Sivut
▼
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
Kirsi Kunnas: Valoa kaikki kätketty
Kirsi Kunnas: Valoa kaikki kätketty
Wsoy 1986, 112 sivua.
Joulukuun valo on ollut hyvin kaunista. Aurinko paistaa matalalta, suoraan silmiin. Tänään on jo kolmas adventti, kynttilänvalokin kasvaa.
Kirsi Kunnaksen runokokoelma Valoa kaikki kätketty tulvii valoa, joka kurkistaa lintujen siipiaallokosta, unen rakotulesta, aamun laulavasta hetkestä. Runojen valo voi olla taikalyhdyn hetki tai pohjoisen murtovaloa, se voi olla iltapäivissä, jotka satavat pehmeää hämärää.
Kunnaksen tuotannosta muistaa ensimmäiseksi aina tiitiäiset ja tunteelliset siilit ja jaakko vaakko vesirotat. Runoilija on kuitenkin julkaissut myös useita aikuisten runokokoelmia. Valoa kaikki kätketty kokoelmassa keskeistä on luonto – paitsi puut, järvet ja linnut, myös ihmisluonto ja ihmisen (naisen, äidin) ruumiillisuus. Osa runoista on haikumaisen tiiviitä tunnelmapaloja, osa on pidempiä ja monipolvisempia. Kaikkia sävyttää herkkyys.
Ehkäpä puut ovat täällä puhuakseen
ja minä
että kuuluisi niiden ääni
maan ja taivaan ja mullan ja ilman
säteilynä
sinä.
Selailin joskus sitä isoa kokoomateosta, Puut kantavat valoa. Vaikutti kyllä oikein mielenkiintoiselta, mutta se oli jotenkin niin massiivinen järkäle, että lukematta jäi.
VastaaPoistaNämä alkuperäiset kokoelmat olisi varmaan sopivan kokoisia palasia.