Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä
Dark, Dark Wood, suom. Oona Nostrum.
Otava 2017, 363 sivua.
Nautin kovasti Ruth Waren trillerin Synkän metsän siimeksessä lukemisesta: alkuasetelma, jossa rikoskirjailijan erakkoelämää viettävä Nora – tai Leonora, Leo tai Lee, riippuen siitä, kuka häntä puhuttelee – kutsutaan vanhan ystävänsä polttareihin keskelle marraskuista metsää, on sopivan kutkuttava. Miksi ystävä, jonka kanssa Nora ei ole pitänyt yhteyttä, haluaa hänet pienen piirin viikonlopun viettoon?
Tarinan jännite on vahvasti psykologinen. Näyttämönä toimii syrjäinen talo, jossa on niin suuret ikkunat metsään, että Nora ja muut polttariseurueen jäsenet kokevat ihan konkreettisesti olevansa kuin pimeässä metsässä tarkkailevan yleisön edessä. Mutta kuka on käsikirjoittanut näytelmän?
Loppua kohden jännite valitettavasti rispaantui. Nora herää sairaalasta pahoin loukkaantuneena ja kuulee poliisien puhuvan käytävällä murhasta. Nora ei muista edellisen vuorokauden tapahtumista mitään ja pelkää olevansa syyllinen jonkun kuolemaan, ja pian selviää, että poliisi epäilee sitä myös. Mutta jos Nora onkin syytön, kuka on kaiken takana ja mikä on hänen motiivinsa? Valitettavasti vastaukset näihin kysymyksiin ovat ennalta arvattavia.
Romaanin loppupuolen tapahtumat ovat vähän turhankin melodramaattisia, jopa niin, että liikutaan jo tragikoomisen rajoilla. Aivan viimeisillä sivuilla kirjailija keikauttaa kuitenkin tunnelman taas toiseen asentoon, viehättävällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti