto oli todellakin aluksi vaikea, mutta minulla se alkoi sitten yhtäkkiä vain sujua tavalla, jossa en huomannut lukevani kirjeitä.<br /><br />Yksi adjektiivi, jos vain tästä pyydettäsiin, niin se olisi se 'viehättävä'. Tosin, olihan tässä rankkaakin, mutta sitä ei korostettu vaan päinvastoin, peitettiin varjoihin.<br /><br />Kiitos linkityksestä!Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.com