P. D. James: Syystanssiaiset
Death comes to Pemberley, suom. Maija Kauhanen.
Otava 2012, sivua.
Sekä Jane Austenin että P. D. Jamesin fanina laitoin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin henkilöiden tarinaa jatkavan Syystanssiaiset-romaanin lukulistalle heti kun kuulin sen ilmestymisestä. Yllättäen teos ei lähtenytkään vetämään, ja kun vielä suhtaudun varsin epäilevästi muiden kuin alkuperäisen tekijän kirjoittamiin jatko-osiin, jäi lukeminen pitkäksi aikaa. Viime kesänä vihdoin luin kirjan, ja viivästysteeman mukaisesti postaan kirjasta vasta nyt.
P. D. James rakentaa Pemberleyn maille sijoittuvan historiallisen murhamysteerinsä nokkelasti Ylpeyden ja ennakkoluulon onnellista loppua rikkovaa säröön. Elizabethin ja Darcyn avioliittoa varjostaa Elizabethin pikkusiskon Lydian liitto Darcyn kanssa välinsä rikkoneen keljun Wickhamin kanssa. Syystanssiaiset hyödyntää tätä jännitettä, kun Wickhamia syytetään Pemberleyn metsässä tapahtuneesta murhasta.
Parasta romaanissa on P. D. Jamesin ilmeikäs ja Jane Austenin tyyliä heijasteleva kieli. Murhamysteeri ei ole kummoinen, mutta henkilöiden keskusteluja ja seurustelua on ilo seurata, ja menneisyyden varjot luovat tarinaan kiehtovaa tunnelmaa. Austen
Pemberley-tulkintojen ketjuun liittyy myös tv-dramatisointi Death comes to Pemberley. Suomessa sarja esitettiin nimellä Pemberleyn kartanon tragedia. Minulle BBC:n Ylpeys ja ennakkolon Jennifer Ehle ja Colin Firth ovat ne oikeat Pemberleyn isäntä ja emäntä, ja kieltämättä Anna Maxwell Martin ja Matthew Rhys tuntuivat vaisuilta, vaikka he sympaattisia ovatkin. Sarjassa häiritsi myös juonenkäänteiden ylidramatisointi ja raakojen tapahtumien, kuten hirttäjäisten, kuvaaminen eksplisiittisesti. Kun vielä P. D. Jamesin rikas kieli kuuluu vain repliikeissä, jää draama auttamatta kakkoseksi alkuteokselle. Viihdyttävää katsottavaa sarja kuitenkin oli.
Syystanssiaiset on mielestäni omalla tavallaan viehättävä kirja - eräänlaista fanifiktiota sekin, ehkä sellainen kunnioittava pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Tv-sarjaa suunnittelin alkavani katsoa, mutta unohdin sen kuitenkin. En tainnut menettää mitään kovin tärkeää. :)
VastaaPoistaHyvä määritelmä tuo "fanifiktiota kunnioittava pilke silmäkulmassa"! Et tosiaan menettänyt kuolematonta draamaa, etenkin kun juoni oli ennalta tuttu (itse katsoin ja luin aika "samaa tahtia")
VastaaPoistaMinulta ohittui tuo kesän tv-sarja. Olisin huomatessani katsonut tuon sarjan, sillä minulla on Syystanssiaiset kirjana ja siinäkin murheita. Se ei vain lähde, en jaksa sen hitautta, vaikka tuo maailma viehättää.
VastaaPoistaUlla, jännä tosiaan, miten tuo Syystanssiaiset tuntuu lähtevän niin hitaasti liikkeelle. En muista, että Jamesin Dalgliesh-dekkareiden kanssa olisi ollut samaa ongelmaa.
PoistaTulit muuten tänään vastaan kirjastossa, siis tekemäsi kirja! Joskus vielä perehdyn ruokasieniin; tällä hetkellä hyvä kun tunnistan suppiksen ja kanttarellin.
Minäkin tulin lukeneeksi Syystanssiaiset, vaikka suhtauduin siihen varauksellisesti. Aika samanlaiset tunnelmat minulle tuli kuin sinullekin. Tapani mukaan en edes huomannut tv-sarjaa.
VastaaPoistaMargit, Syystanssiaiset sai tosiaan aikaan vähän ristiriitaisia tunteita (etenkin etukäteen): todella hyvät ainekset, mutta sopivatko ne yhteen? Tv-sarjan suhteen et tosiaan menettänyt mitään kovin ihmeellistä.
Poista